Kalorittomia herkkuja

Monesti olen miettinyt, että olisipa kiva virkkailla ruokaherkkuja kun sellaisten kuvia on tullut siellä täällä vastaan. Mutta koska sellaisille ei ole ollut tarvetta, homma on jäänyt pelkän ajatuksen asteelle. Nyt työkamu kuitenkin pyysi leipomaan muutaman pehmoisen herkun lapsenlapsensa leikkeihin. Tämä oli kovasti mieluinen projekti. 

Donitseihin löytyi hyvä ohje Hello yellow yarn-blogista, loput herkut tein näppituntunmalta, kun niitä on tullut niin paljon syötyä, että oli melko tarkka käsitys siitä miten leivonta etenee :-)

Käytin laatikoista löytyviä Nalle- ja Maija -lankoja sekä 3,5mm koukkua. Donitsien ja muffinsien täytteenä on käytöstä poistetun pestyn tyynyn vanua, kekseihin voisi halutessaan laittaa täytteeksi vanulapun (itse en laittanut; varsinkin Nalle oli itsessään niin jämäkkää, ettei tarvinnut lisätäytettä).

Tässä ohje nopeisiin Bella-kekseihin jos haluat kokeilla.

Ympyräähän voi virkata spiraalina tai niin, että päättää kerroksen piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan ja aloittaa uuden kerroksen ketjusilmukalla.
Minä olen tehnyt nämä spiraalina, vihreä silmukkamerkki on aina kerroksen ensimmäisen silmukan kohdalla laskentaa helpottamassa.

1. krs: Tee hillovärillä aloituslenkkiin 1kjs (ei lasketa mukaan), 8ks.

2.krs: virkkaa jokaiseen ks:ään 2ks = 16s. Päätä kerros näkymättömällä ompeleella, niin saat siistit reunat.

3. krs: vaihda keksiväriin ja virkkaa piilosilmukka jokaisen silmukan etureunan silmukkaan =16s.

4.krs: virkkaa kiinteitä silmukoita niin, että koukku kulkee piilosilmukan takimmaisen lenkin ja hillokerroksen takimmaisen silmukan läpi (kuva yllä). Virkka joka 2. silmukkaan 2 ks samaan silmukkaan = 24s.

5.krs: virkkaa kiinteitä silmukoita ja joka 3. silmkukkaan 2ks samaan silmukkaan = 32s. Päätä kerros näkymättömällä ompeleella, päättele langat. 

(Jos virkkasit spiraalina, niin ennen keksinvärisen aloituslangan päättelyä tuo se työn läpi etupuolelle ja vie takaisin taakse neulan osoittamasta kohdasta, niin saat syntyneen pykälän siististi piiloon.) 

Voit tehdä kaksi hillollista kappaletta tai vaihtoehtoisesti yksivärisen takakappaleen:

1.krs: virkkaa aloitusketjuun kjs (ei lasketa) ja 8ks.

2.krs: virkkaa jokaiseen silmukkaan 2ks = 16s.

3.krs: virkkaa joka toiseen silmukkaan 2ks = 24s.

4.krs: virkkaa joka kolmanteen silmukkaan 2ks = 32s. 

Päättele kuten hillokappale.

Viimeistely: laita kappaleet nurjat puolet vastakkain hillopuoli ylöspäin. Virkkaa valkoisella langalla piilosilmukka jokaiseen silmukkaan molempien kappaleiden silmukoiden takareunasta. Päättele näkymättömällä ompeleella.

Nauti :-)

**********************

Toinen työkaveri tilasi tummista väreistä pitävälle lapsenlapselleen Reaverset. 

Rea Järvenpään ohje löytyy maksullisena Ravelrystä.
Nämä ovat aika työläät: kun nopeatekoisen sukkaosan saa valmiiksi, niin sitten vasta alkaa varsinainen työ. Kaikki muu vielä menettelee, mutta pohjan ompelu sukkaan kiinni on mulle ihan yliärsyttävä vaihe :-) Mutta kyllä näitä juuri juuri yhden parin vuodessa vääntää, lopputulos on kuitenkin aika hieno.

Lankana 7-veljestä, narut Nallesta, puikot 3,5mm.

-Nanna

KalevalaCal ja Kasvun ihme

Elokuussa alkanut KalevalaCal -peittoprojekti lähenee loppuaan. Tähän mennessä on julkaistu 19 erilaista lappua sekä liitosohje. 

Ja kuten elokuun postauskessa jo kerroinkin, kaikki mahdollinen tieto projektista ohjeineen löytyy Arteenin sivulta, käy kurkkaamassa!

En ole ihan pysynyt projektin tahdissa, vaan sain tänään valmiiksi 12. lapun joka on nimeltään Kasvun ihme ja on sekä värillisessä että valkoisessa kasassa keskellä kuvaa. Sekin tässä projektissa on hienoa, että voi edetä omaan tahtiin, ja kun ohjeista on olemassa pdf-versiot, niin tallensin ne koneelle ja voin halutsessani tehdä uuden version vaikka vuosien päästä.
Tässähän kävi niin, että aloin parin valkoisen lapun jälkeen tehdä rinnalla myös värillistä versiota, kun projektin facebook sivulle alkoi ilmestyä muilta osanottajilta toinen toistaan hienompia väriyhdistelmiä, ja seiskaveikka-hyllyssäni on jos jonkinvärisiä keriä. Tummanharmaan ostin yhdistäväksi tekijäksi, mutta muuten käytän värejä sen mukaan mitä ennestään löytyy pysytellen kuitenkin aika lähellä projektin "Metsä" -lankapaketin värejä.

Luonnonvalkoinen peitto jää minulle itselleni, värillisen kohtalo ei ole vielä ihan selvillä. 

Laput ovat kuvissa vielä viimeistelemättä, joten siksi toistaiseki vain kasakuvat :-)

Kun projekti alkoi, en oikeastaan pohtinut sitä sen kummemmin muuta kuin että onpas kiva juttu. Mutta nyt kun se on edennyt, niin olen alkanut oivaltaa mitä kaikkea muuta tämä tuo mukanaan.
En ole kovin aktiivisesti seurannut faceryhmän keskusteluja, mutta ennen projektin alkua monet kyselivät että uskaltavatko aloittaa, kun virkkauskokemusta ei juurikaan ole. Projektin ideana kuitenkin on, että kun paloja virkataan yhdessä suunnilleen samassa aikataulussa, niin jokaiselle palalle on oma tekninen tukensa, jonka alla suunnittelijat vastaavat kysymyksiin ja koko ryhmä yrittää auttaa kinkkisiin kohtiin juuttuneita eteenpäin.
Kukaan ei varmaankaan tiedä kuinka moni peittoja virkkaa, mutta pelkästään suomenkieliesessä facebookin ryhmässä on jäseniä liki 3800, ja kun ohjeet on käännetty useille kielille ja moni ei tyydy tekemään vain yhtä yksilöä, niin valmistuvien peittojen määrää voi vain arvailla.

Olen pitänyt itseäni ihan keskivertovirkkaajana, vaikken vielä kovin pitkään ole virkannutkaan kun neulominen on ollut lähempänä sydäntä. Mutta tämä projekti on opettanut tähän mennessä jokaisen palan kohdalla jotain uutta: uusia silmukoita, uusia tapoja käyttää niitä, erilaisten ohjeiden tulkintataito on kasvanut, samoin kärsivällisyys :-) Ja jos edes osa tästä on yhteistä kaikille osallistujille, niin projekti on kohottanut suomalaisten virkkaustaitoa ja intoa ihan valtavasti. Ja todennäköisesti onnistuneet lopputulokset jatkavat ilosanoman leviämistä laajemmalle. Upea juttu siis kaikenkaikkiaan.

*******

Lisää kasvunihmettä löytyy ikkunapenkiltä: laitoin muutama kuukausi sitten avokadon kiven vesilasiin, ja nyt se oli sellaisessa vaiheessa, että uskalsin siirtää sen multaan.

Hedelmiä kotikasvatus ei kuulemma tuota, mutta hauska silti seurata millainen kasvi tästä kehkeytyy.

**********

Kuluneella viikolla Tampereellekin satoi ensilumi ja joku oli tehnyt hyväntuulisen ukkelin Tammerkosken rantaan ohikulkijoiden iloksi.
Nyt suurin osa lumesta on jo sulanut, mutta eiköhän sitä jossain kohtaa taas lisää saada ihan riesaksi asti.

-Nanna

Uunituore neulekirja

Sain Piia Marialta kutsun Porvoon Teetee-shopiin, jossa järjestettiin hänen tuoreen neulekirjansan julkkarit.

Mikäpä oli lähtiessä, kun sääkin oli mitä parhain!

Kirjassa on 20 erilaista neuleohjetta: löytyy jakkuja, huiveja, tumput jotka pelastavat somekansan näpit paleltumiselta ja upeat salonkikelpoiset villahousut. Itseäni kiehtoo erityisesti kansikuvan jakun mielenkiintoinen muoto sekä Pisara-sukkien erikoinen kantapää, joka istuu tosi hyvin jalkaan.

Tervetulopuheessaan kuten myös kirjan alkusanoissa Piia Maria avasi kauniisti neuleiden suunnitteluprosessiaan ja kirjan kuvituksessa ovatkin mukana ne valokuvat, jotka ovat kutakin neuletta olleet inspiroimassa. Piia toimii itse myös mallina, joten kirja on kaikella tapaa henkilökohtainen.

Illan kohokohta oli muotinäytösä, jossa olivat mukana kaikki kirjan neuleet ja Piia Maria kertoi samalla kunkin neuleen langoista ja rakenteesta. Kuvassa on yhtenä kappaleena neulottava harjattua alpakkaa oleva unelman kevyt neule, jonka pääsin toteuttamaan kirjaa varten.

Lilassa jakussa on mielenkiintoinen kaavoitus: kaksi puolipyöreää palloa, joiden välissä on selässä kapea kaitale.

Tarjolla oli myös kuohuvaa ja pikkusuolaista

ja tietysti toinen toistaan ihanampia lankoja.

Sorruin lopulta ostamaan vain pienen kasan lankaa sekä parsintasienen; elättelen toivoa että saisin jonain päivänä korjattua kaikki rikkinäiset villasukkani :-)

Kuvassa keskellä kirjan onnellinen äiti kainalossaan kolme apuneulojaa sekä vasemmalla Niina Teeteestä.

Kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat vielä mukaansa yllätyspussit, joista löytyi neuelohjeita, puikot, lankaa, silmukkamerkkejä sekä karkkia. Nam.

Yöllä ilma kävi hieman pakkasen puolella ja aamu oli todella upea, kun kaikkialla oli sumua jonka läpi aurinko kuitenkin hieman paistoi. Teimme pitkän kävelyretken rantaa pitkin ja kävimme vielä ennen kotiin lähtöä herkkuostoksilla Brunbergin tehtaanmyymälässä.

Oli oikein mukava reissu, hotelli oli melkoinen back to 80's -kokemus, mutta kyllä siellä uni tuli :-)

Minilomaili 

Nanna

Seitinohut pitsihuivi

 Tämä huivi on jo aikaa sitten valmistunut Hayley Tsang Satherin QD_Shawl, jonka ohje löytyy englanninkielisenä Ravelrysta. 

Mulla oli tiestysti taas aivan liian ohut lanka ja 3mm cubics puikko, joten tehdessä ei ollut minkäälaista aavistusta minkä kokoisen lopputuloksen saan.

Eikä se selvinnyt vielä puikoilta pudotessakaan, kauhea myttykasa :-)

Sitten taas vain äärimmäiset keinot käyttöön: kastelu haaleassa vedessä ja tosi tiukka pingotus.

Hyvin lopulta aukesi 

eikä langatkaan katkenneet.

Lopputulos on todella kevyt ja ilmava: yli tuhannen helmen kera huivi painaa vain viitisenkymmentä grammaa

Aika läheltä ja tarkkaan pitää katsoa, että helmet näkyvät, kun ovat niin pieniä, mutta kyllä niitä siellä on.

Malli on aika työläs ja mukana on monenlaisia erilaisia silmukkayhdistelmiä, 

mutta kun vain sitkeästi seuraa kaavioita, niin kyllä niistä lopulta huivi syntyy.

Tämä oli kivan haastava tehdä, joten kuka tietää, jos kokeilisi tehdä toisen hieman paksummasta langasta.

Lankana tässä kuten monissa aiemmissakin helmiä sisältävissä huiveissani on Svarta Fåret'in Merilla (60% merinovilla, 40% akryyli), jota kului vajaa 50g, 3mm cubics pyöröpuikko, 0,5mm virkkuukoukku, jolla pujotin helmet silmukoihin, sekä yli tuhat vihreää siemenhelmeä.

Voimakkaasti pingotettuna valmiin huivin koko on 100x44cm ja se löytyy Putiikin hyllystä.

-Nanna

Harmaasävyistä bling-blingiä

Tämä huivi oli Amsterdamin reissutyö. Aloitin virkkaamisen junassa ja kauhukseni huomasin, että olin napannut mukaan 2mm liian pienen virkkuukoukun. Lomamatka meinasi mennä ihan pilalle, mutta onneksi Tikkurilan aseman lähellä olevassa kauppakeskuksessa oli pieni käsityökauppa ja siellä yksi 5mm ergonominen (järkyttävän hintainen) virkkuukoukku. Mutta lomamatka sentään pelastui :-D 

Jotta moista katastrofia ei enää pääsisi syntymään, tilasin Paaposta hauskan avaimenperän, jossa on 3, 4 ja 5mm hätäkoukut. No joo, ei noilla kyllä huivia voi virkata, mutta pääsee sentään alkuun. Tai jos sattuu reissussa neuleesta putoamaan silmukka, niin helpompi sen on koukulla palauttaa paikalleen kuin puikoilla. Ja kulkee tosiaan aina mukana, jos en sitten ole unohtanut avaimiakin kotiin...

Huivi valmistui jo kesällä, mutta jälleen kerran jäi viimeistelemättä pidemmäksi aikaa. Mietin, että kannattaako tätä pingottaa, mutta ajattelin kokeilla kuitenkin...

...ja jälleen kerran yllätyin kuinka suuri muutos oli.

Kun lankaa riitti, eikä sille ole muuta käyttöä, niin virkkasin ylimääräisen ketjusilmukkareunuksen. Siihen olikin hyvä täräyttää neulat kiinni.

Harmi, ettei kuvasta näe kunnolla lankaa, mutta langan mukana kulkee hopeanvärinen kimallesäie, joten huivi on tosi kivan ja juhlavankin näköinen.

Viikon verran odottelin sopivaa kuvasussäätä, mutta melkein koko ajan satoi. Lopulta yhtenä iltana oli sen verran poutaa, että kuvaus onnistui, mutta valoa ole enää vähän, joten kuvat ovat kumman värisiä :-P 

Mallia on helppo, ja mukava virkata. Se koostuu kahdesta erilaisesta kuviosta, joita toistetaan, joten huivin kokoa voi muunnella oman langan ja toiveen mukaisesti. Suunnittelija Silke Terhorst ja mallin nimi on Erigeneia.

Ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta englanniksi ja muutamalla muulla kielellä, mutta koska mukana on selkeä kaavio, niin huivin pystyy tekemään ilman kielitaitoakin. (Itse en edes lukenut sanallista ohjetta, joten en voi sitä kommentoida).

Lanka on joskus Lankamaailmasta mukaan tarttunutta Cewek:in Silver Softia (100% akryyli, pesu 30°C). Menekki oli vajaa kolme kerää á 100g ja käytin 5mm koukkua, sitä ergonomista :-)

Valmis huivi on kooltaan 185x86cm ja löytyy Putiikista.

-Nanna

Lost in time ... again

Niinhän siinä kävi, että edellinen Lost in time -huivi ei suinkaan jäänyt ainoaksi. Edellisen tein tuskallisen ohuesta langasta, tähän nappasin mukaan huomattavasti järeämpää settiä.

Rose Mohair ja 5mm koukku. Lopulta kokeilun jälkeen päädyin jättämään fuksian värin pois.

Siitä se lähtee...

... ja tähän se päätyy. 

Huivissa on paljon hauskoja yksityiskohtia kuten pop corn -silmukoita ja takareunasta virkattuja kaaria. Ohje löytyy Mijo Crochetin sivulta myös suomeksi.

Järeähkön pingotuksen jälkeen huivin koko on 73x178cm ja Rose Mohairhan on Novitan vanhaa lankaa, jossa on 65% akryylia ja 35% mohairia.

En tähän yksilöön laittanut tupsuja, toimii mielestäni paremmin ilman.

Ja valmis huivihan löytyy Putiikista.

-Nanna