Tuolien juhlatossut

Äitini täytti pyöreitä vuosia kuun alussa, eikä hän halunnut pitää suuria juhlia. Niinpä päätimme juhlia vain perheen kesken meillä kotona.

Ruokailijoita oli tulossa kymmenen, eivätkä kaikki olisi millään mahtuneet meidän neljän hengen ruokapöydän ympärille, vaikka olisi ottanut jatkopalatkin käyttöön.

Hoksasimme, että onhan meillä terassilla iso pyöreä pöytä ja siihen kuusi tuolia. Jotka toimme olohuoneeseen, ja ongelma oli sillä ratkaistu. Ainut huono puoli oli, että tuolien jalat ovat metallia ja lattia parkettia, joten lopputulos voisi olla aika ikävän näköistä, kun tuolit siirtyilevät pakostikin paikaltaan.
Hyllystä löytyi onneksi pika-apu: kaksi hieman keskenään eri väristä kerää (=200g) vanhaa Novitan Tennessee puuvillalankaa ja 3,5mm koukku. Niistä sitten virkkailin 24 tossua, jotka sujautettiin tuolinjalkoihin.

Hyvin toimi! Tuolit liukuivat kevyesti lattialla ilman naarmun naarmua.

Juhlien jälkeen tossut laitettiin pakettiin mahdollista myöhempää käyttöä varten ja tuolit autotalliin talviteloille.

Alkukeittona tarjottiin juustoista ananaskeittoa, jonka ohjeen olen yli 10 vuotta sitten napannut jostain lehdestä (todennäköisesti Pirkka) talteen. Keitto sai aikuisten keskuudessa erinomaisen vastaanoton, lapset eivät niinkään ihastuneet.

Mutta laitan tähän ohjeen, jos haluat kokeilla.

Juustoinen ananaskeitto (4 annosta)

1rkl voita

1½ tl currya

1ps (500g) peruna-sipuli-sekoitusta

1ps (250g) kasvissuikaleita

1prk (227g) ananasmusrkaa

1l vettä

1 kasviliemikuutio

1pkt (200g) sulatejuustoa

75g sinihomejuustoa

2tl hunajaa

1tl rakuunaa

½tl pippurimaustesekoitusta

koristeluun tuoreita yrttejä

Kuumenna rasva kattilassa. Lisää joukkoon curry ja hetken kuluttua vihannespakasteet. Kääntele hetken aikaa ja lisää ananasmurska, vesi sekä kasvisliemikuutio.

Anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää juustot paloiteltuna ja anna liueta keittoon. Soseuta, mausta ja tarkista lopuksi maku. Koristele tuoreilla yrteillä.

Tein kaksi annosta, ja siitä riitti santsilautastenkin jälkeen vielä seuraavaksi viikoksi neljä jättiannosta. Joten ehkä tuo neljälle mitoitus on hieman alakanttiin.

Jätin lopulta toisen sulatejuuston laittamatta, mutta käytin viherpippuri-Koskenlaskijaa, mikä toi vielä hieman lisäpotkua :-)

Pääruokana oli sitten lihansyöjille poronkäristystä ja muille muuta. 

Ja sisko huolehti kahvituksesta kakkuineen ja muine herkkuineen.

Täyden vatsan viereen oli hyvä illalla nukahtaa.

-Nanna

Villis tädille

Tätini pyysi tekemään itselleen villatakin tyyliin "kunhan on jonkinlainen" :-) Tällaisia pyyntöjä on jostain syystä paljon vaikeampi toteuttaa kuin tarkkaan määriteltyjä juttuja. Jonkin aikaa juteltuamme tuli sentään jotain vinkkejä: viininpunainen väri, pyöreä pääaukko, eteen jotain kivaa ja pituutta enemmän kuin vain napaan saakka.

Pidemmittä puheitta, tällainen tästä sitten tuli.

Etukappaleen kuvion poimin Dropsin mallista 160-17, muutoin säveltelin ja soveltelin. Hihat olisivat saaneet olla leveämmät, katsotaan, pitääkö ne tehdä uusiksi.

Mutta sainpahan ihanat ruusunapit vihdoin käyttöön. En muista yhtään mistä olen nämä ostanut; ne ovat olleet minulla vuosia odottamassa sopivaa kohdetta, mutta kun en ole mitään viininpunaista tehnyt, niin odotus on venynyt ja venynyt.

(Tunnustettakoon tähän väliin, että lankojen ohella myös napit kuuluvat hamstraamiini asioihin.)

Lanka on Viking Vilma (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°) ja käytin 3,5mm puikkoa. Lankaa meni ehkä 600g, mutta en oikein pitänyt tämän langan neulomisesta: on vähän Maijan oloista. Ei nyt mitenkään tavattoman löysäkierteitsä, mutta jokin tässä esti rakkaussuhteen syntymisen. Valinta osui lankaan, koska muiden lankojen värikartoissa ei ollut tällä kaudella viininpunaista.

Täti jää hyvin ansaitulle eläkkeelle pitkän lastenhoitouran tehneenä, ja olen pienen aikaa itsekin ollut yksi hänen kymmenistä, ellei sadoista hoitolapsistaan. Tämän takin myötä toivottelen hänelle leppoisia eläkepäiviä.

***************

Viime maanantaina selailin Iltalehteä, ja siinä oli juttua parsakaalista, joka on kuulemma superruokaa. Artikkelin ohessa oli resepti paistettuun parsakaaliin. Ohje kuulosti niin eriskummalliselta että sitä oli pakko kokeilla. Tässä lainattuna (kuva jäi ottamatta).

Paistettu parsakaali a'la Iltalehti:

1rkl kasviöljyä

25g säilykeanjoviksia hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 punaista chiliä ohuina viipaleina

1 suuri parsakaali pestynä ja pieniksi osiksi paloiteltuna

1rkl kapriksia

1rkl kurpitsansiemeniä

1. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa tai wokissa, lisää anjovikset, valkosipulit ja chilit. Paista pari minuuttia sekoitellen.

2. Lisää parsakaali ja kaprikset, paista viitisen minuuttia. Paahda toisella pannulla kurpitsansiemeniä ilman öljyä kunnes ne ovat rapeita ja kullanruskeita.

3. Koristele paistos kurpitsansiemenillä ennen tarjoilua ja tarjoa lisukkeena tai sekoita pastan joukkoon.

Oma versioni: unohdin ostaa kurpitsansiemenet. Kaapissa oli Valion Crea-sarjan Paahdettu paprika -ruokakermaa. Lorautin sen paistoksen sekaan ja annoin vielä hieman hautua. Keitin kaveriksi nauhapastaa ja pinnalle ripoteltiin pastajuustoa.

Oli yllättävän hyvää, saa kuulemma tehdä toistekin.

kokkaili Nanna

Täysin asian vierestä

Pari vuotta sitten sain ahaa-elämyksen parvekekasveista kun ostin facekirpparilta vanhan kukkapöydän. Samassa innostuksen puuskassa osteskelin kaikenlaisia ihania eriparisia kukkapurkkeja. Ja unohdin sitten autuaasti koko kasan autotalliin.

Nii-i, pari vuotta! Mutta kesäkuussa otin itseäni niskasta kiinni ja sinä ainoana aurinkoisena päivänä ruiskuttelin koko komeuden valkoiseksi. Olipahan muuten maalisyöppö: imaisi lähes kolme purkillista spraymaalia. 

Olin varmaan juurikin silloin pari vuotta sitten ostanut tuollaiset söpöt pyykkipojat, joihin oli painettu yrttien nimiä, ja vielä sattumalta samoja, joihin minulla oli siemeniä!

Sadon varmistamiseksi kävin kuitenkin lähikaupan salaattiosastolla, ja hyvä niin; itse kylvetyt salaatit ovat näin kylmän ja sateisen kesän myötä vasta aluillaan, mutta noista valmiina istutetuista on saanut hakea lautaselle jo moneen kertaan.

Vastaisuuden varalta pitää muistaa, että antaa salaattien olla purkeissa (rucolan ja yrtit istutinkin jo nyt purkkeineen, kun en saanut niitä irti juuria vahingoittamatta) ja jokainen omaan ruukkuun tai sitten pitkänmalliseen laatikkoon: noin ison ruukun kanssa kastelu menee vähän vaikeaksi.

Mutta onhan tuota kiva katsella! (Ja juoda kahvia ruohosipulin tuoksussa). Ensi kesänä taas, ehkäpä usemman lajikkeen kanssa.

***************

Ja jotta pysyttäisiin edelleen mahdollisimman kaukana käsityöaiheesta, tässä vielä ohje helppoon ja herkulliseen kermaviili/rahka -marjapiirakkaan (äidin ohje, tottakai).

100-150g rasvaa (voita!)

1½ dl sokeria

-vatkataan

lisää 1 muna

lisää 3dl vehnäjauhoa ja 2tl leivinjauhetta 

(itse en jauhojen kanssa enää varsinaisesti vatkaa, vaan pyöräytän vain muutaman kerran vatkaimella niin, että taikina jää "muruiksi", jolloin lopputulos on mehevä ja se on helppo vain kipata vuokaan)

Kaada voideltuun vuokaan.

Ripottele pinnalle mitä haluat / mitä kaapista löytyy. Itse pidän eniten puolukoista, makea ja kirpeä sopivat hyvin yhteen.

Päälle:

 purkillinen kermaaviiliä (tai rahkaa)

1tl vanilliinisokeria

1dl sokeria

1 muna

Sekoita ja kaada marjojen päälle.

Paista 200°C n.25min.

Nauti. Ylempänä puolukkaversio, alla kirsikkapiirakka. Olen kokeillut myös marjasekoitusta, omenaa ja raparperia, toimivat nekin.

****************

Asian vierestä, mutta silti tärkeistä teemoista tarinoi

- Nanna -

Punajuuren väriä

Kylläpäs taas on hurahtanut pitkä tovi edellisestä postauksesta. Laiskana en silti ole ollut, mutta on liian monta työtä taas kesken, eikä mikään ole päässyt valmiiksi asti... (Joo, teinhän mä sen lupauksenkin... ja kyllä ne valmistuu, kukin ajallaan)

*****

Kävin lomalla kotikaupungissani Kokkolassa ja äiti teki aivan ihania punajuuripihvejä!

Niitä piti heti kokeilla omassa keittiössä ja hyvältä nekin maistuivat. Ehkä käyttämäni säilykepunajuuret olivat liian etikkaisia, ja se maku tuli hivenen liian voimakkaasti läpi. Mutta kaikki tuli silti syötyä.

Jos innostuit kokeilemaan, niin ohje on suunnilleen seuraavanlainen:

Punajuuria (äiti raastoi, minä laiskana survoin sauvasekoittimella mössöksi)

Purkillinen kermaviiliä

Ranskalainen sipulikeitto -pussi

Pari kananmunaa

Jotain kiinteää (äiti laittoi perunamuusijauhetta, minä kaura- ja spelttisuurimoita) tai perinteisiä korppujauhoja.

Muotoile pihveiksi ja paista 200°C parikymmentä minuuttia.

Syö.

*****

Helena-tätini oli virkannut tosi soman kesäkassin ja innostuin kotiin tultua kokeilemaan omaa versiota.

Olen joskus jostain FB-ryhmästä vaihtanut laatikollisen virkkauslankoja, joista en ole oikein tiennyt mitä niistä tekisi, mutta sieltä löytyi ihan sävysävyyn pihvien kanssa oleva lanka :-) Siitä siis...

Tässä "suunnilleen" -ohje minun kassiversiooni:

Lankaa, 1,75 numeron vrikkuukoukku.

Virkkaa 111 kjs aloitusketjuun + 1kjs kääntymiseen.

Virkkaa 2krs kiinteitä silmukoita.

Virkkaa sitten ruutukuviota. Tässä kuviossa on reunoissa 4 pylvästä, keskellä 5 pylvästä ja pylväsryhmien väleissä 25 neliötä, jotka muodostuvat 1p, 1kjs -sarjoista.

26 "neliökerroksen" jälkeen virkkasin kaksi kerrosta koko ajan pylväillä ja sen jälkeen taas 26 "neliökerrosta".

Yläreunaan 1 kerros kiinteillä silmukoilla, ja sen jälkeen kiersin koko kappaleen vielä kiinteillä silmukoilla siten,

 että jokaisen pylväskerroksen kohdalle tuli 2 kiinteä silmukkaa. 

Toinen kappale tehdään samoin.

Kun molemmat kappaleet olivat valmiit, virkkasin ne kolmelta sivulta yhteen ympärivirkatuista kiinteistä silmukoista. Tällä konstilla pääsin kokonaan luistamaan inhomastani ompelusta :-)

Sitten vielä kantokahvat samalla kuviolla kuin itse laukku (aloitusketjussa 100s).

Ja koristeeksi pikku kukkanen.

Valmis kassi on kooltaan 30x33cm.

*****

Kokkolan reissulla sain äidiltä vielä tämän näppärän langankatkaisijan, jota kehtaa kyllä pitää kaulassa ihan ihmistenkin ilmoilla kunhan saan vaan laitettua siihen kunnon nyörin. Toistaiseksi palvelee vielä hätäapunyöri, kun katkoja piti saada heti mukaan pihalle, koska laukussa oli palapeitto ja siis paljon katkottavia lankoja.

Suosikkiresepti

Mikäli en olisi tähän ruokalajiin törmännyt, olisin todennäköisesti täysin kasvissyöjä. Mutta tämä vaan on niiiiiin hyvää, että joskus on ihan pakko saada!
Ruoan nimi on virallisesti "Tuhti suosikkipiirakka", mutta tottelee meidän perheessä nimeä Papupata.

Ainekset:
purjosipuli
2 rkl voita tai margariinia
400g naudan jauhelihaa
1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 tl timjamia
tabascoa
1 tl suolaa
1 kaulittu voitaikinalevy (joulun jälkeen tulee käytettyä pakasteeseen unohtuneet torttutaikinat)
8 pekoniviipaletta
pinnalle juustoraastetta

1. Huuhteke purjosipulit ja leikkaa noin sentin paksuisiksi viipaleiksi, ota mukaan myös vihreä osa.
2. Pistä rasva paistinpannuun (itse käytän syvää wokkipannua, ainekset mahtuvat paremmin), ruskista jauheliha kevyesti. Lisää purjosipulit ja paista pari minuuttia, purjo ei saa pehmetä.
3. Sekoita papujen sekaan suola, timjami ja muutama tippa tabascoa, kaada mössö pannulle jauheliha-purjoseoksen joukkoon ja kääntele sekaisin.
4. Nosta kaulittu taikina piirakkavuokaan (itse käytän neliskulmaista 18x24x8cm kokoista lasivuokaa, joka tulee täyteen). Kaada täyteseos vuokaan ja taita taikinan ylimääräiset reunat (n.2cm) täytteen päälle.
5. Suikaloi pekoniviipaleet ja asettele piirakan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Paista 225 asteessa noin 30 minuuttia. Anna jäähtyä 5-10 minuuttia ennen tarjoilua.

Ohjeessa neuvotaan latomaan jauhis-purjo ja papumössö kerroksittain, mutta olen havainnut, että tasaisemman lopputuloksen saa ja helpommalla pääsee, kun pistää kaiken sekaisin. Kerro jos maistui!