Vuodenvaihteen aikaan on yksi ikuisuusprojekti saatu päätökseen.
Kaverini pyysi kolme vuotta sitten minua neulomaan itselleen villatakin. Lopulta päädyttiin Mari Muinosen suunnittelemaan upeaan Sylvi-neuletakkiin. Ohje hankittiin saman tien Ravelrysta ja sitten alettiin miettiä lankaa. Mutta ohjeen lankaa sai tuohon aikaan ilmeisesti vain yhdestä paikasta Kandasta, joten sitten alkoikin pähkäily ja pallottelu siitä, mikä olisi sopiva lanka korvaajaksi.
Jossain kohtaa kaveri toikin sitten jo lankoja koetilkkua varten, mutta ennenkuin päästiin ostoksille saakka, alkoi vauvan odotus, sitten imetys ja odottelu, että kamu olisi takaisin normaalimitoissaan, jotta voisi ottaa mitat takkia varten. Nyt syksyllä sitten lopulta oltiin siinä pisteessä, langaksi valikoitui lopulta Viking Odin (100% yksisäikeinen villa) ja sitten vain työhön.
Odin oli kuitenkin ilmeisesti paljon ohjeen lankaa ohuempaa, joten muokkasin ohjetta siten, että siitä tulisi mallitilkun mukaan mittojen mukainen. Juuri ennen kappaleiden yhdistämistä varmistin kaverilta, että haluaako hän saumat sisä- vai ulkopuolelle, kuten ohjeessa oli tehty. No sisäpuolelle, mikä ylipäätään järkevää onkin. Mutta olin neulonut kappaleet ulkopuolisia saumoja varten, ja kun käänsinkin reunat toisin päin, saumoista tuli tosi rumat. Takissa oli mielestäni monia muitakin rumia juttuja (kuten hihansuut ja lörpöttävät etureunat) ja harmitti ihan kauheasti. Neule lojui silmissäni useamman päivän, katselin sitä ahdistuneena ja ajattelin mielessäni kauhulla kuinka yksinkertainen helmineule tulee käyttäytymään märkänä.
. 
Lopulta tein päätöksen ja kysyin kaverilta luvan purkaa koko roskan ja tehdä siihen muutamia muutoksia. Onneksi sain luvan ja sitten tulikin valmista kohtuullisen joutuisaa tahtia.
Lehdykät tein jo alkuperäiseen takkiin, mutta kiinnitin onneksi vasta toiseen versioon kastelun ja kuivumisen jälkeen.
En ole koskaan ennen kastellut vaatteita, joten hirvitti vähän miten tässä käy. Väriä langasta lähti hurjasti.
Mittanauhan avulla venyttelin ja vanuttelin litimärän neuleen oikeisiin mittoihin, ja sitten vain odottelin pari vuorokautta kuivumista jännityksellä, koska takin koko idea eli takakappale oli luonnollisesi vielä piilossa.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kuivunut takki oli siistimmän näköinen kuin uskalsin odottaa.
Ompelin terälehdet vielä kiinni, nekin olisi voinut tehdä uusiksi, kun
noin suurina peittävät turhan paljon upeaa köynnöskuviota. Mutta näin tällä kertaa.
Kaveri oli tyytyväinen takkiinsa, se oli hänelle juuri sopiva. Napit hän joutuu vielä miettimään ja kiinnittämään.
**************
Muutokset jotka tein originaaliohjeeseen oli, että en tehnyt hihojen reunakaitaleita lainkaan vaan pelkästään helmineulosta käännettävin reunoin. Tein etu- ja takakappaleet saumattomina kainaloihin saakka ja siitä eteenpäin otin myös hihat mukaan. Sen sijaan hihoihin tuli kyllä sisäsaumat, kun taas ohjeessa ne oli tehty pyöröneuleena. Etureuhoihin en tehnyt lainkaan erillisiä "listoja", vaan ovat samaa neulosta kuin muukin takki. Ja terälehdet tein erillisinä, kostutin, pingotin ja kiinnitin vasta ihan lopuksi takkiin. Suurin muutos on kuitenkin varmaan helmineuleessa: vaihdoin inhokkini yksinkertaisen helmineuleen, joka venyy ja paukkuu käytössä kuin kuminauha paljon siistimpään kaksinkertaiseen helmineuleeseen. Se toi takille ryhtiä ja on mielestäni kaikenkaikkiaan kauniimpi kuin yksinkertainen.
Odin-langan kanssa en aio tämän enempää tuttavuutta tehdä, ellei joku muu siitä itselleen jotain teetä. Vaikka kesti hyvin purkamisen ja uudelleen neulomisen ja oli kyllä mukavan pehmeää, kevyttä ja ilmavaa, niin näppituntuma ja hurja värin lähtö arveluttavat silti: kuinkakohan mahtaa käyttäytyä ajan kanssa: huopuuko vai pysyykö siistinä. Ja tosi paljon ohuempaa se lopulta vaikutti olevan: tein XL-koon silmukkamäärällä saadakseni M-koon takin. Ja sopiviin väleihin muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta pituutta tuli hieman lisää.
Odin-langan kanssa en aio tämän enempää tuttavuutta tehdä, ellei joku muu siitä itselleen jotain teetä. Vaikka kesti hyvin purkamisen ja uudelleen neulomisen ja oli kyllä mukavan pehmeää, kevyttä ja ilmavaa, niin näppituntuma ja hurja värin lähtö arveluttavat silti: kuinkakohan mahtaa käyttäytyä ajan kanssa: huopuuko vai pysyykö siistinä. Ja tosi paljon ohuempaa se lopulta vaikutti olevan: tein XL-koon silmukkamäärällä saadakseni M-koon takin. Ja sopiviin väleihin muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta pituutta tuli hieman lisää.
***********
Ihan heti en toista Sylviä tee. Toki toisella kerralla takki ei ollut edes työläs, kun posottelin menemään suunnilleen ohjeen mukaan, mutta toki aina on helpompaa jos langanpaksuuden takia ei joudu kikkailemaan.
Sylvin englanninkielinen ohje löytyy Ravelrystä ja Tikrun blogissa on suomeksi hauskaa tekstiä Sylvin synnystä.
-Nanna-
