Osat valmistuvat kyllä nopeassa tahdissa, mutta siinä hetkessä, kun saan viimeisen silmukan pääteltyä, menetän kaiken mielenkiinnon kyseistä työtä kohtaan. Koska sen jälkeen pitää käyttää NEULAA! Neula on minulle sama kuin punainen vaate härälle. Jaa miksikö? Ei aavistustakaan. Näin vain on, ja on aina ollut.
Minulla on kaapeissa, laatikoissa ja nurkissa valtava määrä erilaisia neuletyön osia odottamassa joko yhdistämistä, nappeja tai vetskareita, tai huiveja vailla tupsuja, hapsuja tai loppusilitystä.Voisin tehdä vähän myöhäsyntyisen uuden vuoden lupauksen ja saattaa kaikki tänä
vuonna kaikki toisistaan eksyneet osat yhteen.
Pitäkää peukkuja, että päätös pitää!
(lanka Novita 7 veljestä, malli jostain vanhasta Novita -lehdestä. Huppu oli ehkä vähän turha?)
At the beginning I need to make a confession: I'm just incredibly shiftless when it comes to completion of the knitwear. I was making this very same cardigan when I wrote my first blog entry last February.
Parts get ready quickly, but in the very moment when I conclude the last loop, I lose all interest against that work. Because I should use NEEDLE! The needle is for me the same thing as the red rag to bull. Why? I have no idea. It just is, and has always been.
I have number of different parts of knitting, waiting for either putting parts together, buttons or zips, and scarves without pompons, fringes or final ironing.
I could make a little late new year promise and bring all the lost parts together.
Keep your fingers crossed that that I'll manage with that!
(yarn Novita 7 veljestä, instructions from some old Novita -magazine. Hood was perhaps a little bit useless?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti