lauantai 16. syyskuuta 2017

Harmaasävyistä bling-blingiä


Tämä huivi oli Amsterdamin reissutyö. Aloitin virkkaamisen junassa ja kauhukseni huomasin, että olin napannut mukaan 2mm liian pienen virkkuukoukun. Lomamatka meinasi mennä ihan pilalle, mutta onneksi Tikkurilan aseman lähellä olevassa kauppakeskuksessa oli pieni käsityökauppa ja siellä yksi 5mm ergonominen (järkyttävän hintainen) virkkuukoukku. Mutta lomamatka sentään pelastui :-D 


Jotta moista katastrofia ei enää pääsisi syntymään, tilasin Paaposta hauskan avaimenperän, jossa on 3, 4 ja 5mm hätäkoukut. No joo, ei noilla kyllä huivia voi virkata, mutta pääsee sentään alkuun. Tai jos sattuu reissussa neuleesta putoamaan silmukka, niin helpompi sen on koukulla palauttaa paikalleen kuin puikoilla. Ja kulkee tosiaan aina mukana, jos en sitten ole unohtanut avaimiakin kotiin...


Huivi valmistui jo kesällä, mutta jälleen kerran jäi viimeistelemättä pidemmäksi aikaa. Mietin, että kannattaako tätä pingottaa, mutta ajattelin kokeilla kuitenkin...


...ja jälleen kerran yllätyin kuinka suuri muutos oli.


Kun lankaa riitti, eikä sille ole muuta käyttöä, niin virkkasin ylimääräisen ketjusilmukkareunuksen. Siihen olikin hyvä täräyttää neulat kiinni.


Harmi, ettei kuvasta näe kunnolla lankaa, mutta langan mukana kulkee hopeanvärinen kimallesäie, joten huivi on tosi kivan ja juhlavankin näköinen.


Viikon verran odottelin sopivaa kuvasussäätä, mutta melkein koko ajan satoi. Lopulta yhtenä iltana oli sen verran poutaa, että kuvaus onnistui, mutta valoa ole enää vähän, joten kuvat ovat kumman värisiä :-P 


Mallia on helppo, ja mukava virkata. Se koostuu kahdesta erilaisesta kuviosta, joita toistetaan, joten huivin kokoa voi muunnella oman langan ja toiveen mukaisesti. Suunnittelija Silke Terhorst ja mallin nimi on Erigeneia.
Ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta englanniksi ja muutamalla muulla kielellä, mutta koska mukana on selkeä kaavio, niin huivin pystyy tekemään ilman kielitaitoakin. (Itse en edes lukenut sanallista ohjetta, joten en voi sitä kommentoida).


Lanka on joskus Lankamaailmasta mukaan tarttunutta Cewek:in Silver Softia (100% akryyli, pesu 30°C). Menekki oli vajaa kolme kerää á 100g ja käytin 5mm koukkua, sitä ergonomista :-)
Valmis huivi on kooltaan 185x86cm ja löytyy Putiikista.

-Nanna


tiistai 5. syyskuuta 2017

Lost in time ... again


Niinhän siinä kävi, että edellinen Lost in time -huivi ei suinkaan jäänyt ainoaksi. Edellisen tein tuskallisen ohuesta langasta, tähän nappasin mukaan huomattavasti järeämpää settiä.


Rose Mohair ja 5mm koukku. Lopulta kokeilun jälkeen päädyin jättämään fuksian värin pois.


Siitä se lähtee...


... ja tähän se päätyy. 


Huivissa on paljon hauskoja yksityiskohtia kuten pop corn -silmukoita ja takareunasta virkattuja kaaria. Ohje löytyy Mijo Crochetin sivulta myös suomeksi.


Järeähkön pingotuksen jälkeen huivin koko on 73x178cm ja Rose Mohairhan on Novitan vanhaa lankaa, jossa on 65% akryylia ja 35% mohairia.


En tähän yksilöön laittanut tupsuja, toimii mielestäni paremmin ilman.
Ja valmis huivihan löytyy Putiikista.

-Nanna

sunnuntai 27. elokuuta 2017

KalevalaCal



Eilen se sitten alkoi, kauan odotettu KalevalaCal (Cal= crochet along = virkataan yhdessä).
Projektin lopputuloksena syntyy useiden eri suunnittelijoiden paloista koostuva peitto. Palojen ohjeita julkaistaan kaksi viikossa, joten on hyvin aikaa pysyä porukan mukana. Projekti on päässyt osaksi virallista Suomi 100 -teemaa.


Tässä on minun ensimmäinen lappuni, Sari Åströmin suunnittelema Ilmatar. Mielestäni tosi kaunis pala sekä väreissä että yksivärisenä. Tässä on onnistuneesti käytetty kohosilmukoita, jolloin pintaan tulee kolmiulotteista struktuuria.
Peitosta on jo suunniteluvaiheessa tehty useita erilaisia toinen toistaan hienompia värillisiä vaihtoehtoja (esitelty Arteenin sivustolla), mutta koska olin tilannut yhteen omaan juttuuni väärän paksuista lankaa, niin ajattelin käyttää sen tähän ja tehdä oman peittoni (ainakin tämän ensimmäisen :-) ) yksivärisenä. Vain ohuempi yhdistämiseen tarvittava lanka pitää hankkia.


Paloista julkaistaan suomenkieliset sanalliset ohjeet höystettynä muutamalla avustavalla valokuvalla ja ainakin tämän ensimmäisen palan ohjeeseen oli myös Youtube -video. Itse tarvitsin kumpaakin avuksi, kun olen enemmän kaavionlukija; sanalliset ohjeet jättävät mielestäni yleensä liikaa tulkinnanvaraa. Mutta kun luki ohjetta ja katsoi epäselvät kohdat videolta, niin ihan hyvin sai tolkkua. Facebookissa on sitten vielä erittäin aktiivinen  suljettu ryhmä, jossa saa kädestä-käteen opastusta ja vertaistukea.

Tämän Ilmatar -palan ohje
(lueskele muutenkin tuo Arteenin KalevalaCal-sivusto, jos tämä on uusi juttu, siellä on mm. lankavaihtoehtoja, valmiiden peittojen kuvia yms.)
Palasteltu kolmeen videoon: ekassa kerrokset  1-7, toisessa 8-10 ja kolmannessa loput.
Jos kiinnostuit niin tule ihmeessä mukaan!

-Nanna



maanantai 14. elokuuta 2017

Sweet Dreams 3


Niinhän se oli, että vanhassa vara parmpi? Mietin matkakäsityötä Tampere- Kokkola -Tervola -reissuun, ja päädyin lopulta jo pariin kertaan tekemääni Boo Knits'n Sweet Dreams huiviin.


Tämä on taas näitä myttykasoja, joista vasta pingottamisen jälkeen selviää miltä lopputulos näyttää.


Pingottaessa ei kannata sääliä huivia: mitä tiukemmalle uskaltaa vetää lankoja katkomatta, sitä ilmavampi lopputulos.


Tässä mallissa helmet pujotetaan virkkuukoukun avulla silmukkaan sitä mukaa kuin työ etenee.


Valmiin huivin mitat ovat 135x38cm.


Kun se nyt siinä roikkuu, niin kuvataan sitten :-)


:-)


Malli on helppo ja helmien pujottelua lukuun ottamatta suhteellisen joutuisa neuloa (mallikerta on vain 12 silmukan levyinen ja jää siksi helposti mieleen eikä tarvitse koko ajan tuijottaa ohjetta).


Huivi toimii sekä hartiahuivina...

 ... että kaulassa.

Lanka on hyllystä löytynyttä Novitan Tico Ticoa (75% villa, 25% polyamidi, pesu 40°C) ja puikot cubics 3,5 & 4mm, helmien pujotteluun virkkuukoukku 1mm.
Ohje löytyy maksullisena Ravelrystä In Love -collectionista.

Vanhoja kuvia selatessa huomasin, että olin pingottanut edellisen ison Sweet Dreamin jokaisesta nirkosta, kun nyt laitoin neulat vain kärkiin. Seuraavassa huivissa en kyllä laiskottele

lupailee Nanna


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Virkattu pikkupeitto


Tämä on taas yksi näistä monista viimeistelyä vailla olleista ikuisuusprojekteista.
Vuonna 2015 tädille neulomastani villatakista jäi lankaa yli, ja silloin jo virkkasin lopuista tämän pikkupeitteen, jonka nyt vasta sain höyrytettyä :-) Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se sananlasku taas menikään.


Lanka on Viking Vilmaa (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°C) ja koukku 4mm.


Palojen ohje löytyy vanhasta kirjasta "Kaunein pitsini" Lumihiutale-nimisenä. Minusta nämä ovat kyllä ennemmin kukkasia :-) Tietysti jos tekisi valkoisesta langasti niin näyttäisi enenmmän lumihiutaleelta.


Mallivirkkaus on keskusympyrän jälkeen pelkkiä ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita, eli todella helppo mutta myös kaunis kuvio.


Ja isoihin aukkoihin pienemmät pyörylät.


Tällainen siitä sitten tuli.


Valmis peitto on kooltaan 83x68cm, ja sopii pieneen sänkyyn koristepeitoksi tai lämmittämään vaunuissa tai automatkalla.


Valmis peitto löytyy Putiikin hyllyltä.

-Nanna

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Minipillerirasiat



Aluksi: tämä idea ei ole minun, vaan olen jossain kohtaa törmännyt tähän nettiä selatessani.
Edit: valittelin, etten löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta heti tuli vinkki, kiitos siitä! Ohje löytyy siis Little Village -blogista, ja siellä näytti olevan myös hauska spinneri niin ikään maitopurkin korkeista, käykäähän kurkkaamassa!  Vinkki on kuitenkin niin hyvä, että haluan sen jakaa.


Yhteen pillerirasiaan tarvitaan kaksi tyhjää maito-, mehu- tai keittotölkkiä, jonka korkin kierteet ovat samanlaiset.


Leikkaa toisesta tölkistä irti korkin aukko, toisesta tarvitset vain korkin.


Leikkaa vielä korkkiaukkoa pienemmäksi, ja irrota ylimääräinen rengas.


Lopputulos näyttää suunnilleen tältä, eli korkkiaukko on noin kaksi kertaa korkin korkuinen.


Painele sitten korkkiaukon alaosa korkin sisään niin että se napsahtaa ja niin päin että kierteet jäävät näkyviin. 


Kierrä toinen korkki kanneksi ja valmista tuli.

Ei näihin paljoa mahdu, mutta esim. nappeja, vitamiinit tai lääkkeet matkaa varten tai mitä vain muuta pientä, joka muutoin pyörisi pitkin laukun pohjaa. Ja koristellahan voi sitten niin paljon kuin jaksaa :-)

Puuhasteli Nanna


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lost In Time -huivi


Tämän hetken kuumin boomi Facebookin -huiviryhmässä taitaa olla ruotsalaisen Johanna Lindahlin suunnittelema Lost In Time -huivi. Ja jälleen hauska nähdä kuinka erilaisia lopputuloksia erilaiset langat ja väriyhdistelmät tuottavat. Itsellä oli hyllyssä 5 kerää ohutta perulaista villalankaa, Gjestal Spireä, jotka päätin upottaa tähän tyyliin "tehdään niin kauan kuin lankaa riittää". Vihreää ja ruskeaa oli kaksi täyttä kerää, lilaa hieman aloitettu kerä.


Huivin ohje löytyy Mijo Crochet -blogista ja jos jaksaa selata tuon postauksen loppuun, niin siellä on ohje myös suomenkielisenä, minkä itse hätäisenä ihmisenä hoksasin vasta sitten kun oma huivi oli jo valmis :-)


Kastelin ja blokkasin huivin, mutta tässä langassa sillä ei oikeastaan ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, höyryttäminen olisi ajanut saman asian. Tosin lanka luultavasti pehmeni hieman: virkatessa tuntui välillä kuin sormenpäitä olisi käsitelty hiekkapaperilla kun huivissa on nyppyjä ja muuta paljon kohollaan olevaa. Naureskeltiinkin, että jos olisi aikomusta tehdä jotain rötöksiä, niin tämän virkkauksen lomassa olisi otollisin hetki, koska sormenjälkiä ei rikospaikalle olisi jäänyt, kun sormenpäät olivat niin kuluneet :-)


Mutta en sitten kuitenkaan rötöstellyt vaan virkkasin huivin valmiiksi. Kokoa huiville tuli 150x68cm 3mm koukulla (olisi ehkä voinut käyttää puolikkaan isompaa).


Ja nurkkiin tupstu helmikoristein. Käytin muuten tämän huivin uloimpien kerrosten kuviota pari postausta aiempana olevaan prinsessapeittoon. Monikäyttöinen kuvio siis.
Ja huivi oli sen verran mukava virkata, että luultavasti kokeilen toisen version hieman paksummasta langasta.


Valmis huivi löytyy Putiikin hyllystä.

*********************

Tänään juhlittiin pohjan rippillepääsyä, ja sen johdosta kaivettiin ristiäisalbumi esiin. Kun silloinen pukinekin palasi keväällä lainakierrokselta kotiin, niin pitihän se ikuistaa. 15 vuotta sitten kastemekossa oli siniset nauhat, mutta kun tässä on nimen saanut sen jälkeen neljä muutakin lapsukaista, niin jossain kohtaa nauhojen väri on vaihtunut. Vuori on edelleen alkuperäinen sininen, mutta se ei tässä kuvassa oikein erotu. Mekon olen neulonut jostain puuvillasta, eikä se ole ihan niin kellastunut kuin kuvasta näyttää :-)



-Nanna