Nurmilintu

Sain Riitta-tädiltäni joululahjaksi kolme ihanan väristä ja pehmoista lankakerää. Mietin pitkään tehdäkö pipo, säärystimet, tumput tai jotain muuta, ja päädyin lopulta kokeilemaan Nurmilintu-huivia. Malli on Heidi Alanderin ja löytyy suomenkielisenä veloituksetta Ravelrysta. Tämä malli on ainakin Facebookin neulontaryhmissä kovin suosittu, mutta näin pitkään meni, että siihen itse käsiksi pääsin.

Malli on tosi helppo "aivot narikkaan" tyyppinen neulottava, ja siinä mielessä siis mukava telkkarinkatsomistyö. Päädyin tekemään pitsiosuudet sileänä neuleena, mutta ehkä olisi kannattanut tehdä ohjeen mukaisesti aina-oikeaa kuten muukin huivi on.

Tällainen myttykasahan tuo työ taas on suoraan puikoilta pudonneena...

...mutta kastelu,

kevyt puristelu pyyhkeen sisällä 

ja tosi agressiivinen pingotus (venytän niin paljon kuin neulos vain antaa kosteana myöten)

avaavat kuviot ja huivin muodon näkyviin

Nurmilintu on hauskasti epäsymmetrinen ja siitä mukava malli, että siitä voi tehdä niin pitkän kuin haluaa.

Huivin voi pukea monella tapaa.

Lanka on Sandnes Garnin Mini alpakkaa, jota neuloin 4mm cubicsilla. Keristä jäi ehkä viidesosa jäljelle. Jotenkin minun käsissäni neuloksesta tuli kauhean epäsiistiä, mutta onneksi pingotus häivyttää pahimman epätasaisuuden. Malli oli sen verran mukava neulottava, että voisin kuvitella tekeväni toisenkin. Tosin sitten pitsikuvionkin ohjeen mukaisesti.

-Nanna

Pikkupeittoja hyväntekeväisyyteen

Minulle sattui syksyllä kardinaalimoka: kuvittelin tilaavani AdLibriksestä ihanan herkullisia huivilankoja, mutta sainkin jättipaketin, jossa oli suuria kutosen puikoilla neulottavia lankakakkuja.

Alkujärkytyksestä selvittyäni pohdin mitä noista voisi tehdä. 

Päädyin virkkailemaan pikkuisia peittoja C2C -tekniikalla (=kulmasta kulmaan).

Kysyin Nuttu-projektilta, ottaisivatko he peitteet vastaan eteenpäin toimittettavaksi, ja he suostuivat mielellään. 

Nuttuprojetki on Pirkko Tuppuraisen ideoima hyväntekeväisyysprojekti, jossa vapaaehtoiset neulovat standardityyppisiä vauvannuttuja, jotka viedään apua tarvitseville, lähinnä sairaaloihin esim. Etiopiassa, Afganistanissa yms.. Nutun nettisivulta voit lukea tarkemmin projektin historiasta ja avustuskohteista. Heillä on myös aktiivinen facebook-ryhmä. Siellä kerrottiin, että syyskuuhun mennessä nuttuja oli neulottu 157 000, minkä lisäksi vapaaehtoiset neulovat myös kypärämyssyjä, junasukkia- ja tumppuja. Tällä hetkellä nuttumäärä on varmaan tuhansia huikeampi.

Minun projektipeittoni virkkasin 5,5mm koukulla suunnilleen yhden peiton kerästä.

Valmiita peittoja tuli 15 kappaletta viidessä eri värissä. Lanka on Kartopu Jersey-nimistä, yhdessä kerässä on 200g (360m). Materiaali 80% akryyliä, 20% villaa.

Sujautin paketin täytteeksi vielä muutaman aiemmin virkkaamani pikkupeiton. 

Jos haluat osallistua Nuttuprojektiin, heidän sivuiltaan löytyvät ohjeet neuleisiin sekä valmiiden asujen lähettämiseen. Keräys on voimassa jatkuvasti.

**************

Toinen joulunaluspaketti lähti Lankava Oy:n ja Pelastakaa lapset ry:n joulukeräykseen, jossa lahjoitetaan lämpöisiä asusteita vähävaraisten perheiden lapsille. Tyhjentelin varastosta nelisenkymmentä huivia, parit säärystimet ja parisenkymmentä helminauhaa. 

*********

Järkyttävintä tässä kaikessa oli, että missään ei näy, että jotain olisi poistunut, vaan edelleen joka paikka pursuaa lankaa sekä keskeneräisiä ja valmiita käsitöitä :-)
Toistaiseksi vuoden alussa alkanut langanostolakkoni on pitänyt, mistä olen oikein ylpeä :-)

terkuin Nanna

Rastapipo ja riisiapua

Työkaverini Eija-Riitta oli pari vuotta sitten käynyt Gambiassa, ihastunut maahan ja sen ihmisiin ja tehnyt sen jälkeen jo useamman Gambian reissun. Nähtyään edellisen rastapiponi kuvan hän pyysi tekemään samanlaisen mutta Gambian lipun väreissä. 

Hän kertoi, että lipussa punainen väri kuvaa aurinkoa ja savannia, sininen Gambia-jokea, vihreä maata ja metsiä ja valkoinen rauhaa. Pipo oli menossa Eija-Riitan gambialaiselle ystävälle, jolla on oikeasti isot rastat.

Tein siis pipon puuvillasta samalla mallilla kuin edellisen, mutta paljon isommalla ympärysmitalla ja paljon isommalla pussilla. Meillä ei ollut juttua siitä oliko pipo sopiva vai ei, koska puhumista riitti paljon tärkeämmästä asiasta.

*************

Ensimmäisellä Gambian-reissullaan Eija-Riitta oli halunnut nähdä paikallisen koulun. Ystävä oli vienyt hänet muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kyläkouluun.

Koululuokka.  Kuva: Eija-Riitta

Koulussa on noin 800 oppilasta. Koulussa oli myös tarjolla ruokaa, mutta vain sellaiset lapset voivat syödä, joilla oli varaa maksaa ruoasta, jonka paikalliset naiset tulivat päivittäin koulun pihalle valmistamaan. Suomalaiseen kouluruokailuun verrattuna tämä kuulostaa tietysti järkyttävältä eikä Eija-Riitta toimen naisena voinut jättää asiaa näin. 

Riisisäkkejä. Kuva: Eija-Riitta

Hän lähti gambialaisystävänsä kanssa lähikaupunkiin riisiostoksille. Isoon maastoautoon mahtuu kerralla 400kg riisiä ja siitä riittää ruokaa koko koulun lapsille kahdeksi viikoksi, eikä yhdenkään lapsen tarvitse ateriastaan maksaa.

Kouluruokailua ulkosalla. Kuva: Eija-Riitta

Koulun keittiö. Kuva: Eija-Riitta

Koulun keittäjä työssään. Kuva: Eija-Riitta

Eija-Riitta näytti mainion kuvan "koulun keittiöstä". Keittiö oli iso pata ulkotulella, missä lähikylän naiset kävivät vuoroin koululaisille ruokaa laittamassa. Monelle koululaiselle tämä on päivän ainoa ateria ja sitä osataan myös arvostaa.

Arvokasta apua. Kuva: Eija-Riitta.

Eija-Riitalla on takanaan jo usemapi Gambian-matka, ja jokaisella reissulla hän on pyrkinyt viemään koululle riisikuorman. Hän kertoi, että kun auto kurvaa pihaan, oppilaat ovat innoissaan ottamassa riisilahjan vastaan.

Ruokahetki. Kuva: Eija-Riitta.

Yhden suomalaisen on kuitenkin mahdotonta kovin pitkään kokonaista koulullista oppilaita ruokkia. Eija-Riitta kertoi, että hänen ystävänsä Gambiassa käy ostamassa riisin ja toimittaa sen kouluun niin usein kuin rahaa vain saadaan tarpeeksi kokoon. Parasta olisi tietysti avustuksen turvattu jatkuvuus ja säännöllisyys. Riisi-avustusta varten on avattu tili, johon Eija-Riitan tuttavat ovat antaneet kertalahjoituksia ja jotkut lupautuneet kuukausittaiseen säännölliseen avustukseen.

Koululaisia. Kuva: Eija-Riitta.

 Hienoin juttu mikä jäi mieleen oli, että tämän Eija-Riitan projektin myötä kouluun on tullut lisää oppilaita: vanhemmat ovat kuulleet, että koulussa saa ilmaisen aterian, ja ovat siksi lähettäneet lapsensa opin tielle.
Lasten koulutus on paras sijoitus huomisen puolesta. Eija-Riitalle iso hatunnosto <3
 Ja kiitos siitä, että voi edes pienellä panoksella olla mukana näin hienossa toiminnassa.
Jos sinua kiinnostaa projektin avustaminen, niin voit minun kauttani saada Eija-Riitan yhteystiedot. Pienistä puroista kasvaa iso virta.

Kuvat ja kirjoitus Eija-Riitan luvalla.
-Nanna