sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kalevala-peitto vol.1




Viime vuonna Suomen täyttäessa 100 vuotta muutama suunnittelija löi viisaat päänsä yhteen ja suunnitteli virkkausharrastajille upean haasteen. Kyseessä oli virallinen Suomi 100-tapahtuma ja siinä oli tarkoitus virkata Kalevala-aiheinen peitto. 
Kertoilin KalevalaCal-projektista parissa aiemmassa postauksessa, joten en lähde tässä enää uudelleen avaamaan peiton koko tarinaa. Jos haluta ne lukea, niin linkit löytyvät tästä:
Virallinen sivu, josta löyvtä sekä ohjeet, että paloihin liittyvät runot ja suunnittelijoiden esittelyt, on Arteeni.fi


Itse aloin tehdä paloja kahteen peittoon: luonnonvalkoiseen sekä kirjavaan. Palat valmistuivat jo viime vuonna, mutta kasaaminen sitten jäi. Kunnes heinäkuussa serkkuni täytti pyöreitä, ja kun hän kertoi että lahjapeitto kiinnostaisi (näin isoa työtä ei halua antaa kysymättä onko mieleinen, ettei vain jää kaapin perälle pölyttymään), tartuin lopulta härkää sarvista.
 Olikin sitten paras mahdollinen aika istua vuosikymmenen pahimman yli 30°C helleaallon aikaan kuuma villakasa sylissä ja yrittää saada peitto ajoissa kasaan. Mutta ihan itseähän siinä sai syyttää, kun olin siirtänyt hommaa aina vain eteenpäin.


Viikko ennen synttäreitä kastelin kaikki palat (virkkasin joihinkin lisäkerroksia jotta olisivat saman kokoisia) ja kiinnitin ne alustoille. Kuvittelin, että äkkihän ne tuossa kuumuudessa kuivuvat. Vaan eivätpä kuivuneetkaan: kolme päivää kesti ennenkuin pääsin yhdistelyhommiin. 
Ja sitten tuli iloinen ylläri kun en tietenkää ollut lukenut ohjetta ennakkoon: kaikkien ruuutujen ympärille piti virkata yksi ylimääräinen kierros. Tämä olisi tietysti kannattanut tehdä ennen kastelua, koska nyt oli jo selvää, että valmista peittoa en enää ehtisi uudelleen kastella ja pingottaa, niin lopputulos olisi tullut hivenen siistimpi kuin nyt. Mutta jälkiviisaushan on sitä kaikkein parasta viisautta :-) Mutta kuivuvia paloja oli helppo kuvata ja alustoja pyöritellä ja miettiä valmiiksi mihin järjestykseen ne laittaisi. Tässäpä vielä kaikki palat nimineen ja suunnittelijoineen:


Neidon kehrä (Johanna Nuorela) Joukahaine suossa (Taina Ilvonen); Ahto (Anne Vierimaa); Kasvun ihme (Soile Olmari; Iso tammi (Maija-Leena Siuvatti).


Maailman synty (Soile Olmari); Sotkan pesä (Taina Tauschi); Marjatta (Taina Tauschi); Tapio (Milla Elo); Pohjan akka (Maarit Leinonen); Tellervo (Annika Yrjölä).


Lemminkäinen (Mirva Nikkanen); Sormet sormien lomahan (Seija Ervelius); Tuonelan joutsen (Arni Oksanen); Ilmatar (Sari Äström); Pohjolan häät (Taina Tauschi); Kalevalan meri (Tuula Kyrölä).


Kantele (Anne Vierimaa); Kätketty aurinko (Susku Öysti); Väinölän viljavat vainiot (Taina Tauschi); Nuotiovalkea (Heli Isoniemi); Lintukoto (Tuula Kyrölä), Sammon taonta (Marika Nordling).

Ei ole Vuoksen voittanutta
suunnittelija Seija Ervelius

Peitto valmistui ajoissa, ja ehdin vielä valmiista muutaman kuvankin ottaa.


Jokaisen neliön viimeinen kierros, yhdistäminen ja reunus virkattiin ohuemmalla langalla. Viimeistelin kiireessä vain höyryttämällä, siksi reunus ja välit eivät oikein pääse oikeuksiinsa :-(


Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi hieno projekti; paljon oppi uutta ja lankavarastokin hieman hupeni.
Kunnon värisuunnittelulla peitosta olisi varmaan tullut tyylikkäämpi, mutta käytin paloihin vain hyllystä valmiina löytyneitä värejä; ainoastaan graffitin harmaat langat ovat erikseen tätä projektia varten ostettuja.
Lankoina käytin paloissa 7-veljestä ja yhdistämisessä sekä reunuksessa Nallea (molemmat 75% villa, 25% polyamidia, pesu 40°C), virkkuukoukut 4,5 ja 4. Johonkin sata-varmaan paikkaan olin pistänyt ylös valmiin peiton koon ja painon, mutta piilo on niin hyvä etten löydä sitä :-) Luulisin kuitenkin, että koko on suunnilleen 180x120cm koska pingotusalustat ovat 32cm.

Ja minullahan tosiaan on tehtynä myös luonnonvalkoiset neliöt, mutta ne odottavat siis edelleen yhdistämistä :-D Toivotaan kuitenkin, että jossain kohtaa saan aikaiseksi.

virkkaili Nanna




torstai 30. elokuuta 2018

Suunnistussukat



Firmastamme lähti yksi työntekijä uusia haasteita kohti. Yksikkömme päällikkö halusi muistaa lähtijää sukilla ja pohdimme kovasti millaiset sukat kuvastaisivat lähtijää parhaiten.
Lopulta päädyimme suunnistussukkiin.


Idea on yksinkertainen: tyyppi harrastaa suunnistusta, joten hän sai sukat, joiden avulla voi halutessaan suunnistaa takaisin vanhaan työpaikkaan entisiä tovereita tapaamaan.


Sukat ovat firman väreissä ja niihin on kirjailtu firman karttakoordinaatit. Ensin mietimme mistä ne löytäisi, kunnes muistimme, että meillähän on kaikilla kännykässä 112 Suomi -sovellus, jonka avulla  pelastuslaitos löytää hätäpuhelun soittajan gps-sijainnin perusteella. Siitä vain sovellus käyntiin ja gps-koordinaatit talteen.

(Jos sinulla ei muuten tuota maksutonta appsia puhelimessa vielä ole, niin lataa ihmeessä. Paikannustarkkuus on sisätiloissakin 4m, ulkona kenties vieläkin tarkempi. Auttajien on helppo löytää perille.)

Lankana sukissa on seiskaveikka (75% villa. 25% polyamidi, pesu 40°C), puikot 3,5mm pyöröt. Kantapää on perusmallinen vahvistettu, kärjessä sädekavennus.

suunnisteli Nanna

keskiviikko 29. elokuuta 2018

Rastapipo ja tiskirätti sävy-sävyyn



Työkaverin ystävä oli sairastunut syöpään ja hoitojen seurauksena hiukset olivat lähteneet. Työkaveri halusi ilahduttaa ystäväänsä astetta räväkämmällä sytomyssyllä ja pyysi minua tekemään tälle rastapipon.

Langaksi valikoitui pehmoinen ja iholle mukavan tuntuinen Blend Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa.


Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjan haastattelussa eräs rouva totesi, että nykyään ei enää kannata kerätä reseptejä talteen, kun voi googlesta vain hakea mustikkapiirakan ohjeen kun leipomisvimma iskee. Käsityöohjeiden kanssa on vähän sama juttu: kun hieman jaksaa kaivella, niin lähes kaikkeen mahdolliseen (ja mahdottomaan) löytyy ohjeita. Kuten nyt vaikka rastapipoon. YouTubesta löytyi yli tunnin mittainen virkkausvideo, jossa rsatapipo virkattiin suunnilleen kokonaan alusta loppuun. Väliin teki jo mieli hoputtaa, että hyppää nyt joku rivi edes yli :-) En tiedä olisiko videossa ollut äänikin, mutta hyvin toimi mykkäelokuvanakin.
(Tässä linkki videoon, joka toimii nyt, mutta ei ehkä viikon päästä...)


Valitsin tämän nimenomaisen video-ohjeen hauskan virkatun resorin vuoksi. Ohjeesta poiketen tein resorin jälkeen lisäyksiä ja niiden vuoksi kavennukset hieman eri tavoin, koska piposta haluttiin pussimainen. Mutta normi käyttöön ohje olisi oikein hyvä sellaisenaankin.


Koska en omista mallipäätä, kukkaruukku sai toimittaa pään virkaa :-)


Toivottavasti pipo on passeli käyttäjälleen ja värit tuovat iloa ja antavat voimia kamppailussa sairautta vastaan.

**************


 Bambu itsessään on kuituna hieman antiseptinen ja siksi siitä tehdään paljon tiskirättejä. Ja kun lankaa kerran riitti, päätin kaivella lisää nettiä. Hauska kuviomalli löytyi Creativities-sivulta.


Yhteensä lankaa pipoon ja tiskirätti/patalappuun kului punaista, keltaista ja vihreää lankaa vajaa kerä kutakin, mustaa meni koko kerä, koska tein resorista pari kierrosta ohjetta korkeamman. 3,5mm koukku oli sopiva tähän hommaan. Sain loput langat itselleni ja heti aloin arpoa tehdäkö pitkästä aikaa lautanauhaa vai kokeilisiko uutta tuttavuutta kumihimoa (japanilainen nyöritekniikka), johon minulla on hankittuna jo kolme opusta, mutta en ole vielä ehtinyt lainkaan kokeilla. Tai jos tekisi molempia...

pohdiskelee Nanna



sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Kolmen paidan neule



Törmäsin tähän hauskaan neuleeseen jo reilu pari vuotta sitten, malli on Alfa knits'in suunnittelema "3 in 1" -neulepaita, johon löytyy Ravelrysta maksullinen ohje ainakin englanniksi, italiaksi, saksaksi ja norjaksi.


Lankavarastoni on niin mittava, että yleensä vain nappaan hyllystä jotain ja mietin sitten mitä siitä voisi tehdä. Tähän kuitenkin tilasin viime syksynä oikein varta vasten langat Adlibriksestä, ja nyt sitten oli hyvää aikaa lopulta myös itse neulomiseen.


Neule oli tosi mielenkiintoinen tehdä kun missään kohtaa ei neulottu pitkään yhtä ja samaa, vaan koko ajan oli kavennusta ja levennystä, lyhennettyä kerrosta ja raitoja. Minulla on tapana neuloa aina ensin hihat ja sitten vasta loput paidasta.


Olin niin innoissani päästessäni työn kimppuun, että en tarkistanut mitoitusta. Sen seurauksena paita ei istu minulle kunnolla, kun näin lyhytselkäiselle kavennukset ja levennykset eivät osuneet oikeaan kohtaan. Mutta eiköhän tämä kuitenkin käyttöön tule kunhan ilmat syksyllä viilenevät.



Paita tosiaan näyttää siltä kuin siinä olisi kolme erilaista paitaa päällekkäin. Neuleesta löytyy monta hauskaa yksityiskohtaa, kuten eri kohtiin tulevat napinlävet ja ylipitkät hihat


Tässä paita vielä vähän solakamman mallin päällä.


Loputtomasta varastosta löytyi myös juuri oikea määrä oikean värisiä nappeja.


Lankana on Adlibriksen pehmoinen ja kevyt Baby Merino (100% merinovillaa, 50g=180m, konepesu 40°C) ja mallitilkku osui kohdilleen just eikä melkein. Mielenkiinnolla odotan kuinka lanka käytössä toimii. (Hinnalla se ei ainkaan ole pilattu: tätäkin kirjoittaessa näyttää olevan taas www.adlibris.com-verkkokaupassa tarjouksessa 1,52e/kerä).
Käytin metrin mittaisia neliskulmaisia pyöröpuikkoja (3mm, 3,5mm ja 4mm), jotka ovat ehkä puoli milliä ohuempia kuin vastaavan paksuiset pyöreät puikot. Lankaa kului L-kokoon vajaa 11 kerää (4x tumman sininen, 3x vaalean sininen, 2x burgundinpunainen, 1x oranssi ja 1x keltainen).
Olin varannut lankaa tosi reilusti, joten lopuista saa vielä vaikka mitä kivaa :-)

Kesäterveisin Nanna


sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Vaihteeksi valmista!


Helmikuussa jossain faceryhmässä oli kysymys, että onko ok aloittaa kaksi uutta työtä kun on saanut yhden valmiiksi.
Mun kohdalla tuo sama kyssäri kuului: onko ok aloittaa kaksi uutta työtä vaikka on 30 muuta kesken :-D


Mutta itsellenikin suureksi yllätykseksi ne molemmat valmistuivat. Enkä siinä välissä ole aloittanut mitään sellaista mikä ei olisi valmistunut :-)

***********

Paloista tuli Strabust-afghan, jonka on suunnitellut Nancy Smith. Näin jossain kuvan tuosta palasta, ja metsästin sitä ympäri nettiä, kunnes selvisi, että se löytyy tästä "The Complete Photo Guide To Crochet, 2nd edition" -kirjasta. Kirjaa ei tietenkää ollut Suomen kirjastoissa, kirjakaupoissa eikä verkkokaupoissa, mutta onneksi lopulta sentään löytyi, muistaakseni Amazonista. Joo, tosi fiksua toki tilata kokonainen (kallis) kirja yhden virkatun palan vuoksi. Mutta joskus vaan täytyy.


Voi olla että joskus aiemmin en olisi saanut tästä englanninkielisestä virkkausohjeesta tolkkua, mutta koska Kalevala -peiton palojen (vaikken ole saanut peittojen paloja vielä yhdistettyä, kyllä niidenkin aika vielä tulee, uskokaa pois) myötä tuli niiiiiiin paljon uutta oppia virkkauksen saralla, niin tämä oli loppujen lopuksi aika helppo. Mutta hienohan siitä tuli.


 Viime syksyn Porvoon reissulla ostin teetee-shopista kilon petroolinsinistä Halti-lankaa, ja ajattelin että virkkaan sen kokoisen peiton kuin mihin lanka riittää.


Halti olikin yllättävän riittoisaa. Ohjeessa peitto on 4x5 palaa, mutta minulla riitti lankaa vielä yhteen ylimääräiseen palariviin. Uloimpaan kerrokseen virkkasin nirkkojen sijaan kaaria.
Lankaa kului 4mm koukulla 950g.

************

Samoihin aikoihin aloitetut räsymattosukat valmistuivat myös.
Neuloin 3,5mm cubicsilla kahdella kirjavalla langalla kahden kerroksen raitoja vuorotellen. Resori ja kantapää ovat yksiväriset.


Sukat ovat kooltaan 37-38, varren pituus 28cm.
En koskaan kohdista kirjavia lankoja vaan teen sen mukaan missä kohtaa kerä sattuu olemaan. Siksi hämmästyin kovasti kun näistä tuli keskenään lähes prikulleen samanlaiset :-)

*************


Ja työkamun lapsenlapset olivat toivoneet lisää leikkiherkkuja. Donitsien ohje löytyy Hello Yello Yarn -blogista, bellakeksien ohje aiemmasta postauksesta, jätskitötteröihin en ehtinyt kummempaa ohjetta laatia.

Toukokuisin helleterveisin
Nanna

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Daalia -huivi vol.2


Tämän vuotista äitienpäivälahjaa miettiessä ajattelin, että vaikka äidillä huiveja jo paljon onkin, niin halusin kuitenkin virkata hänelle ihan itse suunnittelemani Daalian.
Tämähän oli nyt sitten järjestyksessä kolmas Daaliani;  ensimmäinen Kodin kuvalehden juttua varten, toinen itselle ja kolmas äidille.


Tähän valitsin Linea Lame lankaa, jossa kulkee mukana myös ohut metallisäie, joka antaa huiviin hieman kiiltoa. Koska lanka oli hieman aiempia huiveja ohuempaa, käytin puoli milliä ohkaisempia koukkuja (4mm ja 4,5mm), muuten virkkasin isomman ohjekoon mukaan.


Jos ei ole röyhelöiden ystävä, huivi toimii ihan hyvin ilman niitäkin.


Tässä se on, ihan painettuna uusimmassa Kodin kuvalehdessä. Tämä ohje on editoitu hieman erilaiseksi kuin alkuperäinen kirjoittamani, joka löytyy täältä. Sama kummalla tavalla tekee, lopputulos näyttää kuitenkin samalta.


Jostain syystä tätä huivia on tosi kiva virkata :-)
Tähän yksilöön Cewec'in Lana Linea -lankaa (35% viskoosi, 32% pellava, 28% puuvilla, 5% metallipolyesteri, pesu 30°C, 50g=200m) kului vajaa 150g.

***********

Jo ennen joulua oli puhetta että työkamun tytär haluaisi piiiiiitkät yli-polven-villasukat, mutta silloin ei löytynyt sopivan sävyistä lankaa.


Nyt sitten lopuolta löytyi: Hjertegarnin Kungstgarn (75% villa, 25% polyamidi, 100g= 42m). Lanka on tosi ohutta, neuloin 2,5mm cubicsilla, joka vastaa 2mm pyöreää puikkoa).


Tässä valmiit, hieman omituisen väriset sukat :-) Keräkuvissa väri vastaa jokseenkin totuutta. Sukat on neulottu samaan aikaan kärjestä aloittaen, ja vaikka mittakaava näyttää omituselta, ne kyllä mahtuvat jalkaan. Lankaa meni vajaa kerä (100g) sukkaan ja ne ovat kokoa 40, varren pituus on hurjat 56cm. Oli kyllä tosi tylsät neulottavat :-)


Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille <3
-Nanna



torstai 26. huhtikuuta 2018

Virkattu Daalia by NannaP



Piia Maria heitti mielenkiintoisen haasteen ja pyysi minua suunnittelemaan huivin hänen toimittamalleen Yhden illan juttu -palstalle Kodin kuvalehteen. 
Toki olen ajan mittaan kaikenlaista omasta päästä neulonut ja virkannut, mutta on ihan eri asia tehdä itselleen muutama harakanvarvasmuistiinpano kuin yrittää kirjoittaa suunnitelmansa ylös ohjeen muotoon niin, että siitä saisi joku muukin tolkkua.


Langaksi valikoitui ihana Hjertegarnin Arezzo Lin -lanka (29% pellava, 37% puuvilla, 34% bambu), jossa on mukana hieman kiiltoa. Ohjeen mukainen koukkukoko on 3,5mm, mutta minä käytin 4,5 ja 5mm koukkuja, jottei huivista tule liian peltinen.


Aikataulu oli sen verran tiukka, etten ehtinyt kuvata valmista huivia päivänvalossa, kun huivi lähti jo aamupostissa lehtikuvauksiin. Räpsäisin vain nämä pari näytekuvaa keinovalossa, joten värit ovat mitä sattuu.


Piia Maria otti sitten tämän kauniin kuvan, jossa väritkin ovat kohdallaan ja antoi luvan käyttää tätä.

Kuva: Piia Maria Pekkanen


****************





Ajattelin ensin, ettei huivi ole lainkaan minun tyyliäni, mutta kun hyllyssä sattui olemaan iänkaiken vanhaa Viola -puuvillalankaa ja kaapissa vihertävä välikausitakki, niin päädyin testaamaan, saisinko ohjeella tehtyä toisen samanmoisen.


Onnistuihan se.


Ja ihan passeli tuon takin kanssa :-)


Huivin voi tehdä periaatteessa mistä langasta ja minkä kokoisena tahansa, valitse vain koukuksi langan ohjenumeroa isompi koukku, niin saat hyvin laskeutuvan huivin.
Jos et pidä röyhelöstä, voit tehdä pelkästään verkkomaisen osuuden.

Jos innostuit kokeilemaan Daalia-huivia, voit ladata ohjeen pdf:nä tästä tai tsekata sen toukokuun Kodin kuvalehdestä.

virkkaili Nanna