maanantai 14. elokuuta 2017

Sweet Dreams 3


Niinhän se oli, että vanhassa vara parmpi? Mietin matkakäsityötä Tampere- Kokkola -Tervola -reissuun, ja päädyin lopulta jo pariin kertaan tekemääni Boo Knits'n Sweet Dreams huiviin.


Tämä on taas näitä myttykasoja, joista vasta pingottamisen jälkeen selviää miltä lopputulos näyttää.


Pingottaessa ei kannata sääliä huivia: mitä tiukemmalle uskaltaa vetää lankoja katkomatta, sitä ilmavampi lopputulos.


Tässä mallissa helmet pujotetaan virkkuukoukun avulla silmukkaan sitä mukaa kuin työ etenee.


Valmiin huivin mitat ovat 135x38cm.


Kun se nyt siinä roikkuu, niin kuvataan sitten :-)


:-)


Malli on helppo ja helmien pujottelua lukuun ottamatta suhteellisen joutuisa neuloa (mallikerta on vain 12 silmukan levyinen ja jää siksi helposti mieleen eikä tarvitse koko ajan tuijottaa ohjetta).


Huivi toimii sekä hartiahuivina...

 ... että kaulassa.

Lanka on hyllystä löytynyttä Novitan Tico Ticoa (75% villa, 25% polyamidi, pesu 40°C) ja puikot cubics 3,5 & 4mm, helmien pujotteluun virkkuukoukku 1mm.
Ohje löytyy maksullisena Ravelrystä In Love -collectionista.

Vanhoja kuvia selatessa huomasin, että olin pingottanut edellisen ison Sweet Dreamin jokaisesta nirkosta, kun nyt laitoin neulat vain kärkiin. Seuraavassa huivissa en kyllä laiskottele

lupailee Nanna


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Virkattu pikkupeitto


Tämä on taas yksi näistä monista viimeistelyä vailla olleista ikuisuusprojekteista.
Vuonna 2015 tädille neulomastani villatakista jäi lankaa yli, ja silloin jo virkkasin lopuista tämän pikkupeitteen, jonka nyt vasta sain höyrytettyä :-) Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se sananlasku taas menikään.


Lanka on Viking Vilmaa (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°C) ja koukku 4mm.


Palojen ohje löytyy vanhasta kirjasta "Kaunein pitsini" Lumihiutale-nimisenä. Minusta nämä ovat kyllä ennemmin kukkasia :-) Tietysti jos tekisi valkoisesta langasti niin näyttäisi enenmmän lumihiutaleelta.


Mallivirkkaus on keskusympyrän jälkeen pelkkiä ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita, eli todella helppo mutta myös kaunis kuvio.


Ja isoihin aukkoihin pienemmät pyörylät.


Tällainen siitä sitten tuli.


Valmis peitto on kooltaan 83x68cm, ja sopii pieneen sänkyyn koristepeitoksi tai lämmittämään vaunuissa tai automatkalla.


Valmis peitto löytyy Putiikin hyllyltä.

-Nanna

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Minipillerirasiat



Aluksi: tämä idea ei ole minun, vaan olen jossain kohtaa törmännyt tähän nettiä selatessani.
Edit: valittelin, etten löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta heti tuli vinkki, kiitos siitä! Ohje löytyy siis Little Village -blogista, ja siellä näytti olevan myös hauska spinneri niin ikään maitopurkin korkeista, käykäähän kurkkaamassa!  Vinkki on kuitenkin niin hyvä, että haluan sen jakaa.


Yhteen pillerirasiaan tarvitaan kaksi tyhjää maito-, mehu- tai keittotölkkiä, jonka korkin kierteet ovat samanlaiset.


Leikkaa toisesta tölkistä irti korkin aukko, toisesta tarvitset vain korkin.


Leikkaa vielä korkkiaukkoa pienemmäksi, ja irrota ylimääräinen rengas.


Lopputulos näyttää suunnilleen tältä, eli korkkiaukko on noin kaksi kertaa korkin korkuinen.


Painele sitten korkkiaukon alaosa korkin sisään niin että se napsahtaa ja niin päin että kierteet jäävät näkyviin. 


Kierrä toinen korkki kanneksi ja valmista tuli.

Ei näihin paljoa mahdu, mutta esim. nappeja, vitamiinit tai lääkkeet matkaa varten tai mitä vain muuta pientä, joka muutoin pyörisi pitkin laukun pohjaa. Ja koristellahan voi sitten niin paljon kuin jaksaa :-)

Puuhasteli Nanna


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Lost In Time -huivi


Tämän hetken kuumin boomi Facebookin -huiviryhmässä taitaa olla ruotsalaisen Johanna Lindahlin suunnittelema Lost In Time -huivi. Ja jälleen hauska nähdä kuinka erilaisia lopputuloksia erilaiset langat ja väriyhdistelmät tuottavat. Itsellä oli hyllyssä 5 kerää ohutta perulaista villalankaa, Gjestal Spireä, jotka päätin upottaa tähän tyyliin "tehdään niin kauan kuin lankaa riittää". Vihreää ja ruskeaa oli kaksi täyttä kerää, lilaa hieman aloitettu kerä.


Huivin ohje löytyy Mijo Crochet -blogista ja jos jaksaa selata tuon postauksen loppuun, niin siellä on ohje myös suomenkielisenä, minkä itse hätäisenä ihmisenä hoksasin vasta sitten kun oma huivi oli jo valmis :-)


Kastelin ja blokkasin huivin, mutta tässä langassa sillä ei oikeastaan ollut lopputuloksen kannalta mitään merkitystä, höyryttäminen olisi ajanut saman asian. Tosin lanka luultavasti pehmeni hieman: virkatessa tuntui välillä kuin sormenpäitä olisi käsitelty hiekkapaperilla kun huivissa on nyppyjä ja muuta paljon kohollaan olevaa. Naureskeltiinkin, että jos olisi aikomusta tehdä jotain rötöksiä, niin tämän virkkauksen lomassa olisi otollisin hetki, koska sormenjälkiä ei rikospaikalle olisi jäänyt, kun sormenpäät olivat niin kuluneet :-)


Mutta en sitten kuitenkaan rötöstellyt vaan virkkasin huivin valmiiksi. Kokoa huiville tuli 150x68cm 3mm koukulla (olisi ehkä voinut käyttää puolikkaan isompaa).


Ja nurkkiin tupstu helmikoristein. Käytin muuten tämän huivin uloimpien kerrosten kuviota pari postausta aiempana olevaan prinsessapeittoon. Monikäyttöinen kuvio siis.
Ja huivi oli sen verran mukava virkata, että luultavasti kokeilen toisen version hieman paksummasta langasta.


Valmis huivi löytyy Putiikin hyllystä.

*********************

Tänään juhlittiin pohjan rippillepääsyä, ja sen johdosta kaivettiin ristiäisalbumi esiin. Kun silloinen pukinekin palasi keväällä lainakierrokselta kotiin, niin pitihän se ikuistaa. 15 vuotta sitten kastemekossa oli siniset nauhat, mutta kun tässä on nimen saanut sen jälkeen neljä muutakin lapsukaista, niin jossain kohtaa nauhojen väri on vaihtunut. Vuori on edelleen alkuperäinen sininen, mutta se ei tässä kuvassa oikein erotu. Mekon olen neulonut jostain puuvillasta, eikä se ole ihan niin kellastunut kuin kuvasta näyttää :-)



-Nanna


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Viktoriaaninen palapeitto


Nyt postauksien tiheydestä saattaisi luulla, että olen kovin tuottelias tällä hetkellä. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Olen vain ollut ufojeni (=unfinished object = keskeneräinen työ) kimpussa. Sohvatyynyjen seasta löytyi tämäkin höyryttämistä vailla oleva palapeitto, joka on valmistunut ties koska...


Pala on Koukuttamon sivulta löytyvä viktoriaaninen  ristikkoruutu. Ohje on selkeä ja ruutu on mukavan helppo ja nopea virkata. 


Yhdistelin palat jälleen samalla kierteisellä tavalla kuin monesti ennenkin. Eli viimeisellä kerroksella virkataan aina ensin 4 pylvästä, sitten irrotetaan koukku työstä, työnnetään se kiinnitettävän ruudun reunasilmukan läpi oikealta puolelta, otetaan odottamaan jätetty silmukka koukulle ja vedetään se liitettävän palan silmukan läpi. Sitten virkataan taas 4 pylvästä, irrotetaan koukku., jne. Liitoksesta tulee tuollainen hieman palmikkomainen.


Virkkasin niin kauan kuin lanka riitti, eli 42 palan verran. Nyt en millään muista mistä reunuksen mallin löysin. Tein aiemmin samanlaisen peiton Rosan värisenä ja hieman erilaisella reunuksella.


Lankana Novitan ihanan pehmoinen ja lämmin Rose Mohairia (65% akryyli, 35% mohair, käsinpesu), koukku 5mm. Kokoa valmille peitolle tuli 150x125cm ja tämäkin löytyy Putiikin hyllystä.

virkkaili
-Nanna




keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Parit räsymattosukat


Väliin parit räsymattosukat. Tai oikeastaan nämä lilat olivat jo hiihtoloman Berliinin-matkan käsityö, mutta mulla tuo viimeistely ja kuvaaminen tuppaa aina vähän venymään.


Raidoitus näissä 3krs välein kuvan 7-veikkalangoilla.


Ja toiset telkkaria katsellessa syntyneet, raidoitus vuorotellen 2krs eri raitalankaa ja väliin yksi kerros mustaa.



Molemmat parit siis 7-veljestä -lankaa (75% villa, 25% polyamidi, pesu 40°C) ja 4mm cubicseilla neulottu. Lilat ovat kokoa 39-40, kirjavammat 37-38. Molemmissa on vahvistettu kantapää ja kärjessä sädekavennus, löytyvät Putiikin sukkahyllystä.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Prinsessapeitto vol.2


Pari viikkoa sitten esittelin prinsessapeiton virkatut palat. Nyt on vuorossa valmis peitto!


Ensin piti kovasti sommitella, ettei tulisi samanvärisiä paloja vierekkäin. Sitten piti miettiä miten palat yhdistäisi toisiinsa.
Päädyin virkkaamaan vielä jokaisen palan ympärille ensin valkoisen kerroksen kiinteillä silmukoilla, sitten pylväskerroksen kirkkaalla värillä sekä vielä valkoisen kiinteäsilmukkakerroksen. Näin palat saivat ikäänkuin kehyksen. Ja kun kaikissa on ulkoimpana samanvärinen kerros, niin ei tarvinnut sitten miettiä, että mikä sopii minkäkin kanssa.


Yhdistin palat ensin pitkiksi kaitaleiksi ja lopulta pitkät kaitaleet toisiinsa. Virkkasin vuoron perään molempiin kiinnitettäviin kappalsiin joka toiseen silmukkaan kiinteän silmukan ja väliin aina 2 ketjusilmukkaa. Tuloksena oli jonkinmoinen sik-sak-kuvio.



Sitten koko peiton ympäri saman tyyppinen kuvio, eli joka kolmanteen silmukkaan pylväs, 2 ketjusilmukkaa ja pylväs.


Olen tekemässä Lost In Time -huivia, ja nappasin peittoon huivin 6 ulointa kerrosta mahdollisimman kirkkailla väreillä :-)


Sitten kypsyin ihan kokonaan ja peitto odoteli pari viikkoa nurkassa, kun en vain saanut asiaksi sitä höyrytellä. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tässä tämä nyt sitten on koko komeudessaan.


Lankoina käytin Novita Nallea (75% villa, 25% polyamidi) ja Gjestalin Maijaa (85% villa, 15% polyamidi) 4mm koukulla. Suurin osa hahmoista on Maijaa, kun siinä on niin ihanan kirkkaita värejä, ja taustat ja reunus ovat lankajemmasta löytynyttä mitä-sattuu -Nallea.
Vaikka lankaa kului 1,75kg, niin jostain syystä näiden lankojen laatikko ei tunnu vajenneen lainkaan. Mutta toista samanlaista en kyllä todennäköisesti koskaan tee. 
Langanpätkiä on tullut pääteltyä likemmäs tuhat (onneksi päättelin sitä mukaa kuin palat valmistuivat) ja työtunteja on kulunut likemmäs tuhat.
Kokoa peitolla on 185x120cm ja se löytyy Putiikin hyllyltä.

***************
Virkkaili Nanna :-)