keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Anopin kämmekkäät


Mukavaa loppuvuotta!
En joululahjoja tänä vuonna itse tehnyt muuta kuin kummipojalle sukat ja anopille nämä kämmekkäät.
Anopista voi hyvin jo sanoa, että "vanha ja viluinen", kun hänellä on ikää kunnioitettavat 94 vuotta! Olen hänelle usein jotain sukkaa, tumppua tai huivia neulonut, ja nyt kun kuulin, että hän käyttää tumppuja väliin sisälläkin, niin ajattelin, että nämä kädessä on kuitenkin helpompi tehdä kotiaskareita kun sormet jäävät vapaiksi.


Malli on muutoin sama kuin valepalmikkotumpuissa, mutta sormien alussa on kämmenen puolella ennen päättämistä kavennettu kaksi silmukkaa ja neulottu muutama joustinkerros, samoin peukaloissa. (Niin ja valepalmikot kiertyvät oikealle, kun normaalisti olen tehnyt vasemmalle kiertyvät. Ei tarvitse siirrellä silmukoita puikolta toiselle, vaan pelkästään nostaa tain kolmesta oikeasta silmukasta kahden etummaisen yli. Melkoista ajansäästöä!)


 Kämmekkäitä näkee usein tehdyn siten, että peukalolle on jätetty pelkkä aukko, mutta kun itsekin olen kovin viluinen ja käytän töissä vastaavia lähes vuoden ympäri, niin olen huomannut, että pienikin pätkä villaa peukun ympärillä lämmittää mukavasti.


Lanka kämmekkäissä on (juu viimeinen varastokerä!) Novitan tico ticoa (75% villaa, 25% polyamidia) ja neulottu 2,5mm cubics-pyöröllä.

Näissä merkeissä kohti vuodenvaihdetta.

jutusteli Nanna


maanantai 2. marraskuuta 2015

Matkasukkia




Matkustusteemalla jatketaan. Nämä sukat ovat syntyneet junassa Helsinki-Tampere -välillä.

*******

Jokin aika sitten verkkokirjakauppa Ad Libriksesta paljastui uusi yllättävä puoli: siellä on myynnissä myös lankoja (ja toki paljon muitakin tykötarpeita kuten puikkoja, koukkuja, helmiä...) Ja kun Raggilangat olivat sitten alennuksessa, niin eihän sitä voinut jättää ostamatta kun halavalla sai.


Tilasin siis paljon ihanan näköisiä raitalankoja joista ei tiedä mitä kerän sisältä löytyy. Lopputulos pääsee aina yllättämään, vaikka jotain koittaa kerän ulkonäöstä päätelläkin.


Ensimmäinen pari uunista ulos. Ikäänkuin pätkä sateenkaarta ja mustia raitoja ristiinvahvistetulla kantapäällä.


Seuraavat kerät olivat kauniit katsoa, mutta lopputulos on kyllä omituinen, joskin ihan hyvällä tavalla. Musta resori hiukan rauhoittaa ja näissäkin ristiinvahvistettu kantapää ja sädekavennus.

*****

Raggi on paksuhkoa lankaa, ehkä seiskaveikan ja isoveljen välistä. 
Käytin näinhin kuitenkin samaa 3,5mm pyöröä kuin seiskaveikkaan, joten lopputulos on melkoisen tiivis. Pitäisi siis kestää kulutusta hyvin. Raggin materiaali on 70% villaa, 30% polyamidia ja konepesu on sallittua 40° lämpötilassa. Sateenkaarisukat ovat kooltaan 36-37 ja tummempisävyiset 37-38.

*****

Aamulla pitäisi taas lähteä ko 7:n Pendoliinolla Helsinkiä kohti, joten eikun puikkoja ja lankoja valitsemaan.

-Nanna


lauantai 17. lokakuuta 2015

Raitamaniaa


Sanotaan, että matkailu avartaa. Minun tapauksessani matkailu kasvattaa valmiiden sukkien kasaa.
Viime aikoina olen joutunut/saanut matkustaa junassa useita kertoja, ja mikäs matkassa on sen mukavampaa kuin neuloa ja katsella välillä ohi kiitäviä maisemia.


Tampere-Helsinki-Tampere -välille valikoitui mukaan seiskaveikkaa; yksiväristä harmaata, raitaa sekä polkkaa.


Käytin kolmen kerroksen raidoitusta, resorit ja kantapäät tein harmaalla. Kantapää on ristiinvahvistettu, kärjessä nauhakavennus.

******


Samat langat pääsivät mukaan Tampere-Kokkola-Tampere -reissuun. Tällä kertaa raidat ovat pystysuunnassa niin, että aina kaksi silmukkaa on samaa lankaa.


Sukasta tulee tosi lämmin, koska neulos on ikäänkuin kaksinkertainen: toinen lanka kulkee aina kudottavan langan takana.
Näihin tein normaalin vahvistetun kantapään ja sädekavennuksen.

******


Sukat yhteispotretissa. Ovat ikäänkuin samanlaisia, eivätkä sitten kuitenkaan ole.


Tässä vielä kantapäät. Molemmat ovat vahvistettua neulosta, mutta yläpuolen ristiinvahvistetussa neuleessa nostettu silmukka vaihtaa paikkaa oikean puolen kerroksella, kun taas alapuolen vahvistetussa neuleessa nostettu silmukka on aina samalla kohdalla. Toimivia molemmat mallit.


***********

Eikä matkailu suikaan tähän päättynyt. Syksyn mittaan reissuja tulee varmaan kerran viikossa, joten sukkiakin syntynee tiuhaan tahtiin.

Mietiskeli
Reissu-Nanna



lauantai 10. lokakuuta 2015

Lautanauhakurssilla


Ystäväni sai houkuteltua minut Ahjolan kansalaisopiston järjestämälle lautanauhojen peruskurssille. Lautanauha on vanhimpia tunnettuja käsityötekniikkoja, voit klikata lisätietoa tästä linkistä.


Minun piti tilata tuo vasemman puoleinen peruskirja. Mutta niinhän siinä taas kävi, että tilauslistalle änkesi mukaan myös paljon muuta, kuten esimerkiksi tuo vaikeampia ohjeita sisältävä kirja ja liki kymmenen muuta opusta. Eli vaikka perusteos oli Ad libriksen verkkokaupassa edullinen, niin hintavaksihan hankinta tuli :-D


Lautanauhaa kudotaan tuollaisilla rei'itetyillä palasilla. Tilasin Toikan verkkomyymälästä vanerista tehtyjä "oikeita" lautoja, mutta totesin saman tien, että ne eivät ole kyllä missään mielessä kudontavalmiita; terävät ja viimeistelemättömät reunat repivät ja tarttuivat lankaan tosi ikävästi, en suosittele (hiomisesta ja lakkaamisesta on varmasti apua, mutta varsinkin reikien hiominen on hankalaa ja kovin työlästä, ostin lautoja 40kpl...) Kurssilla tehtiinkin ensimmäiseksi omat kudontalaudat maitopurkeista. Ovat itseasiassa tosi hyvät, vaikkakaan eivät kovin montaa käyttökertaa kestä, mutta aina voi tehdä uusia, materiaalikustannukset kun eivät päätä huimaa :-)
Nuo omenamehulaudat ovat ihka uudet (piirretty vanerilautojen mukaan) ja aion niitä käyttää seuraavaan kokeiluun. Mietin myös, toimisivatko muovisista ruokailutableteista leikatut laudat. Pääsevät varmaan jossain vaiheessa kokeiluun nekin.


Ensimmäinen loimi ja laudat kudontavalmiina...


... ja tässä on ihka ensimmäinen harjoitusnauhani. Siihen tehtiin erilaisia  kokeiluja ja tahallisiakin virheitä, jotta opittiin näkemään mitä erilaiset muutokset lautojen kiertosuunnassa ja niiden asennoissa lopputulokseen vaikuttivat. Ja vaikuttivathan ne, kuten pikkukuvista näkee!


Seuraavaksi pitikin jo alkaa suunnitella omaa kuviota. Suunnittelu ei ole kyllä ihan vahvin puoleni :-)


Tässä suunnitelma....



... ja sen pohjalta tehty harjoitusnauha numero kaksi. 
Tässäkin taas kokeiltiin vaihdella kiertosuuntia ja vaihdettiin lautojen paikkoja.


Vahingossa kiepautin laudat lopuksi summittaiseen asentoon, ja itseasiassa lopputulos olikin ihan hauska, jopa käyttökelpoinen (ei niin säännönmukainen kuin mitä suunnitelmassani seisoi).


Joudun jäämään viimeiseltä kurssikerralta pois, mutta touhusin itsekseni vähän vaikeampaan suuntaan. Otin valmiin kuvion Omenaisia ja revonneniä -kirjasta ja aloin kutoa. Ja purkaa. Ja kutoa. Ja purkaa. Sitten otin kirjan käteen ja luin alusta hieman perusteita ja ohjeiden ja käytettyjen merkkien selityksiä. Ja aloin taas kutoa. Nyt tuli jo jotain sinne päin. Mutta aloin jossain kohtaa olla varma, että ohjeessa on yhden rivin virhe. 


Mutta kun sitkeästi tein ja purkasin ja tarkistin, niin nauhaan alkoi ilmestyä muutama mallikerta ihan sitä mitä pitikin. Ohje oli siis ihan täydellinen, vain ohjeen seuraajassa oli pientä vikaa. (Note to self: ohje kannattaa lukea ensin alusta asti huolella, ja alkaa sitten vasta toteuttaa. Pääsee lopulta paljon helpommalla, vaikka siihen hieman aikaa tuhlaantuisikin :-) )
Eikä tuo siis vielä ole kummoinenkaan saavutus, mutta antoi uskoa siihen, että asiaa harjoittelemalla siinä voi ainakin jonkin verran kehittyä.


No sitten piti tietysi alkaa hifistellä. Tuo alareunassa oleva (Toikan) nauhapidike on tosi kätevä. Noiden puuosien välistä kulkee ja kiristyy siis valmis nauha. Toikan lastasukkula on turhan paksureunainen (hiottava siis). Ja sitten ostin vielä XXL-urheilukaupasta 5 pakettia rapalan leikareita :-) Ne ovat jotain kalastusvälineitä, mutta käytetään lautanauhakudonnassa poistamaan loimesta kierteet ja helpottamaan kutomista. Nämäkin menevät testiin seuraavassa projektissa.
Mutta tällaista siis olen nyt puuhastellut. 
Ilmoittauduin myös lautanauhojen neljän kerran jatkokurssille, toivottavasti tulee riittävästi ilmoittautuneita, että kurssi saadaan järjestettyä.

**********


Loppuun vielä pari tunnelmakuvaa aamusumuisesta työmatkasta. Joskus sitä huomaa, miten hienoa on asua lyhyen kävelymatkan päässä työpaikasta.


Syysterveisin
-Nanna



sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Raitateema jatkuu


Tämä Tico Tico on kiusallisen riittoisaa. Mutta periksi en anna. Edellisen postauksen jälkeen on valmistunut toinenkin sini-mustaraidallinen pari, ja nyt oli vuorossa kirkkaampi setti.
Näissäkin on vahvistettu kantapää, kärjessä tällä kertaa sädekavennus.


Puikot edelleen 2,5mm cubicsit ja lanka Novitan TicoTicoa.
Vielä ainakin yksi pari noista langoista tulee, joten ei muutakun luontihommiin.

-Nanna

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

... ja aina vain raitaa...


Kun nyt tuli itseä uhkailtua, että TicoTicot on neulottava loppuun, niin täytyyhän silloin totella.


Tällä kertaa aloitin ihan normisti varresta, vain yksi sukka kerrallaan.
Raidoitus on 3krs sinisellä ja kaksi mustalla.


Olen tuntenut syvää antipatiaa tätä sinistä lankaa kohtaan, mutta näistä sukista tuli kyllä aika hienot ja koska lanka on tosi ohutta, niin mahtuvat hyvin kenkiin.


Kantapäät ovat vahvistettua neulosta.


Kärjessä nauhakavennus.

Lankana oli siis edelleen Novitan TicoTico (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°) ja välineenä 2,5mm cubics-pyöröpuikko. 
Aloituksessa silmukoita oli 84, kaventelin joka toisella väriraidalla pari silmukkaa pois, jolloin nilkkaan jäi 68s.
Kokoa sukille tuli 38-39, varren pituus on 22cm.

Mutta lanka ei loppunut vielä.

-Nanna

lauantai 5. syyskuuta 2015

Raitaa ja raitaa


Taas lankajemman kimpussa...
Tällä kertaa käteen tarttui kasa ohuen ohutta tico tico -lankaa. Ei muuta kuin sukkaa puikolle.


Raitalangathan on kivoja, kun ei aloittaessa tiedä, miltä lopputulos näyttää.


Aloitus rohkeasti kärjestä mustalla.


Sitten raidoittaen vuoroin punasävyisestä, vuoroin sinisävyisestä kerästä.
Lopputulos oli vallan erikoinen, sukat olivat kuin ihan eri maailmasta :-D


Ei auttanut kuin neuloa vielä kaksi sukkaa lisää ja katsoa sitten mitkä kaksi muodostaisivat lähinnä toisiaan olevat parit.


Kantapää on "ranskalainen", eli siihen neulotaan ensin hieman kantapään muotoa ja sitten kavennellaan ylimääräiset silmukat pois.

Lanka tosiaan on Novitan tico ticoa (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°C) ja 2,5mm cubics-pyöröllä  neuloin. Sukat ovat kokoa 37-38.


Vielä jäi lankaa.
 Nämä on nyt käytettävä loppuun, ennenkuin annan itselleni luvan käydä seuraavan lankasatsin kimppuun.

uhkaili itseään
Nanna

***


keskiviikko 19. elokuuta 2015

Räsymattosukat


Facesbookissa joku keksii jotain ja kohta kaikki tekee sitä samaa. 
Nyt on vallalla räsymattosukkavillitys: sekoitellaan erilaisia raitalankoja keskenään ja katsotaan mitä tulee. Erilaisia tuotoksia katsellessa alkoi tehdä mieli kokeilla itsekin. En ole ollut oikein sinut raitalankojen kanssa, mutta yhtäkkiä niitä alkoikin katsella ihan uusin silmin.


Hyllyssä oli inspiraatiota odottamassa Riitta-tädiltä joskus lahjaksi saadut kaksi kerää harmaa-pinkkiä raitaa, mustaahan pitää aina olla mukana ainakin nimeksi ja sateenkaarta sorruin ostamaan, tosin oli kyllä alennuksessa :-D
Ekan sukan jälkeen olin ihan fiiliksissä. En olisi millään malttanut edes nukkua kun näitä oli niin mukava neuloa. Kolmeen saakka yöllä  hurahti, ja aamulla ei sitten ollut kivaa ollenkaan.


Parikin valmistui.


Nyt oli kyllä siinä mielessä harvinainen sukkapari, että en raaski luopua näistä, vaan pidän ihan itse!



Ja nämähän sopivat tosi hyvin uusiin kumisaappaisiinkin, vai mitä?

Langat ovat siis 7-veljestä  kahta eri raitaa sekä mustaa. Raitalangoilla neuloin aina 2 kerrosta vuorotellen kummallakin, välissä yksi kerros mustaa. Sukat ovat ihan perussukat 3,5mm pyöröpuikolla, ylhäältä resorista aloitettu 52 silmukalla, kavennettu  5 raidan välein 1 s ja nilkkaan tullessa jäljellä oli 49s. Kantapään tein 25 silmukalla vahvistettua neulosta, kavensin 13 silmukan molemmin puolin, poimin 14 silmukkaa kantalapun sivuista ja kaventelin sitten joka toinen kerros silmukkaluvuksi 48 ja tein loppuun sädekavennuksen. 

Nämä eivät varmasti jää viimeisiksi räsymattosukiksi. Suosittelen! Kannattaa kokeilla rohkeasti kaikenlaisilla omituisilla yhdistelmillä ja yllättyä iloisesti.

räsyili Nanna