perjantai 5. heinäkuuta 2019

Birch Woods Jacket by Drops design



Olen varmaan usein ennenkin mainostanut Drops-lankojen valmistajan ilmaista ohjesivustoa, se on oikea aarreaitta. Ohjeet löytyvät useilla eri kielillä, myös suomeksi, ja sivustolla on myös erilaisia lyhyitä tekniikkavideoita ilman turhia jaaritteluita,
Sari oli bongannut sivustolta tämän Birch Woods -neuletakin, jonka hänelle neuloin.


Lanka on Novitan vanhempaa Tahiti-nauhalankaa (100% akryyli, pesu 40°C), käytin 5,5 ja 6mm cubics-pyöröjä, jolloin tiheys vastasi suunnilleen ohjeen villalangan tiheyttä.


Mallissa neulotaan ensin hihat ja alaosa erikseen ja kainaloista ylöspäin kaarroke neulotaan yhtenäisenä.


Lankaa S-kokoiseen takkiin kului 450g. Malli on yksinkertainen ja nopea neulottava.


En ihan heti malliin syttynyt, mutta valmiina se on niin kiva, että jos vain löydän sopivan välin, niin voisin tehdä tämän itsellenikin kun varastoon jäi valittavaksi sekä vihertävää Tahitia että tiheyttä vastaavaa samettimaista Samos-lankaa.

Heinäkuuterkuin Nanna

torstai 27. kesäkuuta 2019

Starbust afghan vol.2



Virkkailin nyt alkukesän aikana tilaustyönä Nancy Smithin suunnitteleman Starbust afghanin. Lanka on Adlibriksen ohuempaa puuvillaa (Cotton 8/4) 3mm koukulla.


Palat virkataan kahdeksankulmioiksi ja sitten neljään reunaan tehdään reikäiset kulmat, joilloin saadaan neliöitä.


Neliöt yhdistetään ensin kaitaleiksi ja lopuksi kaitaleet yhdistetään toisiinsa.


Tälle peitolle tuli kokoa 101 x 143 cm ja painoa ihan hiukan päälle kilon verran.


Tällaisen monisäikeisen puuvillan virkkaaminen on ainakin minulle melko hidasta puuhaa; jos yrittää pistää vauhtia koukkuun, niin helposti jää pari säiettä pois kyydistä ja se näkyy sitten valmiissa työssä. Mutta valmistuuhan työt lopulta hitaammallakin vauhdilla :-)


Peitto on kotiutunut uuteen ympäristöönsä ja näyttää sopivan sinne tosi hyvin! Voit käydä kurkkaamassa Aurinkokujalla -blogista sitä ja muitakin kivoja sisustus- ja puutarhajuttuja.

Olen aiemmin tehnyt saman peiton petroolin värisenä ohuesta villalangasta, kuvat löytyvät täältä.


Ohje löytyy kuvan virkkauskirjasta ja nimenomaan 2nd edition -versiosta, ei alkuperäisestä. Olen omani tilannut Amazonista, koska tätä ei löytynyt kirjastoista eikä eurooppalaisista verkkokaupoista.


Kesäterveisin Nanna

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Juhannuspaita



Sopivasti juhannukseksi valmistui paksuhko villapaita. Onhan tämä neule oikeasti ollut valmiina jo pitkään, mutta en ole vain saanut sitä viimeisteltyä.
Ajatus paitaan lähti siitä, että minulla oli luonnonvalkoisia seiskaveikkakeriä vaikka kuinka, mutta mitkään keristä eivät olleet keskenään samaa värjäyserää, eikä niitä siksi oikein voinut yksiväriseen neuleeseen käyttää, kun erot näkyisivät niin selvästi. Mutta kirjoneule on siinä määrin helppo, että sinne voi upottaa jos jonkinmoista jämää ja värieroja. 
Lankoja oli siis ainakin kuutta eri värjäyserää, ja vyötteitäkin oli viittä erilaista, joten osa keristä alkoi todella lähennellä antiikkia :-) Kuvio-osiin käytin iän kaiken vanhat "opi villasukka" -veikkojen jämät.

Sopivan oloinen malli löytyi Drops Dessignin ilmaisohjesivustolta, paita on nimeltään Valdres ja siihen löytyy myös suomenkielinen ohje.


Valdres neulotaan pyöröneuleena ensin vartalo-osat ja hihat erillään kainaloon saakka ja sen jälkeen kaarroke yhtenä kappaleena. Malli oli yllättävänkin helppo ja nopea neuloa, koska nurjia kirjoneulekerroksia ei tarvitse tehdä. Vilukissana tein korkean kaukuksen.




Useimmiten höyryttelen paidat ja takit, mutta nyt päätin kokeilla kunnon uppokastelua. Kaulus pystyssä oleva kuva on ennen kastelua, taitettu kaulus käsittelyn jälkeen. Ehkä siinä on jotain tasoittumista havaittavissa.
Olen pessyt seiskaveikkaa ihan normaalisti pesukoneessa 40°C eivätkä neuleet ole menneet miksikään, mutta nyt  litimärkä paita oli niin painava, että se vaan venyi ja venyi, enkä saanut sitä enää mitenkään järkeviin mittoihin, vaikka tasona kuivattelinkin.
Paitaan tuli siis todella reilusti kasvunvaraa, on varmaan kokoa XXXL :-D Mutta ei haittaa, kotipaidaksi tämä oli alunperin tarkoitettukin. Ja ehkäpä sitten aikanaan ensimmäinen oikea pesu hieman kutistaa paitaa. 

S-kokoinen mallitorso suorastaan uppoaa paidan sisälle.

Täksi juhannukseksi on lupailtu normaali-jussia lämpimämpiä ilmoja, joten tämä Valdres meni kaappiin odottelemaan syksyä.

Kesälomaterkuin Nanna

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Persian Tiles -peitto


Minulla oli jo kaksilta City Marketin mammuttimarkkinoilta hankittu eri värisiä Mammutti-lankakeriä, ja odottelin seuraavia markkinoita että saisin lisää värejä koska ajatuksena oli tehdä jotain suurta ja moniväristä. Mutta markkinat tulivat ja menivät, eikä kahteen kertaan ollut koko lankaa edes tarjolla. Aloin jo luopua toivosta, kunnes nyt keväällä tärppäsi.
Olin jo valmiiksi ostanut kaksi eri peittomallia, toinen neulottuja kuusikulmioita, toinen virkattuja neliötä. Neliöpeitto olisi kuitenkin kaivannut mustaa pohjaväriä, eikä sitä ollut, joten päädyin neulottuun.

Somat 500g:n "pikkukerät" yhteispotretissa: kevyt yhdeksän kilon
setti lankaa, joka ei tahdo mahtua minnekään säilytykseen :-)



Neuloin koepalan Jenice Reidin "Persian Dreams" -peitosta. Eipä siinä mitään, ihan kiva siitä tuli. Mutta aika kookas: halkaisija oli puolisen metriä, ja kun laskeskelin valmiin peiton mahdollista kokoa, siitä olisi tullut liki kolmemetrinen :-) 
Muistutus itselle: lue ennen aloitusta ohjeen lanka- ja puikkosuositukset. Ohjeen lanka oli ohutta puuvillaa neulottuna 2,75mm puikolla, minä käytin 5,5mm puikkoa ja hieman tuhdimpaa lankaa, joten peitteeni olisi ollut kaksi kertaa ohjeen mallin kokoinen. Ei jatkoon tällä kertaa. Mutta varmaan joskus tuonkin peiton teen, jahka saan taas ostaa uusia lankoja. Eli muutaman vuoden päästä :-)

***************

Sitten innostuin tilaamaan ihan ohi suunnitelmien vielä kolmannen ohjeen, Jane Crowfootin Persian Tiles Blanket, joka tuli Briteistä postissa kotiin muutamassa päivässä. Hintakin oli postikuluineen vain 7£. Ohje on mielestäni selkeä ja helppolukuinen, se sisältää sekä tekstin (englanti), vaihekuvat että piirroskaavion, ja sen voi tilata Just Knots -sivustolta.
Ohje on tehty keskenään samanvärisistä paloista, mutta olin nähnyt netissä kuvia tosi kirjavista versioita, ja sellaisen halusin itsekin tehdä.


Koepalan tein 6 mm kokulla, mutta se oli hieman liian paksu langalle. Malli osoittautui kuitenkin sellaiseksi, että uskoin jaksavani kokonaisen peiton virkata.


Pienempi koukku teki parempaa jälkeä. Aika pian kyllä totesin, että pelkistä Mammutti-keristä ei tulisi tarpeeksi värikästä ja niinpä otin käyttöön kaikenkirjavia 7-veljestä -lankoja.


Tämä kerros oli aina kaikkein hitain virkattava. Olen ottanut (onneksi) tavaksi päätellä töiden langanpäät aina sitä mukaa kun työ etenee. Tässäkin peitossa pääteltäviä langanpätkiä oli isoissa ruuduissa 38 kussakin, ja pienet päälle, joten jos ne olisivat olleet edessä vasta loppuvaiheessa, niin siihen vaiheeseen koko työ olisi kyllä jäänytkin. Mutta pitkin matkaa tehty päättely ei tunnu niin hankalalta. Itse asiassa en tässäkään kovin montaa pätkää ole varsinaisesti ommellut, vaan suurimman osan pystyy virkkaamaan työn sisään, mikä nopeuttaa myöskin kovasti päättelyhommaa.


Palat olivat sen verran suuria, että kun halusin ne kastella ja neulata kevyesti ennen yhdistämistä, niin pingotusalustani eivät riittäneet niille, vaan homma piti hoitaa parissa erässä.
Ohjeen peitto oli tehty 4 x 4 kokoiseksi, lisäsin omaani toiseen reunaan yhden ylimääräisen kerroksen.


Sitten piti miettiä mihin järjestykseen palat laittaisi, koska en ollut virkatessa tehnyt minkäänlaista värisuunnitelmaa. Löytyi kuitenkin sellainen combo, jossa missään kohtaa samanväriset reunat eivät osuneet vierekkäin. Ohjeessa käskettiin virkata palat nurjalta puolelta yhteen kiinteillä silmukoilla. Tein niin, mutta ei ehkä ole kaikkein fiksuin tapa ainakaan näin paksussa langassa. Lisäksi palojen muoto aiheutti hieman pähkäilyä. missä järjestyksessä ne kannattaa yhteen liittää. Päädyin yhdistämään ensin neljä isoa kulmiota ketjuksi, sitten virkkasin ketjujen päälle neliöt kahdelta reunalta ja lopuksi yhdistin ketjut pitkillä virkkaussaumoilla toisiinsa. 


Vielä muuta kierros reunoihin...



...ja valmista tuli. Mielestäni aikas hieno.


Valmiille peitolle tuli kokoa 125 x 158 cm, käytin 5mm ja 4,5mm koukkuja.
Langan menekkiä on mahdoton arvioida. Jäljellä olevista keristä päätelleen sitä ei kulunut juuri lainkaan, mutta taas pääteltyjä langanpätkiä oli hirveästi.
Käytin seitsemää eri väriä Mammutti-lankaa ja ehkä kymmentä 7-veikkaa.


******************


Siippa oli löytänyt niin ikään City Marketista ehkä hienoimman näkemäni tulppaanikimpun <3
 Tykkään ylipäätään että kimpussa on eri värisiä tulppaaneja, mutta tässä oli ihan outoja lajikkeitakin. Aiemmin ostamani pionitulppaanit ovat olleet kauniita mutta niiden varret ovat olleet niin hennot, että painavat kukat ova taittaneet ne ihan mutkalle. Mutta nämä olivat todella vahvavartisia (jos nyt edes olivat pionitulppaaneja, ei kaikki mutta osa) ja ilahduttivat meitä melkein kaksi viikkoa kasvaen aina vaan pidemmiksi ja aueten isommiksi. Ne myös tuoksuivat hyvälle. Ja sopivat tosi hyvin peitteen väreihin  :-)

ihasteli Nanna

torstai 11. huhtikuuta 2019

Edlothia -huivi


Minulla on neljä eri väristä vyyhtiä ihanaa ohutta Drops Lace -huivilankaa, jossa on 70% alpakkaa ja 30% mulperisilkkiä. Mitäpä muutakaan siitä olisi voinut tehdä kuin huivin.
Olin jossain kohtaa tallentanut Ravelrystä Edlothia -huivin ohjeen. Huivin on suunnitellut Jasmin Räsänen, ja se löytyy maksuttomana ainakin ruotsiksi ja englanniksi.


Huivi oli tosi mukava virkata, koska siinä on monta erilaista pitsiraitaa. Huivi vain valmistui melko hitaasti, koska olen tosi laiska kerimään mitään, niin neulon suoraan vihinpuussa olevalta vyyhdiltä, eikä työtä voi silloin ottaa mukaan minnekään, vaan virkkailin sitä yläkerrassa uutisia katsellessa (alakerrassa on meneillään aina eri TV-käsityö, ettei elämä kävisi tylsäksi :-)
 Tehdessä huivi näytti tosi pieneltä ja sekavalta...


... mutta kastelu ja voimakas pingotus tekivät jälleen tehtävänsä. Pingotuksen jälkeen huivilla on kokoa 138x62cm ja painoa 80 grammaa.


Mielestäni huivista tuli tosi kaunis yksivärisenäkin, vaikka muualla näkemäni huivit ovatkin olleet useinmiten liukuvärjätyistä langoista tehtyjä.


Työkaverini Eija-Riitta ihastui huiviin ja halusi ostaa sen viemisiksi gambialaiselle perhetutulleen käydessään jälleen viemässä yhden riisikuorman projektikouluunsa. Enemmän Eija-Riitan upeasta projektista voit lukea tammikuun postauksesta.

Kuva: Eija-Riitta

Eija-Riitta lähetti tämän ihanan kuvan huivin saajasta, ja heidän luvallaan sain julkaista sen blogissa. Enpä olisi uskonut, että jollekin huivi sopii niin täydellisesti, että se on kuin hänelle tehty.

ihasteli Nanna

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Lost In Time (over and over again)




Tämä Lost In Time -huivi on lajissaan jo kolmas. Se on valmistunut telkkua katsellessa jo aikaa sitten ja löytyi nyt myttynä sohvatyynyn alta viimeistelyä odottamasta.


Minulla oli sukkaprojektista jäänyt pari Kunstgarnin keränloppua ja mietiskelin mitä niistä tekisi. Ja kun Lost In Time on ollut mukava tehdä, niin mitäpä sitä suotta uutta mallia etsimään :-)


Niinhän siinä sitten kävi, että olemassa oleva lanka ei riittänyt, vaan piti hakea vielä yksi kerä lisää. Ja lopulta olisin tarvinnut vielä toisen, mutta totesin, että jos sellaisen ostan, niin sitten olen taas miettimässä että mitä jämästä tekisin. Virkkasin siis kaksi viimeistä kerrosta toisesta työstä yli jääneistä yksivärisistä baby-alpakkakeristä, ratkaisu toimi ihan hyvin.


Muutoin en ihan kauheasti lopputuloksesta pidä, mielestäni lanka ja malli eivät toimi keskenään. Tai sitten syynä on se, että sininen ei kuulu suosikkiväreihini.


Mutta tulipahan tehtyä. 
Malli on ihan valtava lankasyöppö, tähän meni vajaa 200g Kunstgarnia (75% villa, 25% nylon) sekä nöttöset Baby Alpacaa. Nelosen koukulla virkatulle huiville tuli kokoa 185 x 78 cm.
Vaikka Lost In Time on mukava malli virkata, niin ehkä kuitenkin seuraavaksi jotain muuta :-)

lupasi itselleen Nanna

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Perustumput


Työkamu ilmoitti tarvitsevansa tumput sävysävyyn hänelle aiemmin lahjoittamani huivin kanssa. Ihmettelin hieman, että mikäs tumppukausi se enää on kun päivälämpötila oli jo pitkään ollut plussan puolella. Mutta kun nämä viime viikolla pääkaupungissa käydessäni luovutin, siellä oli pakkasta liki kymmenen astetta. Ehkä näille siis on käyttöä jo nyt eikä vasta ensi syksynä.


Tumput ovat ihan peuskamaa peukalokiilalla, selkämykseen tein valepalmikkoa.


Reiällisen peukalokiilan etu on se, että tumppua pystyy paremmin sovittamaan kesken työn ja siitä tulee todennäköisemmin tarpeeksi pitkä kuin umpinaisen kiilan kanssa.


Tumppuihin kului vajaa kerä 7-veljestä lankaa. Itse neuloin 4 mm cubics-pyöröpuikolla, joka vastaa noin 3,5 mm pyöreää sukkapuikkoa.


Loppuun vielä kuva siipan appivanhemmiltaan saamista nimpparikukkasista.

-Nanna