Näissä on vähän sama juttu kuin neuleissakin: johonkin pisteeseen saakka touhuaminen on kivaa, ja se loppu ei-niin-kiva jää odottamaan hamaan tulevaisuuteen.
Jälleen kerran lupaan ja vannon, että en enää toimi niin, vaan saatan aloitetun työn loppuun ennen kuin siirryn seuraavaan (lupaa hän, jolla on nytkin menossa ainakin kymmenen erilaista neuletta ja virkkaustyötä).
Onneksi on aurinkoinen ilma, ja pienen happihyppelyn jälkeen jaksaa taas istua koneen ääressä.
On this weekend I have been adding new jewelry to Nanna's Boutique from my storage. It has been quite a job, but I'm almost there, after few dozens adds. Sigh.
I have the same problem with jewelry than with knitting: it's fun until certain point, and the rest not-so-fun will remain till unknown future.
Once again I promise to myself, that from now on I'll complete each work before starting the new one (says she, who has at least ten different projects going on at this moment).
But after taking a little walk in the sunny weather I'll be zippy enough to sit down with computer an keep on filling my store shelfs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti