Juhannuspaita 2020

No niin. Koronakevät on somen perusteella saanut ihmiset tarttumaan puikkoihin ja koukkuihin sekä tietokoneeseen aiempaa aktiivisemmin. Minulla kävi jokseenkin toisin päin: parit kärkitaistelijasukat sain neulottua, mutta muutoin eivät puikot ole kilisseet ja aiemmat työtkin ovat jääneet postaamatta. 

Tässä kuitenkin yksi talven aikana valmistunut neule, joka on siitä ajankohtainen, että totesin paidan valmistuttua sen olevan jo tuohon vuodenaikaan liian lämmin, mutta ehkä sitten juhannuksena tarpeen.

Nyt tarkenee kuitenkin ilman villapaitaa: Tampereella mittari näyttää hellelukemia, eikä päivä ole vielä edes puolessa välissä. 

Paita ehti lojua kaapissa ennen kuvausta useamman viikon ja on siksi hieman ryppyinen.

Malli on Drops Designin ilmaisohje Winter Carnival hieman pidempänä versiona. 

Käytin paitaan 7-veljestä -langan loputtamia varastojani ja noudattelin värivalinnoissa niin lähelle ohjeen mukaista värimaailmaa kuin mitä hyllystä vaihtoehtoja löytyi. Malli neulotaan pyöröneuleena ylhäältä alaspäin ja siihen sai upotettua paljon jämälankanöttösiä kun ei ollut niin tarkkaa, vaikka seuraava kuvio ei ihan saman värinen ollutkaan.

Sen verran olen vuosien varrella itsestäni oppinut, että päättelin taas langanpäät aina muutaman kerroksen välein koska pääteltävää oli tosi paljon. Jos kaiken jättäisi viimeistelyvaiheeseen, niin minun kärsivällisyydelläni paita ei olisi valmistunut ikinä. Ja plussana tietysti tässä tekniikassa on se, että ommaltavia saumoja on vain pienet pätkät kainaloissa.

Mallia oli mukava tehdä, se oli minulla televisionkatseluneuleena ja valmistui  muiden töiden ohella hitaasti aina kuvio silloin, toinen tällöin.

Valmiin paidan kastelin ja linkosin kuivaksi pesukoneessa ennen kuivatusta. Nyt paita pysyi jokseenkin mitoissaan eikä lörähtänyt kuten viimevuotinen juhannuspaitani, joka venyi litimärkänä jättikokoiseksi.

Lankana käytin Novitan 7-veljestä -lankaa (75% villa, 25% polyamidia, pesu 40°C) sekä 4mm ja 4,5mm cubics-pyöröpuikkoja.

Tykkään lopputuloksesta tosi paljon, ja vaikken sitä nyt juhannuksen kunniaksi päälle puekaan, niin eiköhän sille syksymmällä käyttöä löydy.

Mukavaa juhannusta kaikille!

-Nanna

Juhannuspaita 2019

Sopivasti juhannukseksi valmistui paksuhko villapaita. Onhan tämä neule oikeasti ollut valmiina jo pitkään, mutta en ole vain saanut sitä viimeisteltyä.

Ajatus paitaan lähti siitä, että minulla oli luonnonvalkoisia seiskaveikkakeriä vaikka kuinka, mutta mitkään keristä eivät olleet keskenään samaa värjäyserää, eikä niitä siksi oikein voinut yksiväriseen neuleeseen käyttää, kun erot näkyisivät niin selvästi. Mutta kirjoneule on siinä määrin helppo, että sinne voi upottaa jos jonkinmoista jämää ja värieroja. 

Lankoja oli siis ainakin kuutta eri värjäyserää, ja vyötteitäkin oli viittä erilaista, joten osa keristä alkoi todella lähennellä antiikkia :-) Kuvio-osiin käytin iän kaiken vanhat "opi villasukka" -veikkojen jämät.

Sopivan oloinen malli löytyi Drops Dessignin ilmaisohjesivustolta, paita on nimeltään Valdres ja siihen löytyy myös suomenkielinen ohje.

Valdres neulotaan pyöröneuleena ensin vartalo-osat ja hihat erillään kainaloon saakka ja sen jälkeen kaarroke yhtenä kappaleena. Malli oli yllättävänkin helppo ja nopea neuloa, koska nurjia kirjoneulekerroksia ei tarvitse tehdä. Vilukissana tein korkean kaukuksen.

Useimmiten höyryttelen paidat ja takit, mutta nyt päätin kokeilla kunnon uppokastelua. Kaulus pystyssä oleva kuva on ennen kastelua, taitettu kaulus käsittelyn jälkeen. Ehkä siinä on jotain tasoittumista havaittavissa.

Olen pessyt seiskaveikkaa ihan normaalisti pesukoneessa 40°C eivätkä neuleet ole menneet miksikään, mutta nyt  litimärkä paita oli niin painava, että se vaan venyi ja venyi, enkä saanut sitä enää mitenkään järkeviin mittoihin, vaikka tasona kuivattelinkin.

Paitaan tuli siis todella reilusti kasvunvaraa, on varmaan kokoa XXXL :-D Mutta ei haittaa, kotipaidaksi tämä oli alunperin tarkoitettukin. Ja ehkäpä sitten aikanaan ensimmäinen oikea pesu hieman kutistaa paitaa. 

S-kokoinen mallitorso suorastaan uppoaa paidan sisälle.

Täksi juhannukseksi on lupailtu normaali-jussia lämpimämpiä ilmoja, joten tämä Valdres meni kaappiin odottelemaan syksyä.

Kesälomaterkuin Nanna

Lahjasukat

Ensin alkuun haluan esitellä projektini, joka päättyi jo ennenkuin ehti edes kunnolla alkaakaan: vuonna 2014 järjestettiin "Ruutu viikossa CAL", jossa viikoittain julkaistiin uusi virkattu neliö, ja näistä sitten viikkojen mittaan tuli yllätyspeitto. 

Ajattelin, että tässäpä näppärä tapa hukata jämälankoja ja ruutu per ilta voisi olla sopiva tahti. 

Mutta kun ensimmäinen ruutu läheni valmistumistaan, totesin, että ei sittenkään... 

Jos innostuit projektista, niin linkistä pääset alkuun :-)

************

Esimieheni jää eläkkeelle kuun vaihteessa ja ajattelin tehdä hänelle lahjaksi sukat. Olen Facebookin sukkaryhmässä ihaillut Niina Laitisen mallilla toteutettuja Taimitarha -sukkia (jotka olivat myös tuollainen yllätysprojekti, josta julkaistiin yksi mallikerta päivässä) ja sellaiset päätin nyt tehdä. Ohje löytyy Taimitarha -haulla sekä Ravelrystä että Niinan blogista.

Ei kun tuumasta toimeen. Tein kumpaakin sukkaa vuoron perään, jotta niistä tulisi varmemmin keskenään samanlaiset.

En ole kovin kokenut kirjoneuleen tekijä, mutta hitaasti ja varmasti sukat silti etenivät selkeän ohjeen avulla.

Ja valmista tuli.

Koska sukan saaja on aika lyhyt, jätin yläreunasta pari ensimmäistä kukkaraitaa neulomatta.

Sukista tuli oikein hyvin istuvat ja napakat. Ainut miinus oli mielestäni liian kapea kantapää (kavennusten jälkeen vain 10 silmukkaa). Mutta muutoin tosi mukava malli, luovutus tapahtuu huomenna.

Lankana oli Nalle ja näihin pääväriä meni vajaa kerä, muita värejä pikku nöttöset.

Pääsiäinenkin tuli ja meni, ja tästä sitten pitkin harppauksin kevättä kohti. 

-Nanna

Leopardi-sukat

 Muistatteko vielä Viru Valge-sukat parin vuoden takaa?

Samainen mieshenkilö palasi sukka-asiaan. Tällä kertaa ajatuksena oli leopardikuvio ja satiininyörit.

Keskustelu meni ihan mukavasti, aikaakin oli runsaasti, syyskuussa vasta tarvittaisiin. Lupasin toki sukat tehdä, koska haasteet ovat mukavia.

Kunnes yhtäkkiä kysymys kuuluikin "ehtiskö nää jo perjantaiksi postissa"? Tässä kohtaa alkoi vähän hirvittää, mutta ei muutakuin kuvion suunnitteluun ja langan ostoon. 

Sukanteko istessäänhän ei kauan kestä, mutta ei-toistuvan kirjoneulekuvion tekeminen sen sijaan kestää, kun jokainen kerros ja silmukka pitää laskea ja katsoa erikseen. Neuloin kaiken vapaa-ajan ja viimeiset kolme yötä kahteen saakka. Torstaiaamuna klo 2:40 sukat oli viimeistelty ja valmiina postitettavaiski ja ehtivät aamu kahdeksalta tyhjennettävään postilaatikkoon. 

Arvaatte varmaan, että olin tuon päivän töissä hieman hitaalla vaihteella :-)

Perjantaina sain mailia, että sukat olivat ehtineet ajoissa perille, ja olivat kuulemma vielä paljon hienommat kuin tilaaja oli uskaltanut odottaa. Seuraavat tehdään kuulemma sitten vastaväreissä, mutta löysemmällä aikataululla (toivottavasti!!!).

Ja toivottavasti myös sukkien saaja on ollut tyytyväinen.

Väliin meinasi usko loppua, mutta eivät nämä jalassa loppuviimein kovin pahalta näyttäneet :-)

Sukat on neulottu ylhäältä alaspäin kirjoneuleena kaventaen joka 10.krs pari silmukkaa.

Valmiista sukasta on poimittu edestä mustalla silmukat nauhakujia varten, neulottu muutama kerros sileää oikeaa ja sitten reikäkerros nauhojen pujottamista varten.

Sukat ovat Nalle-lankaa ja neulottu 3mm cubics-pyöröpuikolla.

Nämä ovat kokoa 40 ja varren pituus on 35cm.

Kapea satiininaru löytyi Eurokankaasta (2,90e 27m :-) riittää siis vielä toisiinkin sukkiin), ja ne on jätetty pitkiksi, jotta tuleva omistaja voi kiristellä sukat omaan pohkseeseen sopivaksi ja katkaista sitten turhat pätkät pois.

Väri on luonnossa vähän kirkkaamman pinkki, mutta yöllä kuvatessa ei ollut saatavilla kuin keinovaloa, joten kuva hieman valehtelee.

Jos haluat kokeilla kuviota, niin sen löydät täältä. 

Mallissa on 80s, mutta aloitin resorin 84 silmukalla ja kavensin nilkkaa kohden lopulta 66s:aan ja kantapään kavennusten jälkeen silmukoita on 63.

****

Nyt olen ollut kokonaista kaksi päivää kutomatta tai virkkaamatta ja koittanut varovasti venytellä kipeää niskaa ja jumittuneita hartioita. Mutta jospa tänään illalla taas tarttuisi varovasti puikkoihin ja jatkaisi keskeytyneitä tekeleitä :-)

Onnittelut kaikille valmistuneille, koulunsa päättäneille ja muuten vain ansaitun lomansa aloittaneille!

toivottelee Nanna

Luolamaalaussukat © NannaP

Mielessä pyöri ajatus luolamaalaussukista. Ajattelin, että piirustustaitoni saattaisi juuri ja juuri riittää tikku-ukkojen piirtelyyn. Mutta ei sekään niin helppoa ollut, kun ajatuksena oli,ettei tulisi pitkiä langanjuoksuja. Mutta kun tuli piirrettyä, niin pitihän ne testatakin.

Langaksi valikoitui 7-veljestä tweed kun se näyttää vähän kiviseinältä. Sukat on tehty kumpikin omalla 4mm pyöröllään, ylhäältä aloittaen.

Ohje menee lyhykäisyyydessään näin:

Luo 56s, neulo 2o, 2n resoria 15krs.

Neulo kaksi kerrosta oikeaa, neulo kuvio 34krs tästä linkistä.

Neulo 1krs o, 6krs 2o, 2n resoria.

Tee kantapää. Tässä testasin facessa suuresti kehuttua "Alma-mummun kantapäätä".

Se tehdään yhden puikon silmukoilla ilman pohjan kavennuksia:

Neulo yhden puikon silmukoilla (14s) kantalappua 28krs ainaoikeaa (oikealla oikein, nurjalla nurin).

Poimi molemmista reunoista 14s + 1s kiertäen resorin ja poimittujen silmukoiden liitoskohdasta reiän välttämiseksi. Neulo kaikilla silmukoilla 1krs (sukan päällä resorineulosta) ja aloita sitten kavennukset. Kavenna joka kerroksella kantalapun molemmin puolin resorin ja oikean neuloksen liitoskohdassa, kunnes jäljellä on taas 56s. 

Ja tosiaan itse neuloin sukan päällysosan resorineulosta.

Kun pikkuvarvas peittyy, tee nauhakavennus: päällyspuoli: 1o, nosta 1s neulomatta, neulo 1o, nosta neulomatta jätetty silmukka neulotun yli (=ylivetokavennus). Neulo (resoria) kunnes jäljellä on 3s, neulo 2o yhteen, 1o. Ja alapuolen 28 silmukalla samoin. 

Jatka kavennuksia näin joka krs kunnes silmukoita on jäljellä 8. Katkaise lanka ja vedä neulan avulla kaksi kierrosta silmukoiden läpi, kiristä ja päättele lanka työn nurjalle puolelle.

Nuo kavennukset ja resorit eivät oikein tästä langasta erotu, mutta ihan istuva tuosta kantapäästä tuli ja jalkapöydän resori tekee sukasta muuten vain napakamman.

Minun sukkani ovat kokoa 41-42, lankaa meni reilu kerä (á 100g) tweediä ja nöttönen mustaa.

-maalaili Nanna

Lankajemman tuhoamista

Syksy on minusta paras vuodenaika. Varsinkin jos ei sada paljoa.

Laiskan kesän jälkeen innostun (joskus) käsitöistäkin. Jopa sen verran, että saan jotain valmiiksikin asti eikä pelkästään lisää UFOja nurkkiin pölyä keräämään.

************

Tähän alkuu yhdet törkeän rumat sukat (menivät johonkin nuorisotilaan yhteissukiksi), joita en muuten julkisesti edes tunnustaisi, mutta niissä on yksi jippo, jonka takia ne tähän näytille laitan.

Jippo on kantapäässä ja nimenomaan siinä, miten silmukat poimitaan lapun reunasta nurjalta puolelta niin, ettei jää reikiä. (Itse en ole koskaan huomannut, että reikiä jäisi omillakaan poimimistavoilla, mutta ilmeisesti tämä on aika yleinen ongelma.) Ohje löytyy YouTubesta (klikkaa tätä linkkiä).

Videolla mieshenkilö opastaa sisarelleen silmukoiden poiminnan. Hän puhuu englantia, mutta video on niin havainnollinen, että idean ymmärtää ilman kielitaitoakin. 

Jotta poimiminen videon mukaan onnistuu, kantalappua tehdessä jokaisen kerroksen viimeinen silmukka neulotaan oikein ja ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta. 

***********

Sitten varsinaiseen asiaan, eli Maija-lankojen tuhoamisprojektiin.

En juurikaan kirjoneuleita tee, mutta nyt päätin yrittää. Itseni tuntien pako tehdä molemmat sukat samanaikaisesti, muuten toinen saattaisi jäädä tekemättä. Ja toki näin on helppo seurata langan menekkiäkin.

Jostain syystä piirtelin kuviot muistiin sitä mukaa kun niitä neuloin. Hölmöä, koska mihin sitä enää tarvii, kun molemmat sukat valmistuvat rinta rinnan :-D. Mutta eipä taida olla ensimmäinen (eikä taatusti viimeinen) tekemäni hölmö asia.

Yksi ei-hölmö asia oli se, että päättelin langanpäät aina muutaman kerroksen välein sitä mukaa kun niitä muodostui, eli kärkikavennuksen jälkeen oli vain yksi langanpää jäljellä. Suosittelen lämpimästi!

Kantapää näissäkin tuon yllämainitun linkin mukainen eli nurjalta poimittu.

Kärkiosaan tein pelkkiä raitoja. Mutta olen kyllä näihin ihan tyytyväinen.

Lanka siis Gjestal Maijaa (85% villa, 15% polyamdi, pesu 40°), puikot 3. Koko 37-38.

Neulottu ylhäältä alas. Aloituksessa oli 80 silmukkaa ja kaventelin pikkuhiljaa niin, että nilkassa oli 56s. Kantapää vahvistettu (nurja kerros nurin, oikea kerros *1o, nosta 1o neulomatta) ja joka kerroksen viimeinen silmukka oikein, ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta. Kantalapusta silmukat poimittu ylläolevan linkin mukaan nurjalta. Perus nauhakavennus. 

Kirjoneuleet ovat sen verran pieniä kuvioita, ettei kolmea silmukkaa pidempiä lanaganjuoksuja nurjalle tullut. Yllättävää kyllä varret eivät kiristä. Ja 14 silmukalla/puikko tuli sopivan napakka teräosa kapeaan jalkaan.

************

Mutta eihän se Maija-lanka tähän loppunut. Uutta sukkaa siis kehiin.

En ole juurikaan kärjestä aloitettuja sukkia harrastanut. Tämä on tarkkaa puuhaa :-)

Ja jälleen tein molemmat parit suunnilleen samaa tahtia hupenevia varastoja tarkasti seuraten. Neuloin tämän parin pyöröpuikolla, mutta molemmat sukat omalla (3mm, 80cm) pyöröllään. Toinen tapahan olisi neuloa molemmat sukat samanaikaisesti yhdellä pitkällä pyöröllä, mutta itse en saa kiristettyä ylä- ja alaosan väliä tarpeeksi tiukaksi tuolla tavoin tehtynä.

... etenee... Mallineule on ihan vain tasaraitaa, mutta langanvaihtokerroksen ensimmäisellä kerroksella joka 3. silmukka nostetaan neulomatta. Siitä tulee tuollainen kuvioneuleen näköinen efekti pienellä vaivalla. Ja jälleen päättelin langanpäät sitä mukaa kun niitä tuli.

Lopputulos ei ole mitenkään silmiä hivelevä. Koko 38-39. Teräosassa puikolla on 15 silmukkaa, mikä on minun jalkaani liian löysä. Kantaapää on tiimalasikantapää, varressa silmukoita oli 72 (jälleen liikaa) ja yläosan valepalmikossa 75s. 

******************

Ahdistavaa oli, että luulin jo löytäneeni kaikki Maijat ja tuhonneeni niistä suuren osan, mutta ei. Kaapista löytyi vielä muutama kerä mustaa ja valkoista ja 19,5 kerää sähkönsinistä! Auts. (Sininen ei ole ollenkaan minun juttuni). No ei auta, projekti jatkuu.

Alla pari tunnelmakuvaa perjantaiaamun työmatkalta, ensimmäisen pakkasyön jälkeen.

Pakkasenpuremaa taidetta auton konepellillä

Tohloppijärvi 

                         -tarinoi Nanna