Haarukkapitsiä pitkästä aikaa

Joskus yläasteikäisenä tehtiin kässäkerhossa haarukkapitsihuivit. Vuosien mittaan olen silloin tällöin muistin virkistämiseksi tehnyt huiveja lähinnä sukulaisille ja tutuille 50-vuotislahjoiksi :-)

Minulle on jostain tullut valtavan iso pallo ohutta hieman mohairia sisältävää lankaa, ja kun tuskailin mihin sen saisi kulutettua mies ehdotti että "tee sellanen haarukkahuivi". Ja sehän kuulosti vallan hyvältä idealta, kunnon lankasyöppö söisi ison osan kerää.

Töistä oltiin menossa Tampere-taloon seminaaria kuuntelemaan, ja minä varustauduin tilaisuuteen ylläolevin muistiinpanovälinein. Kuvassa on siis virkkuukoukun ja langan lisäksi kaksi erilaista pitsihaarukkaa, toinen metallinen pikkuinen, jota on helpompi kieputella ja jolla teen aina pari-kolme ensimmäistä kaitaletta. Ja siirryn sitten punapäiseen säädettävään haarukkaan, kun kaitaleiden pidetessä silmukat eivät mahdu enää pienelle haarukalle.

Pari ensimmäistä kaitaletta sain virkattua yhdisteltyä seminaarissa, illalla tein vielä kotona alkuinnoissani kolmannen, ja siihen se olisi varaman jäänytkin. Ja jäi. Elettiin marraskuuta 2013!

***********

Niin kuin tapoihini kuuluu, pöyhin välillä siellä täällä lojuvia pussukoita, ja yhdestä huivin alku putkahti ihmisten ilmoille. Ei auttanut kuin ottaa itseä niskasta ja koukusta kiinni ja saattaa huivi valmiiksi.

Vaihekuvat jäivät ottamatta, kuvatuksia on vain valmiista huivista. Mutta haarukkapitsin teko on tosi helppoa ja aika nopeaakin. Jos innostuit, kaitaleen teon idean voit opetella tästä videolinkistä. (Videossa silmukoiden yhdistäminen ketjusilmukoin näyttää vähän vaikealta. Itse vapautan silmukat haarukalta sitä mukaa kun ne yhdistän. Ja vaikka irrottaisi koko kaitaleenkin, niin kyllä ne silmukat koukulle oikeassa järjestyksessä saa :-) )

Valmiin työn muoto riippuu sitten siitä, kuinka silmukat yhdistellään valmiiksi kaitaleiksi ja kaitaleet toisiinsa valmiiksi kappaleiksi.

Minun huivissani on kuusi eri pituista kaitaletta päällekkäin sekä seitsemäs, joka kiertää koko huivin.

Lähikuvasta näkee hyvin ensimmäisen ja toisen kaitaleen: ensimmäisessä on 3x21 silmukkaa ja toisessa 7x21 silmukkaa. Ehkä jossain kohtaa teen kuvallisen yhdistämisohjeen, mutta nyt teen välissä jotain ihan muuta :-)

Edestä...

...ja takaa. 

Vaikka reikiä on paljon ja huivi kevyt, niin se on yllättävän lämmin.

Lankaa meni hiukan yli puolet kerästä, joten siitä ei enää toista samanmoista saa. 

Lankaa kului n.150g, virkkuukoukku 3mm ja pari 70mm leveää pitsihaarukkaa.

Ja kyllähän tuo on kaunis, pakko myöntää, varsinkin jos on vähän romantikon vikaa. 

Haarukoi Nanna 

Perusvillatakki

Alkukuusta valmistui työkamulle villatakki. Kyseessä on ihan perusmalli, johon lisättiin pienet pitsiraidat somisteeksi. Lanka on Novitan Nallea nelosen puikoilla. Perusohje löytyy Novitan sivulta nimellä Marttaneuletakki.

Valmistumisen jälkeen hihoja pidennettiin vielä viisi senttiä, vaikka olivat juuri sen pituiset kuin alunperin mittailtiin. Mutta parempi pitkät kuin pätkät.

Napit ovat tässä vielä nuppineuloilla kiinni, kun valintaa ei ollut tehty. Lopulta takkiin tuli farkkumaisemmat kiinnittimet, vaikka ihan hyvin nämäkin sopivat.

Ylijäämälangasta vielä perussukat vahvistetulla kantapäällä. Resori jatkuu jalkapöydän päälläkin, joten sukat ovat napakat ja pysyvät hyvin jalassa. Ja pääsin korkkaamaan uuden kolmen millin hiilikuitusukkapuikkoni.

********

Tässä jo aikaa sitten valmistuneet sukat. Ei muuten mitään julkaisukamaa, mutta kantapää on uusi tuttavuus. Se on nimeltään Sweet tomato (makea tomaatti :-) ) ja tosi hyvin istuva. 

Ohje on videolinkkinä ja löytyy tästä. Täti puhuu videolla englantia, mutta kyllä tuosta perusjutun näkee ilman kielitaitotakin, kun tarkkaan katsoo. Lähtökohtana silmukat jaetaan kolmeen osaan ja kantapää neulotaan 2/3 silmukoista. Minulla oli paljon ohuempaa lankaa ja enemmän silmukoita kuin ohjeessa, joten kantapää olisi kannattanut tehdä pienemmällä silmukkamäärällä (= vähemmän edestakaisin-kerroksia). 

Ja koska nämä on tehty pyöröpuikoilla varpaista alkaen, en oikein osannut hahmottaa koska kantapää olisi kannattanut aloittaa. Lopputulosena sukat ovat kokoa 40. Mutta onneksi löytyi mallijalat lähes oikeaa kokoa :-)

Nämä sukat liittyvät Maija-langan tuhoamisprojektiini. Joka jatkuu taas jossain kohtaa ensi vuoden puolella.

-Nanna

Virkattu Kataja -huivi

Netin uumenissa joskus juhannuksen aikaan hiihdellessä (+7°C, sadetta) mielessä olivat vain lämpöiset asusteet. Ja siitä se idea sitten lähti. Olen ennenkin innostunut ohuista pöytäliinoista ja välipitseistä, mutta soveltanut niitä paljon suuremmassa mittakaavassa paksummille langoille. Niin nytkin. Mallin ohjekakaavio löytyy tästä klikkaamalla. 

Virkkaaminen aloitetaan kappaleen keskeltä ketjusilmukkajonolla. Minun huivissani on kaikkiaan 10 mallikertaa (ja toisessa 11, minkä huomasin vasta pingotuksessa :-) 

Ensin pari kerrosta edestakaisin...

...lanka poikki ja peilikuvana toiseen suuntaan.

Sitten aletaan virkata huivia ympäri...

... ja tulosta syntyy nopeasti.

*************

Tavoilleni uskollisena unohdin huivit (toisen päättelyä ja toisen kierrosta vaille valmiina) muovipussiin mistä ne marraskuun lopulla löysin, viimeistelin ja pistin pingottumaan. Ja tosiaan tässä kohtaa huomasin, että toinen huiveista oli yhden mallikerran pidempi kuin toinen. Mutta haittaakse? Ei.

Valmiina.

Keinovaloissa värit ovat mitä sattuu. Mutta kauniin metsän vihreää lanka luonnossa on.

Toimii sekä suorana... 

(tässä väri aika lähellä oikeaa, vähän kun tuota vielä lämmittää ja syventää...)

...että solmittuna.

Ja lankahan oli Rose Mohairia (65% akryyli, 35% mohair, käsinpesu), koukku 5mm.

Suosittelen kokeilemaan, jos malli miellyttää.

-Nanna