Löysin keväällä söpön kuvan Pinterestistä, ja kun hyllyssä oli edellisen virkatun peiton jäljiltä jos jonkin väristä lankaa, päätin kokeilla josko ristipistomallin mukaan voisi virkata peiton.
Tästä se sitten lähti 18.5. Ja totta puhuen tuohon se olisi saanut jäädäkin :-)
Ensin kokeilin pienen matkaa C2C -virkkauksella, mutta totesin, että peitosta tulisi sillä aika iso, joten purin ja virkkasin mini C2C:tä. Molemmat ovat kulmasta kulmaan -tekniikoita, mutta ensinmainitussa käytetään pylväitä, minissä puolipylväitä.
Alku näytti kyllä lupaavalta...
...mutta sitten langat alkoivat mennä sekaisin. Fakta juttuhan on, että jos lankakerää käyttää molemmista päistä ja ne kieppuvat toistensa sekä kaikkien muiden lankojen ympäri ei-säännöllisesti, niin silloin tulee ensin sotkua ja lopulta väistämättä solmuja.
Tämä oli viimeinen kerta kun näin työn avattuna ennenkuin se sitten oli valmis. Tässä kohtaa värien asettelu näytti vielä jokseenkin siedettävältä.
Tältä teko näytti virkkuukoukun takaa katsottuna. Mittakaavaa antaa, että oranssi, sininen ja vaalenapunainen kerä ovat 500g keriä. Ja virkkasin siis lattialla istuen, muu olisi ollut jokseenkin mahdotonta.
Tekeminen oli puolivälin kieppeillä todella tuskastuttavan hidasta. Yhden edestakaisen kerroksen tekoon meni melkein kaksi tuntia, ja kun kerroksia on kaikkiaan yli 300, niin työtunteja kyllä kului paitsi itse virkkaamiseen myös siihen, että oli riittävän selkeä kuva mitä virkata:
Printatusta kuvasta tihrustaminen ei onnistunut, joten piirsin kuvan ruutu ruudulta tuollaiseen neulesuunnitteluohjelmaa (knitbird), ja siitä sitten laskin, miten värit aina kullakin kerroksella vaihtuvat, Kirjoitin aina muutaman kerroksen kerrallaan tuollaiseksi koodiksi, josta siten virkkasin.
Väliin itseäkin huvitti nuo koodit, että onneksi kukaan muu ei joudu virkkaamaan niiden mukaan. Minulla oli esim. lanka, jonka väriä en oikein osannut määritellä. Se oli siis omituisen väristä, joten sen koodi oli om. Väliin meinasin itsekin seota omaan näppäryyteeni, kun virkkaukseen tuli parin viikon taukoja.
Ja ne langanpäät! Päätin (onneksi!) heti alussa, että kun eri värejä alkaa tulla mukaan työhön, niin sääntönä on, että jokaisen edestakaisen kerroksen jälkeen pitää päätellä viisi langanpäätä. Omaksikin yllätykseksi lähes pysyin tässä määräyksessä, minkä vuoksi peitto ylipäätään valmistui. Kaikkiaan langanpäitä oli 530, joten jos ne olis pitänyt hoidella lopuksi, niin enpä olisi tainnut enää viitsiä.
Tällainen lopputuloksesta sitten tuli. Kun ensimmäisen kerran levitin valmiin viltin lattialle, niin oli kyllä aika järkytys.
Ensinnäkin koko. Peitto on 184 x 188 cm. Puolikas olisi ollut ihan kiva :-) Mittakaavaa antamassa on neuloosi-kortti, joka on kokokuvassa puunrungon vieressä.
Painoa en osaa sanoa, kun en omista sellaista vaakaa, jolla tämän voisi punnita, mutta luonnonvalkoista kului vajaa 1,5 kg, joten kyllä tuo ainakin kolme kiloa painaa, ehkä enemmänkin.
Värien sommittelu ei myöskään oikein onnitunut (se "om" on tuo vihertävä oksennuksen värinen kukka suunnilleen keskellä), tai pikemminkin peittoa vaivaa värisommittelun puute.
Lähikuvista näkee c2c-ekniikan rakenteen hyvin. Se koostuu tuollaisista "neliöistä" ja se juuri herätti ajatuksen ristipistotyön siirtämisestä tälle tekniikalle.
Harvemmin näkee kuvia töiden nurjasta puolesta, mutta tässä muutama sellainen. Koska olen laiska langanpäättelijä, kuljettelen lankoja työn sisällä pitkiäkin matkoja. Peittoni ei siis näytä samalta molemmin puolin, vaikka jotkut siihen pyrkivätkin.
Tässä sama perhonen nurjalta ja oikealta puolelta kuvattuna.
No jos ei muuta, niin tässä on takuuvarmasti uniikki virkattu peitto, en usko, että kukaan muu on niin hölmö, että tekee samanmoisen :-) Reunuksen ohje löytyi niin ikään Pinterestistä.
Lankana käytin Novitan Mammutti-lankaa (80 % akryyli, 20% villa, pesu 40°C) sekä 7-veljestä (75% villa, 25% polyamidi, pesu 40°C) ja 5mm koukkua.
Nyt en ihan heti (ainakaan viikkoon) aloita uuden kirjavan peiton virkkausta. Lankaa kyllä olisi vielä...
virkkaili Nanna
***********
PS.Tämä peitto etsii uutta arvostavaa omistajaa osoitteessa
Älä vähättele, peitto on maailman kaunein ja siksi sen halusinkin itselleni.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kokeilu tuolla tavalla toteutettuna! Ja lopputulos on tosi kaunis kyllä ainakin minun mielestäni. LIäksi eikös painavan peiton sanota olevan lämmin.
VastaaPoistaOlen sanaton! Peitosta tuli upea, kannatti tehdä valmiiksi)
VastaaPoistaVarmasti oli mielenkiintoine kokeiluna, kiva kuvio tulee tuolla tekniikalla:)
Väririkasta syksyä sinulle!
T: -Satuli-
Tämä on uskomattoman upea oikeastaan kuin taideteos, näin tämän Aurinkokujalla blogissa minkä lukija olen ja tämä oli sattuma tämän sinun plogisi löytyminen, joten en voinut olla kommentoimati.
VastaaPoista