Kalevala-peitto vol.1

Viime vuonna Suomen täyttäessa 100 vuotta muutama suunnittelija löi viisaat päänsä yhteen ja suunnitteli virkkausharrastajille upean haasteen. Kyseessä oli virallinen Suomi 100-tapahtuma ja siinä oli tarkoitus virkata Kalevala-aiheinen peitto. 

Kertoilin KalevalaCal-projektista parissa aiemmassa postauksessa, joten en lähde tässä enää uudelleen avaamaan peiton koko tarinaa. Jos haluta ne lukea, niin linkit löytyvät tästä:

alkuinnostus

puolivälipostaus

Virallinen sivu, josta löyvtä sekä ohjeet, että paloihin liittyvät runot ja suunnittelijoiden esittelyt, on Arteeni.fi

Itse aloin tehdä paloja kahteen peittoon: luonnonvalkoiseen sekä kirjavaan. Palat valmistuivat jo viime vuonna, mutta kasaaminen sitten jäi. Kunnes heinäkuussa serkkuni täytti pyöreitä, ja kun hän kertoi että lahjapeitto kiinnostaisi (näin isoa työtä ei halua antaa kysymättä onko mieleinen, ettei vain jää kaapin perälle pölyttymään), tartuin lopulta härkää sarvista.
 Olikin sitten paras mahdollinen aika istua vuosikymmenen pahimman yli 30°C helleaallon aikaan kuuma villakasa sylissä ja yrittää saada peitto ajoissa kasaan. Mutta ihan itseähän siinä sai syyttää, kun olin siirtänyt hommaa aina vain eteenpäin.

Viikko ennen synttäreitä kastelin kaikki palat (virkkasin joihinkin lisäkerroksia jotta olisivat saman kokoisia) ja kiinnitin ne alustoille. Kuvittelin, että äkkihän ne tuossa kuumuudessa kuivuvat. Vaan eivätpä kuivuneetkaan: kolme päivää kesti ennenkuin pääsin yhdistelyhommiin. 

Ja sitten tuli iloinen ylläri kun en tietenkää ollut lukenut ohjetta ennakkoon: kaikkien ruuutujen ympärille piti virkata yksi ylimääräinen kierros. Tämä olisi tietysti kannattanut tehdä ennen kastelua, koska nyt oli jo selvää, että valmista peittoa en enää ehtisi uudelleen kastella ja pingottaa, niin lopputulos olisi tullut hivenen siistimpi kuin nyt. Mutta jälkiviisaushan on sitä kaikkein parasta viisautta :-) Mutta kuivuvia paloja oli helppo kuvata ja alustoja pyöritellä ja miettiä valmiiksi mihin järjestykseen ne laittaisi. Tässäpä vielä kaikki palat nimineen ja suunnittelijoineen:

Neidon kehrä (Johanna Nuorela) Joukahaine suossa (Taina Ilvonen); Ahto (Anne Vierimaa); Kasvun ihme (Soile Olmari; Iso tammi (Maija-Leena Siuvatti).

Maailman synty (Soile Olmari); Sotkan pesä (Taina Tauschi); Marjatta (Taina Tauschi); Tapio (Milla Elo); Pohjan akka (Maarit Leinonen); Tellervo (Annika Yrjölä).

Lemminkäinen (Mirva Nikkanen); Sormet sormien lomahan (Seija Ervelius); Tuonelan joutsen (Arni Oksanen); Ilmatar (Sari Äström); Pohjolan häät (Taina Tauschi); Kalevalan meri (Tuula Kyrölä).

Kantele (Anne Vierimaa); Kätketty aurinko (Susku Öysti); Väinölän viljavat vainiot (Taina Tauschi); Nuotiovalkea (Heli Isoniemi); Lintukoto (Tuula Kyrölä), Sammon taonta (Marika Nordling).

Ei ole Vuoksen voittanutta
suunnittelija Seija Ervelius

Peitto valmistui ajoissa, ja ehdin vielä valmiista muutaman kuvankin ottaa.

Jokaisen neliön viimeinen kierros, yhdistäminen ja reunus virkattiin ohuemmalla langalla. Viimeistelin kiireessä vain höyryttämällä, siksi reunus ja välit eivät oikein pääse oikeuksiinsa :-(

Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi hieno projekti; paljon oppi uutta ja lankavarastokin hieman hupeni.

Kunnon värisuunnittelulla peitosta olisi varmaan tullut tyylikkäämpi, mutta käytin paloihin vain hyllystä valmiina löytyneitä värejä; ainoastaan graffitin harmaat langat ovat erikseen tätä projektia varten ostettuja.
Lankoina käytin paloissa 7-veljestä ja yhdistämisessä sekä reunuksessa Nallea (molemmat 75% villa, 25% polyamidia, pesu 40°C), virkkuukoukut 4,5 ja 4. Johonkin sata-varmaan paikkaan olin pistänyt ylös valmiin peiton koon ja painon, mutta piilo on niin hyvä etten löydä sitä :-) Luulisin kuitenkin, että koko on suunnilleen 180x120cm koska pingotusalustat ovat 32cm.

Ja minullahan tosiaan on tehtynä myös luonnonvalkoiset neliöt, mutta ne odottavat siis edelleen yhdistämistä :-D Toivotaan kuitenkin, että jossain kohtaa saan aikaiseksi.

virkkaili Nanna

KalevalaCal ja Kasvun ihme

Elokuussa alkanut KalevalaCal -peittoprojekti lähenee loppuaan. Tähän mennessä on julkaistu 19 erilaista lappua sekä liitosohje. 

Ja kuten elokuun postauskessa jo kerroinkin, kaikki mahdollinen tieto projektista ohjeineen löytyy Arteenin sivulta, käy kurkkaamassa!

En ole ihan pysynyt projektin tahdissa, vaan sain tänään valmiiksi 12. lapun joka on nimeltään Kasvun ihme ja on sekä värillisessä että valkoisessa kasassa keskellä kuvaa. Sekin tässä projektissa on hienoa, että voi edetä omaan tahtiin, ja kun ohjeista on olemassa pdf-versiot, niin tallensin ne koneelle ja voin halutsessani tehdä uuden version vaikka vuosien päästä.
Tässähän kävi niin, että aloin parin valkoisen lapun jälkeen tehdä rinnalla myös värillistä versiota, kun projektin facebook sivulle alkoi ilmestyä muilta osanottajilta toinen toistaan hienompia väriyhdistelmiä, ja seiskaveikka-hyllyssäni on jos jonkinvärisiä keriä. Tummanharmaan ostin yhdistäväksi tekijäksi, mutta muuten käytän värejä sen mukaan mitä ennestään löytyy pysytellen kuitenkin aika lähellä projektin "Metsä" -lankapaketin värejä.

Luonnonvalkoinen peitto jää minulle itselleni, värillisen kohtalo ei ole vielä ihan selvillä. 

Laput ovat kuvissa vielä viimeistelemättä, joten siksi toistaiseki vain kasakuvat :-)

Kun projekti alkoi, en oikeastaan pohtinut sitä sen kummemmin muuta kuin että onpas kiva juttu. Mutta nyt kun se on edennyt, niin olen alkanut oivaltaa mitä kaikkea muuta tämä tuo mukanaan.
En ole kovin aktiivisesti seurannut faceryhmän keskusteluja, mutta ennen projektin alkua monet kyselivät että uskaltavatko aloittaa, kun virkkauskokemusta ei juurikaan ole. Projektin ideana kuitenkin on, että kun paloja virkataan yhdessä suunnilleen samassa aikataulussa, niin jokaiselle palalle on oma tekninen tukensa, jonka alla suunnittelijat vastaavat kysymyksiin ja koko ryhmä yrittää auttaa kinkkisiin kohtiin juuttuneita eteenpäin.
Kukaan ei varmaankaan tiedä kuinka moni peittoja virkkaa, mutta pelkästään suomenkieliesessä facebookin ryhmässä on jäseniä liki 3800, ja kun ohjeet on käännetty useille kielille ja moni ei tyydy tekemään vain yhtä yksilöä, niin valmistuvien peittojen määrää voi vain arvailla.

Olen pitänyt itseäni ihan keskivertovirkkaajana, vaikken vielä kovin pitkään ole virkannutkaan kun neulominen on ollut lähempänä sydäntä. Mutta tämä projekti on opettanut tähän mennessä jokaisen palan kohdalla jotain uutta: uusia silmukoita, uusia tapoja käyttää niitä, erilaisten ohjeiden tulkintataito on kasvanut, samoin kärsivällisyys :-) Ja jos edes osa tästä on yhteistä kaikille osallistujille, niin projekti on kohottanut suomalaisten virkkaustaitoa ja intoa ihan valtavasti. Ja todennäköisesti onnistuneet lopputulokset jatkavat ilosanoman leviämistä laajemmalle. Upea juttu siis kaikenkaikkiaan.

*******

Lisää kasvunihmettä löytyy ikkunapenkiltä: laitoin muutama kuukausi sitten avokadon kiven vesilasiin, ja nyt se oli sellaisessa vaiheessa, että uskalsin siirtää sen multaan.

Hedelmiä kotikasvatus ei kuulemma tuota, mutta hauska silti seurata millainen kasvi tästä kehkeytyy.

**********

Kuluneella viikolla Tampereellekin satoi ensilumi ja joku oli tehnyt hyväntuulisen ukkelin Tammerkosken rantaan ohikulkijoiden iloksi.
Nyt suurin osa lumesta on jo sulanut, mutta eiköhän sitä jossain kohtaa taas lisää saada ihan riesaksi asti.

-Nanna

KalevalaCal

Eilen se sitten alkoi, kauan odotettu KalevalaCal (Cal= crochet along = virkataan yhdessä).

Projektin lopputuloksena syntyy useiden eri suunnittelijoiden paloista koostuva peitto. Palojen ohjeita julkaistaan kaksi viikossa, joten on hyvin aikaa pysyä porukan mukana. Projekti on päässyt osaksi virallista Suomi 100 -teemaa.

Tässä on minun ensimmäinen lappuni, Sari Åströmin suunnittelema Ilmatar. Mielestäni tosi kaunis pala sekä väreissä että yksivärisenä. Tässä on onnistuneesti käytetty kohosilmukoita, jolloin pintaan tulee kolmiulotteista struktuuria.

Peitosta on jo suunniteluvaiheessa tehty useita erilaisia toinen toistaan hienompia värillisiä vaihtoehtoja (esitelty Arteenin sivustolla), mutta koska olin tilannut yhteen omaan juttuuni väärän paksuista lankaa, niin ajattelin käyttää sen tähän ja tehdä oman peittoni (ainakin tämän ensimmäisen :-) ) yksivärisenä. Vain ohuempi yhdistämiseen tarvittava lanka pitää hankkia.

Paloista julkaistaan suomenkieliset sanalliset ohjeet höystettynä muutamalla avustavalla valokuvalla ja ainakin tämän ensimmäisen palan ohjeeseen oli myös Youtube -video. Itse tarvitsin kumpaakin avuksi, kun olen enemmän kaavionlukija; sanalliset ohjeet jättävät mielestäni yleensä liikaa tulkinnanvaraa. Mutta kun luki ohjetta ja katsoi epäselvät kohdat videolta, niin ihan hyvin sai tolkkua. Facebookissa on sitten vielä erittäin aktiivinen  suljettu ryhmä, jossa saa kädestä-käteen opastusta ja vertaistukea.

Linkit:

Facebook-ryhmä, jätä liittymispyyntö

Tämän Ilmatar -palan ohje

(lueskele muutenkin tuo Arteenin KalevalaCal-sivusto, jos tämä on uusi juttu, siellä on mm. lankavaihtoehtoja, valmiiden peittojen kuvia yms.)

Video-ohje

Palasteltu kolmeen videoon: ekassa kerrokset  1-7, toisessa 8-10 ja kolmannessa loput.

Jos kiinnostuit niin tule ihmeessä mukaan!

-Nanna