Hyvät hyssykät, olipas edellisestä postauksesta hurahtanut aikaa! Mutta vielä ehtii pari kuvaa laittaa vanhan vuoden puolella :-)
Sain jokin aika sitten viestin, jossa kysyttiin, onko minulla valmiina muita haapsalu-tyyppisiä huiveja kuin Miralda. Hetken löi tyhjää, että mikä Miralda. Kunnes hoksasin, että minulla oli putiikin puolella myynnissä ihka ensimmäinen neulehuivini ever, neulottu ehkä vuonna 2010. Kyseessä oli puhdas hajoittelukappale, jonka neuloin sellaisesta jättiläiskerästä, joka oli jostain minulle kulkeutunut.
Huivi löytyi laatikosta, ja olihan se ihan järkyttävän näköinen. Mutta ennenkaikkea sitä ei ollut pingotettu, Ja niin paljon kuin olen pingottamisen puolesta paasannut. Hiemankos nolotti.
No eipä mitään, upotin huivin vesiämpäriin ja venyttelin sen karttaneuloilla alustalle kuivumaan ja otin sitten lähikuvat virheistä, jotka huivista löytyy:
pahin ehkä tuo keskisilmukan ympäristö, joka näyttää pingotuksen jälkeenkin rumalta.
Mutta kuvien jälkeen asiakas halusi huivin kuitenkin ostaa, ja kun sovimme hinnan vastaamaan harjoittelukappaletta, niin kummallekin jäi sitten hyvä mieli.
Pakko tunnustaa, että onhan tämä kaunis malli. Ja pingotuksen jälkeen kuitenkin ihan siedettävän näköinen harjoitustyöksi. Pingotus toi huivin yläreunaan puolisen metriä lisää pituutta ja kuviot erottuvat huomattavasti kauniimmin. Lanka ei kuitenkaan ole vironvillaa vaan paksua villasekoitelankaa, joten sormustestiä ei kannattanut kokeilla :-D (Aidot haapsaluhuivithan ovat niin unelman ohuita, että mahtuvat sormuksen läpi.)
Miraldan ja monen muun kauniin haapsaluhuivin ohjeet löytyvät tästä Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta.
postaili Nanna
