lauantai 26. tammikuuta 2019

Nurmilintu


Sain Riitta-tädiltäni joululahjaksi kolme ihanan väristä ja pehmoista lankakerää. Mietin pitkään tehdäkö pipo, säärystimet, tumput tai jotain muuta, ja päädyin lopulta kokeilemaan Nurmilintu-huivia. Malli on Heidi Alanderin ja löytyy suomenkielisenä veloituksetta Ravelrysta. Tämä malli on ainakin Facebookin neulontaryhmissä kovin suosittu, mutta näin pitkään meni, että siihen itse käsiksi pääsin.


Malli on tosi helppo "aivot narikkaan" tyyppinen neulottava, ja siinä mielessä siis mukava telkkarinkatsomistyö. Päädyin tekemään pitsiosuudet sileänä neuleena, mutta ehkä olisi kannattanut tehdä ohjeen mukaisesti aina-oikeaa kuten muukin huivi on.
Tällainen myttykasahan tuo työ taas on suoraan puikoilta pudonneena...


...mutta kastelu,


kevyt puristelu pyyhkeen sisällä 


ja tosi agressiivinen pingotus (venytän niin paljon kuin neulos vain antaa kosteana myöten)


avaavat kuviot ja huivin muodon näkyviin


Nurmilintu on hauskasti epäsymmetrinen ja siitä mukava malli, että siitä voi tehdä niin pitkän kuin haluaa.


Huivin voi pukea monella tapaa.


Lanka on Sandnes Garnin Mini alpakkaa, jota neuloin 4mm cubicsilla. Keristä jäi ehkä viidesosa jäljelle. Jotenkin minun käsissäni neuloksesta tuli kauhean epäsiistiä, mutta onneksi pingotus häivyttää pahimman epätasaisuuden. Malli oli sen verran mukava neulottava, että voisin kuvitella tekeväni toisenkin. Tosin sitten pitsikuvionkin ohjeen mukaisesti.

-Nanna


lauantai 12. tammikuuta 2019

Pikkupeittoja hyväntekeväisyyteen


Minulle sattui syksyllä kardinaalimoka: kuvittelin tilaavani AdLibriksestä ihanan herkullisia huivilankoja, mutta sainkin jättipaketin, jossa oli suuria kutosen puikoilla neulottavia lankakakkuja.
Alkujärkytyksestä selvittyäni pohdin mitä noista voisi tehdä. 


Päädyin virkkailemaan pikkuisia peittoja C2C -tekniikalla (=kulmasta kulmaan).
Kysyin Nuttu-projektilta, ottaisivatko he peitteet vastaan eteenpäin toimittettavaksi, ja he suostuivat mielellään. 


Nuttuprojetki on Pirkko Tuppuraisen ideoima hyväntekeväisyysprojekti, jossa vapaaehtoiset neulovat standardityyppisiä vauvannuttuja, jotka viedään apua tarvitseville, lähinnä sairaaloihin esim. Etiopiassa, Afganistanissa yms.. Nutun nettisivulta voit lukea tarkemmin projektin historiasta ja avustuskohteista. Heillä on myös aktiivinen facebook-ryhmä. Siellä kerrottiin, että syyskuuhun mennessä nuttuja oli neulottu 157 000, minkä lisäksi vapaaehtoiset neulovat myös kypärämyssyjä, junasukkia- ja tumppuja. Tällä hetkellä nuttumäärä on varmaan tuhansia huikeampi.


Minun projektipeittoni virkkasin 5,5mm koukulla suunnilleen yhden peiton kerästä.


Valmiita peittoja tuli 15 kappaletta viidessä eri värissä. Lanka on Kartopu Jersey-nimistä, yhdessä kerässä on 200g (360m). Materiaali 80% akryyliä, 20% villaa.


Sujautin paketin täytteeksi vielä muutaman aiemmin virkkaamani pikkupeiton. 

Jos haluat osallistua Nuttuprojektiin, heidän sivuiltaan löytyvät ohjeet neuleisiin sekä valmiiden asujen lähettämiseen. Keräys on voimassa jatkuvasti.

**************


Toinen joulunaluspaketti lähti Lankava Oy:n ja Pelastakaa lapset ry:n joulukeräykseen, jossa lahjoitetaan lämpöisiä asusteita vähävaraisten perheiden lapsille. Tyhjentelin varastosta nelisenkymmentä huivia, parit säärystimet ja parisenkymmentä helminauhaa. 

*********

Järkyttävintä tässä kaikessa oli, että missään ei näy, että jotain olisi poistunut, vaan edelleen joka paikka pursuaa lankaa sekä keskeneräisiä ja valmiita käsitöitä :-)
Toistaiseksi vuoden alussa alkanut langanostolakkoni on pitänyt, mistä olen oikein ylpeä :-)

terkuin Nanna


keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Rastapipo ja riisiapua


Työkaverini Eija-Riitta oli pari vuotta sitten käynyt Gambiassa, ihastunut maahan ja sen ihmisiin ja tehnyt sen jälkeen jo useamman Gambian reissun. Nähtyään edellisen rastapiponi kuvan hän pyysi tekemään samanlaisen mutta Gambian lipun väreissä. 


Hän kertoi, että lipussa punainen väri kuvaa aurinkoa ja savannia, sininen Gambia-jokea, vihreä maata ja metsiä ja valkoinen rauhaa. Pipo oli menossa Eija-Riitan gambialaiselle ystävälle, jolla on oikeasti isot rastat.


Tein siis pipon puuvillasta samalla mallilla kuin edellisen, mutta paljon isommalla ympärysmitalla ja paljon isommalla pussilla. Meillä ei ollut juttua siitä oliko pipo sopiva vai ei, koska puhumista riitti paljon tärkeämmästä asiasta.

*************

Ensimmäisellä Gambian-reissullaan Eija-Riitta oli halunnut nähdä paikallisen koulun. Ystävä oli vienyt hänet muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kyläkouluun.

Koululuokka.  Kuva: Eija-Riitta

Koulussa on noin 800 oppilasta. Koulussa oli myös tarjolla ruokaa, mutta vain sellaiset lapset voivat syödä, joilla oli varaa maksaa ruoasta, jonka paikalliset naiset tulivat päivittäin koulun pihalle valmistamaan. Suomalaiseen kouluruokailuun verrattuna tämä kuulostaa tietysti järkyttävältä eikä Eija-Riitta toimen naisena voinut jättää asiaa näin. 

Riisisäkkejä. Kuva: Eija-Riitta

Hän lähti gambialaisystävänsä kanssa lähikaupunkiin riisiostoksille. Isoon maastoautoon mahtuu kerralla 400kg riisiä ja siitä riittää ruokaa koko koulun lapsille kahdeksi viikoksi, eikä yhdenkään lapsen tarvitse ateriastaan maksaa.

Kouluruokailua ulkosalla. Kuva: Eija-Riitta
Koulun keittiö. Kuva: Eija-Riitta
Koulun keittäjä työssään. Kuva: Eija-Riitta

Eija-Riitta näytti mainion kuvan "koulun keittiöstä". Keittiö oli iso pata ulkotulella, missä lähikylän naiset kävivät vuoroin koululaisille ruokaa laittamassa. Monelle koululaiselle tämä on päivän ainoa ateria ja sitä osataan myös arvostaa.

Arvokasta apua. Kuva: Eija-Riitta.
Eija-Riitalla on takanaan jo usemapi Gambian-matka, ja jokaisella reissulla hän on pyrkinyt viemään koululle riisikuorman. Hän kertoi, että kun auto kurvaa pihaan, oppilaat ovat innoissaan ottamassa riisilahjan vastaan.

Ruokahetki. Kuva: Eija-Riitta.

Yhden suomalaisen on kuitenkin mahdotonta kovin pitkään kokonaista koulullista oppilaita ruokkia. Eija-Riitta kertoi, että hänen ystävänsä Gambiassa käy ostamassa riisin ja toimittaa sen kouluun niin usein kuin rahaa vain saadaan tarpeeksi kokoon. Parasta olisi tietysti avustuksen turvattu jatkuvuus ja säännöllisyys. Riisi-avustusta varten on avattu tili, johon Eija-Riitan tuttavat ovat antaneet kertalahjoituksia ja jotkut lupautuneet kuukausittaiseen säännölliseen avustukseen.

Koululaisia. Kuva: Eija-Riitta.
 Hienoin juttu mikä jäi mieleen oli, että tämän Eija-Riitan projektin myötä kouluun on tullut lisää oppilaita: vanhemmat ovat kuulleet, että koulussa saa ilmaisen aterian, ja ovat siksi lähettäneet lapsensa opin tielle.
Lasten koulutus on paras sijoitus huomisen puolesta. Eija-Riitalle iso hatunnosto <3
 Ja kiitos siitä, että voi edes pienellä panoksella olla mukana näin hienossa toiminnassa.
Jos sinua kiinnostaa projektin avustaminen, niin voit minun kauttani saada Eija-Riitan yhteystiedot. Pienistä puroista kasvaa iso virta.

Kuvat ja kirjoitus Eija-Riitan luvalla.
-Nanna





lauantai 29. joulukuuta 2018

Miralda-huivi


Hyvät hyssykät, olipas edellisestä postauksesta hurahtanut aikaa! Mutta vielä ehtii pari kuvaa laittaa vanhan vuoden puolella :-)


Sain jokin aika sitten viestin, jossa kysyttiin, onko minulla valmiina muita haapsalu-tyyppisiä huiveja kuin Miralda. Hetken löi tyhjää, että mikä Miralda. Kunnes hoksasin, että minulla oli putiikin puolella myynnissä ihka ensimmäinen neulehuivini ever, neulottu ehkä vuonna 2010. Kyseessä oli puhdas hajoittelukappale, jonka neuloin sellaisesta jättiläiskerästä, joka oli jostain minulle kulkeutunut.


Huivi löytyi laatikosta, ja olihan se ihan järkyttävän näköinen. Mutta ennenkaikkea sitä ei ollut pingotettu, Ja niin paljon kuin olen pingottamisen puolesta paasannut. Hiemankos nolotti.


No eipä mitään, upotin huivin vesiämpäriin ja venyttelin sen karttaneuloilla alustalle kuivumaan ja otin sitten lähikuvat virheistä, jotka huivista löytyy:


pahin ehkä tuo keskisilmukan ympäristö, joka näyttää pingotuksen jälkeenkin rumalta.
Mutta kuvien jälkeen asiakas halusi huivin kuitenkin ostaa, ja kun sovimme hinnan vastaamaan harjoittelukappaletta, niin kummallekin jäi sitten hyvä mieli. 


Pakko tunnustaa, että onhan tämä kaunis malli. Ja pingotuksen jälkeen kuitenkin ihan siedettävän näköinen harjoitustyöksi. Pingotus toi huivin yläreunaan puolisen metriä lisää pituutta ja kuviot erottuvat huomattavasti kauniimmin. Lanka ei kuitenkaan ole vironvillaa vaan paksua villasekoitelankaa, joten sormustestiä ei kannattanut kokeilla :-D (Aidot haapsaluhuivithan ovat niin unelman ohuita, että mahtuvat sormuksen läpi.) 


Miraldan ja monen muun kauniin haapsaluhuivin ohjeet löytyvät tästä Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta.

postaili Nanna


sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kalevala-peitto vol.1




Viime vuonna Suomen täyttäessa 100 vuotta muutama suunnittelija löi viisaat päänsä yhteen ja suunnitteli virkkausharrastajille upean haasteen. Kyseessä oli virallinen Suomi 100-tapahtuma ja siinä oli tarkoitus virkata Kalevala-aiheinen peitto. 
Kertoilin KalevalaCal-projektista parissa aiemmassa postauksessa, joten en lähde tässä enää uudelleen avaamaan peiton koko tarinaa. Jos haluta ne lukea, niin linkit löytyvät tästä:
Virallinen sivu, josta löyvtä sekä ohjeet, että paloihin liittyvät runot ja suunnittelijoiden esittelyt, on Arteeni.fi


Itse aloin tehdä paloja kahteen peittoon: luonnonvalkoiseen sekä kirjavaan. Palat valmistuivat jo viime vuonna, mutta kasaaminen sitten jäi. Kunnes heinäkuussa serkkuni täytti pyöreitä, ja kun hän kertoi että lahjapeitto kiinnostaisi (näin isoa työtä ei halua antaa kysymättä onko mieleinen, ettei vain jää kaapin perälle pölyttymään), tartuin lopulta härkää sarvista.
 Olikin sitten paras mahdollinen aika istua vuosikymmenen pahimman yli 30°C helleaallon aikaan kuuma villakasa sylissä ja yrittää saada peitto ajoissa kasaan. Mutta ihan itseähän siinä sai syyttää, kun olin siirtänyt hommaa aina vain eteenpäin.


Viikko ennen synttäreitä kastelin kaikki palat (virkkasin joihinkin lisäkerroksia jotta olisivat saman kokoisia) ja kiinnitin ne alustoille. Kuvittelin, että äkkihän ne tuossa kuumuudessa kuivuvat. Vaan eivätpä kuivuneetkaan: kolme päivää kesti ennenkuin pääsin yhdistelyhommiin. 
Ja sitten tuli iloinen ylläri kun en tietenkää ollut lukenut ohjetta ennakkoon: kaikkien ruuutujen ympärille piti virkata yksi ylimääräinen kierros. Tämä olisi tietysti kannattanut tehdä ennen kastelua, koska nyt oli jo selvää, että valmista peittoa en enää ehtisi uudelleen kastella ja pingottaa, niin lopputulos olisi tullut hivenen siistimpi kuin nyt. Mutta jälkiviisaushan on sitä kaikkein parasta viisautta :-) Mutta kuivuvia paloja oli helppo kuvata ja alustoja pyöritellä ja miettiä valmiiksi mihin järjestykseen ne laittaisi. Tässäpä vielä kaikki palat nimineen ja suunnittelijoineen:


Neidon kehrä (Johanna Nuorela) Joukahaine suossa (Taina Ilvonen); Ahto (Anne Vierimaa); Kasvun ihme (Soile Olmari; Iso tammi (Maija-Leena Siuvatti).


Maailman synty (Soile Olmari); Sotkan pesä (Taina Tauschi); Marjatta (Taina Tauschi); Tapio (Milla Elo); Pohjan akka (Maarit Leinonen); Tellervo (Annika Yrjölä).


Lemminkäinen (Mirva Nikkanen); Sormet sormien lomahan (Seija Ervelius); Tuonelan joutsen (Arni Oksanen); Ilmatar (Sari Äström); Pohjolan häät (Taina Tauschi); Kalevalan meri (Tuula Kyrölä).


Kantele (Anne Vierimaa); Kätketty aurinko (Susku Öysti); Väinölän viljavat vainiot (Taina Tauschi); Nuotiovalkea (Heli Isoniemi); Lintukoto (Tuula Kyrölä), Sammon taonta (Marika Nordling).

Ei ole Vuoksen voittanutta
suunnittelija Seija Ervelius

Peitto valmistui ajoissa, ja ehdin vielä valmiista muutaman kuvankin ottaa.


Jokaisen neliön viimeinen kierros, yhdistäminen ja reunus virkattiin ohuemmalla langalla. Viimeistelin kiireessä vain höyryttämällä, siksi reunus ja välit eivät oikein pääse oikeuksiinsa :-(


Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi hieno projekti; paljon oppi uutta ja lankavarastokin hieman hupeni.
Kunnon värisuunnittelulla peitosta olisi varmaan tullut tyylikkäämpi, mutta käytin paloihin vain hyllystä valmiina löytyneitä värejä; ainoastaan graffitin harmaat langat ovat erikseen tätä projektia varten ostettuja.
Lankoina käytin paloissa 7-veljestä ja yhdistämisessä sekä reunuksessa Nallea (molemmat 75% villa, 25% polyamidia, pesu 40°C), virkkuukoukut 4,5 ja 4. Johonkin sata-varmaan paikkaan olin pistänyt ylös valmiin peiton koon ja painon, mutta piilo on niin hyvä etten löydä sitä :-) Luulisin kuitenkin, että koko on suunnilleen 180x120cm koska pingotusalustat ovat 32cm.

Ja minullahan tosiaan on tehtynä myös luonnonvalkoiset neliöt, mutta ne odottavat siis edelleen yhdistämistä :-D Toivotaan kuitenkin, että jossain kohtaa saan aikaiseksi.

virkkaili Nanna




torstai 30. elokuuta 2018

Suunnistussukat



Firmastamme lähti yksi työntekijä uusia haasteita kohti. Yksikkömme päällikkö halusi muistaa lähtijää sukilla ja pohdimme kovasti millaiset sukat kuvastaisivat lähtijää parhaiten.
Lopulta päädyimme suunnistussukkiin.


Idea on yksinkertainen: tyyppi harrastaa suunnistusta, joten hän sai sukat, joiden avulla voi halutessaan suunnistaa takaisin vanhaan työpaikkaan entisiä tovereita tapaamaan.


Sukat ovat firman väreissä ja niihin on kirjailtu firman karttakoordinaatit. Ensin mietimme mistä ne löytäisi, kunnes muistimme, että meillähän on kaikilla kännykässä 112 Suomi -sovellus, jonka avulla  pelastuslaitos löytää hätäpuhelun soittajan gps-sijainnin perusteella. Siitä vain sovellus käyntiin ja gps-koordinaatit talteen.

(Jos sinulla ei muuten tuota maksutonta appsia puhelimessa vielä ole, niin lataa ihmeessä. Paikannustarkkuus on sisätiloissakin 4m, ulkona kenties vieläkin tarkempi. Auttajien on helppo löytää perille.)

Lankana sukissa on seiskaveikka (75% villa. 25% polyamidi, pesu 40°C), puikot 3,5mm pyöröt. Kantapää on perusmallinen vahvistettu, kärjessä sädekavennus.

suunnisteli Nanna

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Rastapipo ja tiskirätti sävy-sävyyn



Työkaverin ystävä oli sairastunut syöpään ja hoitojen seurauksena hiukset olivat lähteneet. Työkaveri halusi ilahduttaa ystäväänsä astetta räväkämmällä sytomyssyllä ja pyysi minua tekemään tälle rastapipon.

Langaksi valikoitui pehmoinen ja iholle mukavan tuntuinen Blend Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa.


Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjan haastattelussa eräs rouva totesi, että nykyään ei enää kannata kerätä reseptejä talteen, kun voi googlesta vain hakea mustikkapiirakan ohjeen kun leipomisvimma iskee. Käsityöohjeiden kanssa on vähän sama juttu: kun hieman jaksaa kaivella, niin lähes kaikkeen mahdolliseen (ja mahdottomaan) löytyy ohjeita. Kuten nyt vaikka rastapipoon. YouTubesta löytyi yli tunnin mittainen virkkausvideo, jossa rsatapipo virkattiin suunnilleen kokonaan alusta loppuun. Väliin teki jo mieli hoputtaa, että hyppää nyt joku rivi edes yli :-) En tiedä olisiko videossa ollut äänikin, mutta hyvin toimi mykkäelokuvanakin.
(Tässä linkki videoon, joka toimii nyt, mutta ei ehkä viikon päästä...)


Valitsin tämän nimenomaisen video-ohjeen hauskan virkatun resorin vuoksi. Ohjeesta poiketen tein resorin jälkeen lisäyksiä ja niiden vuoksi kavennukset hieman eri tavoin, koska piposta haluttiin pussimainen. Mutta normi käyttöön ohje olisi oikein hyvä sellaisenaankin.


Koska en omista mallipäätä, kukkaruukku sai toimittaa pään virkaa :-)


Toivottavasti pipo on passeli käyttäjälleen ja värit tuovat iloa ja antavat voimia kamppailussa sairautta vastaan.

**************


 Bambu itsessään on kuituna hieman antiseptinen ja siksi siitä tehdään paljon tiskirättejä. Ja kun lankaa kerran riitti, päätin kaivella lisää nettiä. Hauska kuviomalli löytyi Creativities-sivulta.


Yhteensä lankaa pipoon ja tiskirätti/patalappuun kului punaista, keltaista ja vihreää lankaa vajaa kerä kutakin, mustaa meni koko kerä, koska tein resorista pari kierrosta ohjetta korkeamman. 3,5mm koukku oli sopiva tähän hommaan. Sain loput langat itselleni ja heti aloin arpoa tehdäkö pitkästä aikaa lautanauhaa vai kokeilisiko uutta tuttavuutta kumihimoa (japanilainen nyöritekniikka), johon minulla on hankittuna jo kolme opusta, mutta en ole vielä ehtinyt lainkaan kokeilla. Tai jos tekisi molempia...

pohdiskelee Nanna