Syksy on minusta paras vuodenaika. Varsinkin jos ei sada paljoa.
Laiskan kesän jälkeen innostun (joskus) käsitöistäkin. Jopa sen verran, että saan jotain valmiiksikin asti eikä pelkästään lisää UFOja nurkkiin pölyä keräämään.
************
Tähän alkuu yhdet törkeän rumat sukat (menivät johonkin nuorisotilaan yhteissukiksi), joita en muuten julkisesti edes tunnustaisi, mutta niissä on yksi jippo, jonka takia ne tähän näytille laitan.
Jippo on kantapäässä ja nimenomaan siinä, miten silmukat poimitaan lapun reunasta nurjalta puolelta niin, ettei jää reikiä. (Itse en ole koskaan huomannut, että reikiä jäisi omillakaan poimimistavoilla, mutta ilmeisesti tämä on aika yleinen ongelma.) Ohje löytyy YouTubesta (klikkaa tätä linkkiä).
Videolla mieshenkilö opastaa sisarelleen silmukoiden poiminnan. Hän puhuu englantia, mutta video on niin havainnollinen, että idean ymmärtää ilman kielitaitoakin.
Jotta poimiminen videon mukaan onnistuu, kantalappua tehdessä jokaisen kerroksen viimeinen silmukka neulotaan oikein ja ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta.
***********
Sitten varsinaiseen asiaan, eli Maija-lankojen tuhoamisprojektiin.
En juurikaan kirjoneuleita tee, mutta nyt päätin yrittää. Itseni tuntien pako tehdä molemmat sukat samanaikaisesti, muuten toinen saattaisi jäädä tekemättä. Ja toki näin on helppo seurata langan menekkiäkin.
Jostain syystä piirtelin kuviot muistiin sitä mukaa kun niitä neuloin. Hölmöä, koska mihin sitä enää tarvii, kun molemmat sukat valmistuvat rinta rinnan :-D. Mutta eipä taida olla ensimmäinen (eikä taatusti viimeinen) tekemäni hölmö asia.
Yksi ei-hölmö asia oli se, että päättelin langanpäät aina muutaman kerroksen välein sitä mukaa kun niitä muodostui, eli kärkikavennuksen jälkeen oli vain yksi langanpää jäljellä. Suosittelen lämpimästi!
Kantapää näissäkin tuon yllämainitun linkin mukainen eli nurjalta poimittu.
Kärkiosaan tein pelkkiä raitoja. Mutta olen kyllä näihin ihan tyytyväinen.
Lanka siis Gjestal Maijaa (85% villa, 15% polyamdi, pesu 40°), puikot 3. Koko 37-38.
Neulottu ylhäältä alas. Aloituksessa oli 80 silmukkaa ja kaventelin pikkuhiljaa niin, että nilkassa oli 56s. Kantapää vahvistettu (nurja kerros nurin, oikea kerros *1o, nosta 1o neulomatta) ja joka kerroksen viimeinen silmukka oikein, ensimmäinen nostetaan nurin neulomatta. Kantalapusta silmukat poimittu ylläolevan linkin mukaan nurjalta. Perus nauhakavennus.
Kirjoneuleet ovat sen verran pieniä kuvioita, ettei kolmea silmukkaa pidempiä lanaganjuoksuja nurjalle tullut. Yllättävää kyllä varret eivät kiristä. Ja 14 silmukalla/puikko tuli sopivan napakka teräosa kapeaan jalkaan.
************
Mutta eihän se Maija-lanka tähän loppunut. Uutta sukkaa siis kehiin.
En ole juurikaan kärjestä aloitettuja sukkia harrastanut. Tämä on tarkkaa puuhaa :-)
Ja jälleen tein molemmat parit suunnilleen samaa tahtia hupenevia varastoja tarkasti seuraten. Neuloin tämän parin pyöröpuikolla, mutta molemmat sukat omalla (3mm, 80cm) pyöröllään. Toinen tapahan olisi neuloa molemmat sukat samanaikaisesti yhdellä pitkällä pyöröllä, mutta itse en saa kiristettyä ylä- ja alaosan väliä tarpeeksi tiukaksi tuolla tavoin tehtynä.
... etenee... Mallineule on ihan vain tasaraitaa, mutta langanvaihtokerroksen ensimmäisellä kerroksella joka 3. silmukka nostetaan neulomatta. Siitä tulee tuollainen kuvioneuleen näköinen efekti pienellä vaivalla. Ja jälleen päättelin langanpäät sitä mukaa kun niitä tuli.
Lopputulos ei ole mitenkään silmiä hivelevä. Koko 38-39. Teräosassa puikolla on 15 silmukkaa, mikä on minun jalkaani liian löysä. Kantaapää on tiimalasikantapää, varressa silmukoita oli 72 (jälleen liikaa) ja yläosan valepalmikossa 75s.
******************
Ahdistavaa oli, että luulin jo löytäneeni kaikki Maijat ja tuhonneeni niistä suuren osan, mutta ei. Kaapista löytyi vielä muutama kerä mustaa ja valkoista ja 19,5 kerää sähkönsinistä! Auts. (Sininen ei ole ollenkaan minun juttuni). No ei auta, projekti jatkuu.
Alla pari tunnelmakuvaa perjantaiaamun työmatkalta, ensimmäisen pakkasyön jälkeen.
 |
| Pakkasenpuremaa taidetta auton konepellillä |
 |
| Tohloppijärvi |
-tarinoi Nanna
