keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Liukuvärjätty palmikkohuivi


Ostin vuosi sitten Berliinin reissulta pari kerää kivan näköistä lankaa, mutta en oikein tiennyt mitä tästä tekisin. Yleensä nämä heräteostot päätyvät jonkinlaiseksi huiviksi, niin nytkin.


Tilasin jossain kohtaa Aliexpressistä kiinankielisiä neulemallikirjoja...


...ja niistä löytyi vaikka kuinka paljon hienoja kuvioita kokeiltavaksi ja sovellettavaksi.


Jossain kohtaa alkoi kaduttaa, että olin valinnut näinkin työlään kuvion, kun neuloessa näytti, ettei se erottunut kirjavasta langasta lainkaan.


Mutta niin se kastelu ja pingottaminen vain jälleen kerran osoittautui erinomaiseksi toimenpiteeksi ja palmikotkin alkoivat erottua.


Valmis huivi on kooltaan 185x23cm. 


Lanka on Austermanin Murano (not only) for Socks (75% villa, 25% polyamidi 400m/100g) ja sitä kului yksi kerä 4,5mm cubics-puikolla. Lanka on tosi ohutta, mutta todella kestävää: tein varmaan ainakin kahdeksan erilaista aloitusta ennen kuin olin tyytyväinen, mutta langassa purkaminen ei näkynyt lainkaan. Sitä oli myös mukava neuloa. Saa nähdä mitä toisen kerän sisältä löytyy.


Valmis huivi löytyy Putiikin hyllystä.

-Nanna



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Erigeneia -huivi vol.2


Ostin pari vuotta sitten tällaisia "wappupalloja", joista olen välitöinä tehnyt huiveja.
Nyt tuli sitten tuhottua viimeisetkin kerät tätä satsia. Lanka on Svarta Fåretin  Merillaa (60% merinovillaa, 40% akryylia). 50g kerässä on 400m, joten lanka on todella ohutta.


Tähän astiset huivit olen neulonut ja suurimpaan osaan olen pujotellut siemenhelmiä sekaan. Mutta mikä ihme käski viimeisen kohdalla tarttua virkkuukoukkuun!


Tumma lanka, pieni koukku, pimeä vuodenaika ja pikkuhiljaa huononeva näkö eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, ja huivi saikin pitkiä lomia muiden mielekkäämpien töiden kiilatessa edelle. Mutta valmistui sentään lopulta ja joutui muiden tavoin väkivaltaisen pingotuksen kohteeksi. Yläkuvassa vielä luonnontilassa oleva mytty...


...josta kastelun ja pingotuksen jälkeen paljastui kaunis yksilö.



Kokoa valmiilla huivilla on 68x168cm, joten sen voi joko kietaista kaulaan tai olkapäille.


Malli on nimeltään Erigeneia, Silke Terhorstin ilmainen ohje löytyy Ravelrysta. Selkeiden kaavioiden ansiosta ei tarvitse edes kielitaitoa, itse en lukenut sanallista ohjetta lainkaan. 
Tein saman huivin viime kesänä tosi paksusta  kirjavasta langasta ja se näyttää aivan erilaiselta :-)


Tässä siis lankana Merilla, jota virkkasin muistaakseni 2mm koukulla.
Valmis huivi löytyy Putiikista.



sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Pikkujuttuja



Nyt on tullut väkerrettyä vain pienempiä juttuja, joista erikoisin on ehkä tämä rotta-kirjanmerkki.


Eihän tätä kauniiksi voi parhaalla tahdollakaan väittää, mutta ideana ihan hauska.


Ohje löytyy englannin kielisenä ilmaiseksi netistä sekä Ravelrysta.


Rotta syntyy mukavasti langanlopuista. Tässä lankoina oli Nalle ja Maija 2,5mm koukulla.


Netin syövereistä löytyy myös paljon muita hauskoja vastaavia eläinaiheisia kirjanmerkkejä, jos rotta ei kolahtanut :-)

************

Tilaustyönä olen tehnyt parit miesten sukat eläkkeelle jääville herroille. Ensimmäinen pari on firman väreillä, toisessa sukassa slogan, toisessa sukassa työssä vietetyt vuodet.


Nämä tulevat kuulemma käyttöön aina avannossa käynnin jälkeen. Hrrrrr.
Lankana 7 veljestä 3,5mm puikoilla.


Toisen parin vastaanottaja on Italia-fani, joten sukat luonnollisesti ko. maan lipun väreissä.
Lanka niin ikään 7-veljestä 3,5mm puikoilla.

***************

Yksi työkamu osti myyjäisistä käsin neulotun pipon, mutta halusi siihen myös sopivat tumput.
Neuloin tumppuihin samanlaisen kuvion ja värityksen kuin pipossa. Raitakerrokset on tehty nostetuilla silmukoilla, lankana 7-veljestä ja puikot 3,5mm.


**********************

Nämä sukkaparit on neulottu jo viime syksynä mallineuleiksi teeteelle. Molemmat ovat Piia Maria Pekkasen suunnittelemat ja ohjeet löytyvät Tekstiiliteollisuuden sivulta (klikkaa sukan nimen linkkiä niin pääset suoraan ohjeeseen).


Nuotio -sukat ovat teetee Salla-lankaa, väri punatulkku.


Kelo -sukat ovat ihanan pehmeästä teetee Tundrasta.

*************

Lisäksi on tullut tehtyä muita tumppuja ja sukkia, mutta ne ovat lähteneet maailmalle niin vauhdilla, etten ole ehtinyt edes valokuvaa muistoksi ottaa :-)

raportoi Nanna

perjantai 5. tammikuuta 2018

Voihan Sylvi sentään


Vuodenvaihteen aikaan on yksi ikuisuusprojekti saatu päätökseen. 
Kaverini pyysi kolme vuotta sitten minua neulomaan itselleen villatakin. Lopulta päädyttiin Mari Muinosen suunnittelemaan upeaan Sylvi-neuletakkiin. Ohje hankittiin saman tien Ravelrysta ja sitten alettiin miettiä lankaa. Mutta ohjeen lankaa sai tuohon aikaan ilmeisesti vain yhdestä paikasta Kandasta, joten sitten alkoikin pähkäily ja pallottelu siitä, mikä olisi sopiva lanka korvaajaksi.
Jossain kohtaa kaveri toikin sitten jo lankoja koetilkkua varten, mutta ennenkuin päästiin ostoksille saakka, alkoi vauvan odotus, sitten imetys ja odottelu, että kamu olisi takaisin normaalimitoissaan, jotta voisi ottaa mitat takkia varten. Nyt syksyllä sitten lopulta oltiin siinä pisteessä, langaksi valikoitui lopulta Viking Odin (100% yksisäikeinen villa) ja sitten vain työhön.

 
Odin oli kuitenkin ilmeisesti paljon ohjeen lankaa ohuempaa, joten muokkasin ohjetta siten, että siitä tulisi mallitilkun mukaan mittojen mukainen. Juuri ennen kappaleiden yhdistämistä varmistin kaverilta, että haluaako hän saumat sisä- vai ulkopuolelle, kuten ohjeessa oli tehty. No sisäpuolelle, mikä ylipäätään järkevää onkin. Mutta olin neulonut kappaleet ulkopuolisia saumoja varten, ja kun käänsinkin reunat toisin päin, saumoista tuli tosi rumat. Takissa oli mielestäni monia muitakin rumia juttuja (kuten hihansuut ja lörpöttävät etureunat) ja harmitti ihan kauheasti. Neule lojui silmissäni useamman päivän, katselin sitä ahdistuneena ja ajattelin mielessäni kauhulla kuinka yksinkertainen helmineule tulee käyttäytymään märkänä.

 

Lopulta tein päätöksen ja kysyin kaverilta luvan purkaa koko roskan ja tehdä siihen muutamia muutoksia. Onneksi sain luvan ja sitten tulikin valmista kohtuullisen joutuisaa tahtia.


Lehdykät tein jo alkuperäiseen takkiin, mutta kiinnitin onneksi vasta toiseen versioon kastelun ja kuivumisen jälkeen.


En ole koskaan ennen kastellut vaatteita, joten hirvitti vähän miten tässä käy. Väriä langasta lähti hurjasti.


Mittanauhan avulla venyttelin ja vanuttelin litimärän neuleen oikeisiin mittoihin, ja sitten vain odottelin pari vuorokautta kuivumista jännityksellä, koska takin koko idea eli takakappale oli luonnollisesi vielä piilossa.


Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kuivunut takki oli siistimmän näköinen kuin uskalsin odottaa.


Ompelin terälehdet vielä kiinni, nekin olisi voinut tehdä uusiksi, kun noin suurina peittävät turhan paljon upeaa köynnöskuviota. Mutta näin tällä kertaa.
 

Kaveri oli tyytyväinen takkiinsa, se oli hänelle juuri sopiva. Napit hän joutuu vielä miettimään ja kiinnittämään.

**************

Muutokset jotka tein originaaliohjeeseen oli, että en tehnyt hihojen reunakaitaleita lainkaan vaan pelkästään helmineulosta käännettävin reunoin. Tein etu- ja takakappaleet saumattomina kainaloihin saakka ja siitä eteenpäin otin myös hihat mukaan. Sen sijaan hihoihin tuli kyllä sisäsaumat, kun taas ohjeessa ne oli tehty pyöröneuleena. Etureuhoihin en tehnyt lainkaan erillisiä "listoja", vaan ovat samaa neulosta kuin muukin takki. Ja terälehdet tein erillisinä, kostutin, pingotin ja kiinnitin vasta ihan lopuksi takkiin. Suurin muutos on kuitenkin varmaan helmineuleessa: vaihdoin inhokkini yksinkertaisen helmineuleen, joka venyy ja paukkuu käytössä kuin kuminauha paljon siistimpään kaksinkertaiseen helmineuleeseen. Se toi takille ryhtiä ja on mielestäni kaikenkaikkiaan kauniimpi kuin yksinkertainen.
Odin-langan kanssa en aio tämän enempää tuttavuutta tehdä, ellei joku muu siitä itselleen jotain teetä. Vaikka kesti hyvin purkamisen ja uudelleen neulomisen ja oli kyllä mukavan pehmeää,  kevyttä ja ilmavaa, niin näppituntuma ja hurja värin lähtö arveluttavat silti: kuinkakohan mahtaa käyttäytyä ajan kanssa: huopuuko vai pysyykö siistinä. Ja tosi paljon ohuempaa se lopulta vaikutti olevan: tein XL-koon silmukkamäärällä saadakseni M-koon takin. Ja sopiviin väleihin muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta pituutta tuli hieman lisää.

***********

Ihan heti en toista Sylviä tee. Toki toisella kerralla takki ei ollut edes työläs, kun posottelin menemään suunnilleen ohjeen mukaan, mutta toki aina on helpompaa jos langanpaksuuden takia ei joudu kikkailemaan.

Sylvin englanninkielinen ohje löytyy Ravelrystä ja Tikrun blogissa on suomeksi hauskaa tekstiä Sylvin synnystä.

-Nanna-


perjantai 22. joulukuuta 2017

Kalorittomia herkkuja


Monesti olen miettinyt, että olisipa kiva virkkailla ruokaherkkuja kun sellaisten kuvia on tullut siellä täällä vastaan. Mutta koska sellaisille ei ole ollut tarvetta, homma on jäänyt pelkän ajatuksen asteelle. Nyt työkamu kuitenkin pyysi leipomaan muutaman pehmoisen herkun lapsenlapsensa leikkeihin. Tämä oli kovasti mieluinen projekti. 


Donitseihin löytyi hyvä ohje Hello yellow yarn-blogista, loput herkut tein näppituntunmalta, kun niitä on tullut niin paljon syötyä, että oli melko tarkka käsitys siitä miten leivonta etenee :-)

Käytin laatikoista löytyviä Nalle- ja Maija -lankoja sekä 3,5mm koukkua. Donitsien ja muffinsien täytteenä on käytöstä poistetun pestyn tyynyn vanua, kekseihin voisi halutessaan laittaa täytteeksi vanulapun (itse en laittanut; varsinkin Nalle oli itsessään niin jämäkkää, ettei tarvinnut lisätäytettä).


Tässä ohje nopeisiin Bella-kekseihin jos haluat kokeilla.


Ympyräähän voi virkata spiraalina tai niin, että päättää kerroksen piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan ja aloittaa uuden kerroksen ketjusilmukalla.
Minä olen tehnyt nämä spiraalina, vihreä silmukkamerkki on aina kerroksen ensimmäisen silmukan kohdalla laskentaa helpottamassa.

1. krs: Tee hillovärillä aloituslenkkiin 1kjs (ei lasketa mukaan), 8ks.
2.krs: virkkaa jokaiseen ks:ään 2ks = 16s. Päätä kerros näkymättömällä ompeleella, niin saat siistit reunat.
3. krs: vaihda keksiväriin ja virkkaa piilosilmukka jokaisen silmukan etureunan silmukkaan =16s.


4.krs: virkkaa kiinteitä silmukoita niin, että koukku kulkee piilosilmukan takimmaisen lenkin ja hillokerroksen takimmaisen silmukan läpi (kuva yllä). Virkka joka 2. silmukkaan 2 ks samaan silmukkaan = 24s.
5.krs: virkkaa kiinteitä silmukoita ja joka 3. silmkukkaan 2ks samaan silmukkaan = 32s. Päätä kerros näkymättömällä ompeleella, päättele langat. 


(Jos virkkasit spiraalina, niin ennen keksinvärisen aloituslangan päättelyä tuo se työn läpi etupuolelle ja vie takaisin taakse neulan osoittamasta kohdasta, niin saat syntyneen pykälän siististi piiloon.) 


Voit tehdä kaksi hillollista kappaletta tai vaihtoehtoisesti yksivärisen takakappaleen:
1.krs: virkkaa aloitusketjuun kjs (ei lasketa) ja 8ks.
2.krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 2ks = 16s.
3.krs: virkkaa joka toiseen silmukkaan 2ks = 24s.
4.krs: virkkaa joka kolmanteen silmukkaan 2ks = 32s. 
Päättele kuten hillokappale.


Viimeistely: laita kappaleet nurjat puolet vastakkain hillopuoli ylöspäin. Virkkaa valkoisella langalla piilosilmukka jokaiseen silmukkaan molempien kappaleiden silmukoiden takareunasta. Päättele näkymättömällä ompeleella.


Nauti :-)

**********************


Toinen työkaveri tilasi tummista väreistä pitävälle lapsenlapselleen Reaverset. 
Rea Järvenpään ohje löytyy maksullisena Ravelrystä.
Nämä ovat aika työläät: kun nopeatekoisen sukkaosan saa valmiiksi, niin sitten vasta alkaa varsinainen työ. Kaikki muu vielä menettelee, mutta pohjan ompelu sukkaan kiinni on mulle ihan yliärsyttävä vaihe :-) Mutta kyllä näitä juuri juuri yhden parin vuodessa vääntää, lopputulos on kuitenkin aika hieno.
Lankana 7-veljestä, narut Nallesta, puikot 3,5mm.

-Nanna



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

KalevalaCal ja Kasvun ihme


Elokuussa alkanut KalevalaCal -peittoprojekti lähenee loppuaan. Tähän mennessä on julkaistu 19 erilaista lappua sekä liitosohje. 
Ja kuten elokuun postauskessa jo kerroinkin, kaikki mahdollinen tieto projektista ohjeineen löytyy Arteenin sivulta, käy kurkkaamassa!


En ole ihan pysynyt projektin tahdissa, vaan sain tänään valmiiksi 12. lapun joka on nimeltään Kasvun ihme ja on sekä värillisessä että valkoisessa kasassa keskellä kuvaa. Sekin tässä projektissa on hienoa, että voi edetä omaan tahtiin, ja kun ohjeista on olemassa pdf-versiot, niin tallensin ne koneelle ja voin halutsessani tehdä uuden version vaikka vuosien päästä.
Tässähän kävi niin, että aloin parin valkoisen lapun jälkeen tehdä rinnalla myös värillistä versiota, kun projektin facebook sivulle alkoi ilmestyä muilta osanottajilta toinen toistaan hienompia väriyhdistelmiä, ja seiskaveikka-hyllyssäni on jos jonkinvärisiä keriä. Tummanharmaan ostin yhdistäväksi tekijäksi, mutta muuten käytän värejä sen mukaan mitä ennestään löytyy pysytellen kuitenkin aika lähellä projektin "Metsä" -lankapaketin värejä.
Luonnonvalkoinen peitto jää minulle itselleni, värillisen kohtalo ei ole vielä ihan selvillä. 
Laput ovat kuvissa vielä viimeistelemättä, joten siksi toistaiseki vain kasakuvat :-)


Kun projekti alkoi, en oikeastaan pohtinut sitä sen kummemmin muuta kuin että onpas kiva juttu. Mutta nyt kun se on edennyt, niin olen alkanut oivaltaa mitä kaikkea muuta tämä tuo mukanaan.
En ole kovin aktiivisesti seurannut faceryhmän keskusteluja, mutta ennen projektin alkua monet kyselivät että uskaltavatko aloittaa, kun virkkauskokemusta ei juurikaan ole. Projektin ideana kuitenkin on, että kun paloja virkataan yhdessä suunnilleen samassa aikataulussa, niin jokaiselle palalle on oma tekninen tukensa, jonka alla suunnittelijat vastaavat kysymyksiin ja koko ryhmä yrittää auttaa kinkkisiin kohtiin juuttuneita eteenpäin.
Kukaan ei varmaankaan tiedä kuinka moni peittoja virkkaa, mutta pelkästään suomenkieliesessä facebookin ryhmässä on jäseniä liki 3800, ja kun ohjeet on käännetty useille kielille ja moni ei tyydy tekemään vain yhtä yksilöä, niin valmistuvien peittojen määrää voi vain arvailla.

Olen pitänyt itseäni ihan keskivertovirkkaajana, vaikken vielä kovin pitkään ole virkannutkaan kun neulominen on ollut lähempänä sydäntä. Mutta tämä projekti on opettanut tähän mennessä jokaisen palan kohdalla jotain uutta: uusia silmukoita, uusia tapoja käyttää niitä, erilaisten ohjeiden tulkintataito on kasvanut, samoin kärsivällisyys :-) Ja jos edes osa tästä on yhteistä kaikille osallistujille, niin projekti on kohottanut suomalaisten virkkaustaitoa ja intoa ihan valtavasti. Ja todennäköisesti onnistuneet lopputulokset jatkavat ilosanoman leviämistä laajemmalle. Upea juttu siis kaikenkaikkiaan.

*******


Lisää kasvunihmettä löytyy ikkunapenkiltä: laitoin muutama kuukausi sitten avokadon kiven vesilasiin, ja nyt se oli sellaisessa vaiheessa, että uskalsin siirtää sen multaan.


Hedelmiä kotikasvatus ei kuulemma tuota, mutta hauska silti seurata millainen kasvi tästä kehkeytyy.

**********


Kuluneella viikolla Tampereellekin satoi ensilumi ja joku oli tehnyt hyväntuulisen ukkelin Tammerkosken rantaan ohikulkijoiden iloksi.
Nyt suurin osa lumesta on jo sulanut, mutta eiköhän sitä jossain kohtaa taas lisää saada ihan riesaksi asti.

-Nanna


perjantai 20. lokakuuta 2017

Uunituore neulekirja


Sain Piia Marialta kutsun Porvoon Teetee-shopiin, jossa järjestettiin hänen tuoreen neulekirjansan julkkarit.


Mikäpä oli lähtiessä, kun sääkin oli mitä parhain!


Kirjassa on 20 erilaista neuleohjetta: löytyy jakkuja, huiveja, tumput jotka pelastavat somekansan näpit paleltumiselta ja upeat salonkikelpoiset villahousut. Itseäni kiehtoo erityisesti kansikuvan jakun mielenkiintoinen muoto sekä Pisara-sukkien erikoinen kantapää, joka istuu tosi hyvin jalkaan.

Tervetulopuheessaan kuten myös kirjan alkusanoissa Piia Maria avasi kauniisti neuleiden suunnitteluprosessiaan ja kirjan kuvituksessa ovatkin mukana ne valokuvat, jotka ovat kutakin neuletta olleet inspiroimassa. Piia toimii itse myös mallina, joten kirja on kaikella tapaa henkilökohtainen.


Illan kohokohta oli muotinäytösä, jossa olivat mukana kaikki kirjan neuleet ja Piia Maria kertoi samalla kunkin neuleen langoista ja rakenteesta. Kuvassa on yhtenä kappaleena neulottava harjattua alpakkaa oleva unelman kevyt neule, jonka pääsin toteuttamaan kirjaa varten.


Lilassa jakussa on mielenkiintoinen kaavoitus: kaksi puolipyöreää palloa, joiden välissä on selässä kapea kaitale.


Tarjolla oli myös kuohuvaa ja pikkusuolaista


ja tietysti toinen toistaan ihanampia lankoja.


Sorruin lopulta ostamaan vain pienen kasan lankaa sekä parsintasienen; elättelen toivoa että saisin jonain päivänä korjattua kaikki rikkinäiset villasukkani :-)


Kuvassa keskellä kirjan onnellinen äiti kainalossaan kolme apuneulojaa sekä vasemmalla Niina Teeteestä.


Kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat vielä mukaansa yllätyspussit, joista löytyi neuelohjeita, puikot, lankaa, silmukkamerkkejä sekä karkkia. Nam.


Yöllä ilma kävi hieman pakkasen puolella ja aamu oli todella upea, kun kaikkialla oli sumua jonka läpi aurinko kuitenkin hieman paistoi. Teimme pitkän kävelyretken rantaa pitkin ja kävimme vielä ennen kotiin lähtöä herkkuostoksilla Brunbergin tehtaanmyymälässä.
Oli oikein mukava reissu, hotelli oli melkoinen back to 80's -kokemus, mutta kyllä siellä uni tuli :-)

Minilomaili 
Nanna