Haarukkapitsiä pitkästä aikaa

Joskus yläasteikäisenä tehtiin kässäkerhossa haarukkapitsihuivit. Vuosien mittaan olen silloin tällöin muistin virkistämiseksi tehnyt huiveja lähinnä sukulaisille ja tutuille 50-vuotislahjoiksi :-)

Minulle on jostain tullut valtavan iso pallo ohutta hieman mohairia sisältävää lankaa, ja kun tuskailin mihin sen saisi kulutettua mies ehdotti että "tee sellanen haarukkahuivi". Ja sehän kuulosti vallan hyvältä idealta, kunnon lankasyöppö söisi ison osan kerää.

Töistä oltiin menossa Tampere-taloon seminaaria kuuntelemaan, ja minä varustauduin tilaisuuteen ylläolevin muistiinpanovälinein. Kuvassa on siis virkkuukoukun ja langan lisäksi kaksi erilaista pitsihaarukkaa, toinen metallinen pikkuinen, jota on helpompi kieputella ja jolla teen aina pari-kolme ensimmäistä kaitaletta. Ja siirryn sitten punapäiseen säädettävään haarukkaan, kun kaitaleiden pidetessä silmukat eivät mahdu enää pienelle haarukalle.

Pari ensimmäistä kaitaletta sain virkattua yhdisteltyä seminaarissa, illalla tein vielä kotona alkuinnoissani kolmannen, ja siihen se olisi varaman jäänytkin. Ja jäi. Elettiin marraskuuta 2013!

***********

Niin kuin tapoihini kuuluu, pöyhin välillä siellä täällä lojuvia pussukoita, ja yhdestä huivin alku putkahti ihmisten ilmoille. Ei auttanut kuin ottaa itseä niskasta ja koukusta kiinni ja saattaa huivi valmiiksi.

Vaihekuvat jäivät ottamatta, kuvatuksia on vain valmiista huivista. Mutta haarukkapitsin teko on tosi helppoa ja aika nopeaakin. Jos innostuit, kaitaleen teon idean voit opetella tästä videolinkistä. (Videossa silmukoiden yhdistäminen ketjusilmukoin näyttää vähän vaikealta. Itse vapautan silmukat haarukalta sitä mukaa kun ne yhdistän. Ja vaikka irrottaisi koko kaitaleenkin, niin kyllä ne silmukat koukulle oikeassa järjestyksessä saa :-) )

Valmiin työn muoto riippuu sitten siitä, kuinka silmukat yhdistellään valmiiksi kaitaleiksi ja kaitaleet toisiinsa valmiiksi kappaleiksi.

Minun huivissani on kuusi eri pituista kaitaletta päällekkäin sekä seitsemäs, joka kiertää koko huivin.

Lähikuvasta näkee hyvin ensimmäisen ja toisen kaitaleen: ensimmäisessä on 3x21 silmukkaa ja toisessa 7x21 silmukkaa. Ehkä jossain kohtaa teen kuvallisen yhdistämisohjeen, mutta nyt teen välissä jotain ihan muuta :-)

Edestä...

...ja takaa. 

Vaikka reikiä on paljon ja huivi kevyt, niin se on yllättävän lämmin.

Lankaa meni hiukan yli puolet kerästä, joten siitä ei enää toista samanmoista saa. 

Lankaa kului n.150g, virkkuukoukku 3mm ja pari 70mm leveää pitsihaarukkaa.

Ja kyllähän tuo on kaunis, pakko myöntää, varsinkin jos on vähän romantikon vikaa. 

Haarukoi Nanna 

Perusvillatakki

Alkukuusta valmistui työkamulle villatakki. Kyseessä on ihan perusmalli, johon lisättiin pienet pitsiraidat somisteeksi. Lanka on Novitan Nallea nelosen puikoilla. Perusohje löytyy Novitan sivulta nimellä Marttaneuletakki.

Valmistumisen jälkeen hihoja pidennettiin vielä viisi senttiä, vaikka olivat juuri sen pituiset kuin alunperin mittailtiin. Mutta parempi pitkät kuin pätkät.

Napit ovat tässä vielä nuppineuloilla kiinni, kun valintaa ei ollut tehty. Lopulta takkiin tuli farkkumaisemmat kiinnittimet, vaikka ihan hyvin nämäkin sopivat.

Ylijäämälangasta vielä perussukat vahvistetulla kantapäällä. Resori jatkuu jalkapöydän päälläkin, joten sukat ovat napakat ja pysyvät hyvin jalassa. Ja pääsin korkkaamaan uuden kolmen millin hiilikuitusukkapuikkoni.

********

Tässä jo aikaa sitten valmistuneet sukat. Ei muuten mitään julkaisukamaa, mutta kantapää on uusi tuttavuus. Se on nimeltään Sweet tomato (makea tomaatti :-) ) ja tosi hyvin istuva. 

Ohje on videolinkkinä ja löytyy tästä. Täti puhuu videolla englantia, mutta kyllä tuosta perusjutun näkee ilman kielitaitotakin, kun tarkkaan katsoo. Lähtökohtana silmukat jaetaan kolmeen osaan ja kantapää neulotaan 2/3 silmukoista. Minulla oli paljon ohuempaa lankaa ja enemmän silmukoita kuin ohjeessa, joten kantapää olisi kannattanut tehdä pienemmällä silmukkamäärällä (= vähemmän edestakaisin-kerroksia). 

Ja koska nämä on tehty pyöröpuikoilla varpaista alkaen, en oikein osannut hahmottaa koska kantapää olisi kannattanut aloittaa. Lopputulosena sukat ovat kokoa 40. Mutta onneksi löytyi mallijalat lähes oikeaa kokoa :-)

Nämä sukat liittyvät Maija-langan tuhoamisprojektiini. Joka jatkuu taas jossain kohtaa ensi vuoden puolella.

-Nanna

Virkattu Kataja -huivi

Netin uumenissa joskus juhannuksen aikaan hiihdellessä (+7°C, sadetta) mielessä olivat vain lämpöiset asusteet. Ja siitä se idea sitten lähti. Olen ennenkin innostunut ohuista pöytäliinoista ja välipitseistä, mutta soveltanut niitä paljon suuremmassa mittakaavassa paksummille langoille. Niin nytkin. Mallin ohjekakaavio löytyy tästä klikkaamalla. 

Virkkaaminen aloitetaan kappaleen keskeltä ketjusilmukkajonolla. Minun huivissani on kaikkiaan 10 mallikertaa (ja toisessa 11, minkä huomasin vasta pingotuksessa :-) 

Ensin pari kerrosta edestakaisin...

...lanka poikki ja peilikuvana toiseen suuntaan.

Sitten aletaan virkata huivia ympäri...

... ja tulosta syntyy nopeasti.

*************

Tavoilleni uskollisena unohdin huivit (toisen päättelyä ja toisen kierrosta vaille valmiina) muovipussiin mistä ne marraskuun lopulla löysin, viimeistelin ja pistin pingottumaan. Ja tosiaan tässä kohtaa huomasin, että toinen huiveista oli yhden mallikerran pidempi kuin toinen. Mutta haittaakse? Ei.

Valmiina.

Keinovaloissa värit ovat mitä sattuu. Mutta kauniin metsän vihreää lanka luonnossa on.

Toimii sekä suorana... 

(tässä väri aika lähellä oikeaa, vähän kun tuota vielä lämmittää ja syventää...)

...että solmittuna.

Ja lankahan oli Rose Mohairia (65% akryyli, 35% mohair, käsinpesu), koukku 5mm.

Suosittelen kokeilemaan, jos malli miellyttää.

-Nanna

Palapeitto "Old Roses"

Siinä se on, valmis peitto. Lankajemman tuhoamisteemalla jatketaan. Minulla on siis jostain syystä valtavat kasat La Laine du Nord -lankaa eri väreissä, kuten olette varmaan jo aiemmista postauksista havainneet. Eikä se ota loppuakseen vaikka kuinka sitä käyttää. Tähän upposi sentään jo useampi kerä. 

Peiton inspiraatiolähde on netissä paljon pyörinyt kuva asuntomessuilla olleesta matosta, tiedättehän, siitä, jossa on turkoosia ja paljon eri harmaan sävyjä? 

Omassa peitossani on erilaisia (vanhan) rosan sävyjä, siksi se sai nimekseen "Old Roses".

Tässä pikaohje lappujen tekoon. Näitä oli tosi mukava tehdä, jotenkin riittävän simppeleitä ja nopeaan valmistuvia. Bussimatkalla kotoa Tampere-talolle ehtii virkata tasan kaksi lappua (testattu kahteen otteeseen).

1. 5kjs, yhdistä renkaaksi piilosilmukalla. Itse en tässä vaiheessa vielä kiristä rengasta vaan teen sen vasta kiinteäsilmukkakerroksen jälkeen.

2. 1kjs (=1. ks) virkkaa 11ks renkaaseen, yhdistä piilosilmukalla. (Kiristä aloitusrengas)

3. 5kjs (=1. pylväs + 2kjs). Virkkaa pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, väliin aina 2 kjs. Yhdistä viimeisten 2 kjs:n jälkeen ps:lla aloitusketjun 3. kjs:aan. Sinulla on nyt 12 pylvästä (kannattaa laskea, itsellä oli useammankin kerran tässä kohtaa 13 :-) )

4. 1ps seuraavaan kjs-kaareen. 3kjs (= 1.pylväs). virkkaa kolme pylvästä yhteen jokaiseen kjs-kaareen:

virkkaa pylväs niin, että jätät viimeisen läpivedon tekemättä (koukulle jää kaksi silmukkaa) ja aloita uusi pylväs jo tässä vaiheessa. Virkkaa tätäkin pylvästä vain puoliväliin (koukulle jää kolme silmukkaa) ja aloita kolmas pylväs. Virkkaa tämä pylväs valmiiksi ja vedä viimeinen langankoukkaus kaikkien muidenkin silmukoiden (yhteensä neljän) läpi. 

Virkkaa pylväsryhmien väliin 3kjs.

Kiinnitä viimeinen 3kjs-ketju ensimmäisen pylväsryhmän päälle. 1piilosilmukka seuraavaan kjs kaareen.

5. Virkkaa kaareen 3kjs (=1,pylväs), 2p, 3kjs, 3p (=1.kulma) 

Sitten 2kjs, seuraavaan kaareen ks, 2kjs, seuraavaan kaareen ks, 2kjs, seuraavaan kaareen 3p,3kjs,3p (=2. kulma). Työhön tulee... neljä kulmaa! Yhdistä viimeinen kjs-pari aloitusketjun 3. silmukkaan. 

6. Virkkaa 3kjs (=1. pylväs). 2 seuraavan pylvään päälle pylväät, kulman kaareen 2p, 3kjs, 2p. Ja jälleen kolmen pylvään päälle pylväät, 2kjs;n kaarista ensimmäiseen 2p, keskimmäiseen 1p ja kolmanteen 2p. Kullakin sivulla on nyt 15 pylvästä. Kiinnitä piilosilmukalla aloitusketjun 3. silmukkaan.

7. 4kjs (=1p+kjs) jätä väliin yksi pylväs, seuraavaan 1p, 1kjs. Virkkaa joka toiseen pylvääseen pylväs ja väliin kjs. 15 ed. kerroksen pylvään päälle tulee 8 pylvästä. Virkkaa nurkkakaariin kolme pylvästä ja niiden väleihin 1kjs. Kiinnitä viimeisen kjs:n jälkeen piilosilmukalla aloitusketjun 3. silmukkaan, katkaise lanka.

Paloja voi sitten tehdä sarjatuotantona tai yhdistellä saman tien. Itse tein epämääräisen kasan paloja ja aloin sitten vasta miettiä miten ne sommittelisin.

Tällaista muodostelmaa sitten jouduttiin imuroidessa välttelemään. Langanpäät voi päätellä heti palan valmistuttua tai ennenkuin virkkaa uloimman kerroksen eri värisellä langalla.

Tein reunukset mustalla langalla. Monet kiinnittävät ensin langan työhön ja tekevät ketjusilmukat korvaamaan ensimmäistä pylvästä. Itse vaihdan väriä niin, että teen normaalin virkkausaloitussilmukan, pidän langanpään tiukasti kämmenessä ja virkkaan suoraan työhön ensimmäisen pylvään.

Virkkaa työssä jokaiseen pylvääseen ja jokaiseen kjs-kaareen yksi pylväs sekä kulman keskimmäiseen pylvääseen 4 pylvästä (tai kolme, jos haluat yhdistää kaikki palat kulmista samaan silmukkaan niin, ettei keskelle jää reikää). 4 kulmapylväällä laskettuna jokaisella sivulla on 25 pylvästä. Katkaise lanka ja päättele.

Yhdistin palat niin, että irrotin koukun silmukasta, työnsin koukun läpi valmiin palan oikelta puolelta ja vedin vapautetun silmukan työn läpi. Sitten virkataan 4 pylvästä, irrotetaan taas koukku silmukasta, lasketaan valmiista kappaleesta 4. silmukka, työnnetään koukku sen läpi ja vedetään silmukka läpi. 

Tästä tulee hieman ohuempi liitos kuin jos käyttäisi piilosilmukkaa. Mustassa langassa jälki ei kunnolla erotu, mutta siitä tulee hieman palmikkomainen (kurkkaa täältä). Jos haluat yhdistää tiheämpään niin siitä vaan :-)

Tästä se lähtee...

Väliaikakuva...

Ja valmista tuli.

Reunaan virkkasin yhden ks-kierroksen mustalla. Sitten pylväskaaret: ks, 3. silmukkaan: p,kjs,p,kjs,p,kjs,p, kjs, p (=5p, väleihin kjs:t) ja 3. silmukkaan ks. 

Sitten vielä musatalla kerros kiinteitä silmukoista silmukan takareunasta: kaarelle 7ks ja "kuoppien" kohdalla 3ks yhteen. 

Kas siinä se. Kokoa peitolle tuli 185x150cm. Ja lanka... ei loppunut vieläkään.

**************

Tässä 12-vuotiaana kangaspuilla tekemäni viltti. Värimaailmassa on jotain kumman tuttua, vai mitä.

Tämä on pysynyt yllättävän hyvänä, vaikka sillä on ikää yli 30 vuotta, ja on jatkuvasti käytössä. Laadukasta lankaa siis.

virkkaili Nanna

Lankajemman tuhoamista

Syksy on minusta paras vuodenaika. Varsinkin jos ei sada paljoa.

Laiskan kesän jälkeen innostun (joskus) käsitöistäkin. Jopa sen verran, että saan jotain valmiiksikin asti eikä pelkästään lisää UFOja nurkkiin pölyä keräämään.

************

Tähän alkuu yhdet törkeän rumat sukat (menivät johonkin nuorisotilaan yhteissukiksi), joita en muuten julkisesti edes tunnustaisi, mutta niissä on yksi jippo, jonka takia ne tähän näytille laitan.

Jippo on kantapäässä ja nimenomaan siinä, miten silmukat poimitaan lapun reunasta nurjalta puolelta niin, ettei jää reikiä. (Itse en ole koskaan huomannut, että reikiä jäisi omillakaan poimimistavoilla, mutta ilmeisesti tämä on aika yleinen ongelma.) Ohje löytyy YouTubesta (klikkaa tätä linkkiä).

Videolla mieshenkilö opastaa sisarelleen silmukoiden poiminnan. Hän puhuu englantia, mutta video on niin havainnollinen, että idean ymmärtää ilman kielitaitoakin. 

Jotta poimiminen videon mukaan onnistuu, kantalappua tehdessä jokaisen kerroksen viimeinen silmukka neulotaan oikein ja ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta. 

***********

Sitten varsinaiseen asiaan, eli Maija-lankojen tuhoamisprojektiin.

En juurikaan kirjoneuleita tee, mutta nyt päätin yrittää. Itseni tuntien pako tehdä molemmat sukat samanaikaisesti, muuten toinen saattaisi jäädä tekemättä. Ja toki näin on helppo seurata langan menekkiäkin.

Jostain syystä piirtelin kuviot muistiin sitä mukaa kun niitä neuloin. Hölmöä, koska mihin sitä enää tarvii, kun molemmat sukat valmistuvat rinta rinnan :-D. Mutta eipä taida olla ensimmäinen (eikä taatusti viimeinen) tekemäni hölmö asia.

Yksi ei-hölmö asia oli se, että päättelin langanpäät aina muutaman kerroksen välein sitä mukaa kun niitä muodostui, eli kärkikavennuksen jälkeen oli vain yksi langanpää jäljellä. Suosittelen lämpimästi!

Kantapää näissäkin tuon yllämainitun linkin mukainen eli nurjalta poimittu.

Kärkiosaan tein pelkkiä raitoja. Mutta olen kyllä näihin ihan tyytyväinen.

Lanka siis Gjestal Maijaa (85% villa, 15% polyamdi, pesu 40°), puikot 3. Koko 37-38.

Neulottu ylhäältä alas. Aloituksessa oli 80 silmukkaa ja kaventelin pikkuhiljaa niin, että nilkassa oli 56s. Kantapää vahvistettu (nurja kerros nurin, oikea kerros *1o, nosta 1o neulomatta) ja joka kerroksen viimeinen silmukka oikein, ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta. Kantalapusta silmukat poimittu ylläolevan linkin mukaan nurjalta. Perus nauhakavennus. 

Kirjoneuleet ovat sen verran pieniä kuvioita, ettei kolmea silmukkaa pidempiä lanaganjuoksuja nurjalle tullut. Yllättävää kyllä varret eivät kiristä. Ja 14 silmukalla/puikko tuli sopivan napakka teräosa kapeaan jalkaan.

************

Mutta eihän se Maija-lanka tähän loppunut. Uutta sukkaa siis kehiin.

En ole juurikaan kärjestä aloitettuja sukkia harrastanut. Tämä on tarkkaa puuhaa :-)

Ja jälleen tein molemmat parit suunnilleen samaa tahtia hupenevia varastoja tarkasti seuraten. Neuloin tämän parin pyöröpuikolla, mutta molemmat sukat omalla (3mm, 80cm) pyöröllään. Toinen tapahan olisi neuloa molemmat sukat samanaikaisesti yhdellä pitkällä pyöröllä, mutta itse en saa kiristettyä ylä- ja alaosan väliä tarpeeksi tiukaksi tuolla tavoin tehtynä.

... etenee... Mallineule on ihan vain tasaraitaa, mutta langanvaihtokerroksen ensimmäisellä kerroksella joka 3. silmukka nostetaan neulomatta. Siitä tulee tuollainen kuvioneuleen näköinen efekti pienellä vaivalla. Ja jälleen päättelin langanpäät sitä mukaa kun niitä tuli.

Lopputulos ei ole mitenkään silmiä hivelevä. Koko 38-39. Teräosassa puikolla on 15 silmukkaa, mikä on minun jalkaani liian löysä. Kantaapää on tiimalasikantapää, varressa silmukoita oli 72 (jälleen liikaa) ja yläosan valepalmikossa 75s. 

******************

Ahdistavaa oli, että luulin jo löytäneeni kaikki Maijat ja tuhonneeni niistä suuren osan, mutta ei. Kaapista löytyi vielä muutama kerä mustaa ja valkoista ja 19,5 kerää sähkönsinistä! Auts. (Sininen ei ole ollenkaan minun juttuni). No ei auta, projekti jatkuu.

Alla pari tunnelmakuvaa perjantaiaamun työmatkalta, ensimmäisen pakkasyön jälkeen.

Pakkasenpuremaa taidetta auton konepellillä

Tohloppijärvi 

                         -tarinoi Nanna