Ystäväni sai houkuteltua minut Ahjolan kansalaisopiston järjestämälle lautanauhojen peruskurssille. Lautanauha on vanhimpia tunnettuja käsityötekniikkoja, voit klikata lisätietoa
tästä linkistä.
Minun piti tilata tuo vasemman puoleinen peruskirja. Mutta niinhän siinä taas kävi, että tilauslistalle änkesi mukaan myös paljon muuta, kuten esimerkiksi tuo vaikeampia ohjeita sisältävä kirja ja liki kymmenen muuta opusta. Eli vaikka perusteos oli Ad libriksen verkkokaupassa edullinen, niin hintavaksihan hankinta tuli :-D
Lautanauhaa kudotaan tuollaisilla rei'itetyillä palasilla. Tilasin Toikan verkkomyymälästä vanerista tehtyjä "oikeita" lautoja, mutta totesin saman tien, että ne eivät ole kyllä missään mielessä kudontavalmiita; terävät ja viimeistelemättömät reunat repivät ja tarttuivat lankaan tosi ikävästi, en suosittele (hiomisesta ja lakkaamisesta on varmasti apua, mutta varsinkin reikien hiominen on hankalaa ja kovin työlästä, ostin lautoja 40kpl...) Kurssilla tehtiinkin ensimmäiseksi omat kudontalaudat maitopurkeista. Ovat itseasiassa tosi hyvät, vaikkakaan eivät kovin montaa käyttökertaa kestä, mutta aina voi tehdä uusia, materiaalikustannukset kun eivät päätä huimaa :-)
Nuo omenamehulaudat ovat ihka uudet (piirretty vanerilautojen mukaan) ja aion niitä käyttää seuraavaan kokeiluun. Mietin myös, toimisivatko muovisista ruokailutableteista leikatut laudat. Pääsevät varmaan jossain vaiheessa kokeiluun nekin.
Ensimmäinen loimi ja laudat kudontavalmiina...
... ja tässä on ihka ensimmäinen harjoitusnauhani. Siihen tehtiin erilaisia kokeiluja ja tahallisiakin virheitä, jotta opittiin näkemään mitä erilaiset muutokset lautojen kiertosuunnassa ja niiden asennoissa lopputulokseen vaikuttivat. Ja vaikuttivathan ne, kuten pikkukuvista näkee!
Seuraavaksi pitikin jo alkaa suunnitella omaa kuviota. Suunnittelu ei ole kyllä ihan vahvin puoleni :-)
Tässä suunnitelma....
... ja sen pohjalta tehty harjoitusnauha numero kaksi.
Tässäkin taas kokeiltiin vaihdella kiertosuuntia ja vaihdettiin lautojen paikkoja.
Vahingossa kiepautin laudat lopuksi summittaiseen asentoon, ja itseasiassa lopputulos olikin ihan hauska, jopa käyttökelpoinen (ei niin säännönmukainen kuin mitä suunnitelmassani seisoi).
Joudun jäämään viimeiseltä kurssikerralta pois, mutta touhusin itsekseni vähän vaikeampaan suuntaan. Otin valmiin kuvion Omenaisia ja revonneniä -kirjasta ja aloin kutoa. Ja purkaa. Ja kutoa. Ja purkaa. Sitten otin kirjan käteen ja luin alusta hieman perusteita ja ohjeiden ja käytettyjen merkkien selityksiä. Ja aloin taas kutoa. Nyt tuli jo jotain sinne päin. Mutta aloin jossain kohtaa olla varma, että ohjeessa on yhden rivin virhe.
Mutta kun sitkeästi tein ja purkasin ja tarkistin, niin nauhaan alkoi ilmestyä muutama mallikerta ihan sitä mitä pitikin. Ohje oli siis ihan täydellinen, vain ohjeen seuraajassa oli pientä vikaa. (Note to self: ohje kannattaa lukea ensin alusta asti huolella, ja alkaa sitten vasta toteuttaa. Pääsee lopulta paljon helpommalla, vaikka siihen hieman aikaa tuhlaantuisikin :-) )
Eikä tuo siis vielä ole kummoinenkaan saavutus, mutta antoi uskoa siihen, että asiaa harjoittelemalla siinä voi ainakin jonkin verran kehittyä.
No sitten piti tietysi alkaa hifistellä. Tuo alareunassa oleva (Toikan) nauhapidike on tosi kätevä. Noiden puuosien välistä kulkee ja kiristyy siis valmis nauha. Toikan lastasukkula on turhan paksureunainen (hiottava siis). Ja sitten ostin vielä XXL-urheilukaupasta 5 pakettia rapalan leikareita :-) Ne ovat jotain kalastusvälineitä, mutta käytetään lautanauhakudonnassa poistamaan loimesta kierteet ja helpottamaan kutomista. Nämäkin menevät testiin seuraavassa projektissa.
Mutta tällaista siis olen nyt puuhastellut.
Ilmoittauduin myös lautanauhojen neljän kerran jatkokurssille, toivottavasti tulee riittävästi ilmoittautuneita, että kurssi saadaan järjestettyä.
**********
Loppuun vielä pari tunnelmakuvaa aamusumuisesta työmatkasta. Joskus sitä huomaa, miten hienoa on asua lyhyen kävelymatkan päässä työpaikasta.
Syysterveisin
-Nanna
