KalevalaCal ja Kasvun ihme

Elokuussa alkanut KalevalaCal -peittoprojekti lähenee loppuaan. Tähän mennessä on julkaistu 19 erilaista lappua sekä liitosohje. 

Ja kuten elokuun postauskessa jo kerroinkin, kaikki mahdollinen tieto projektista ohjeineen löytyy Arteenin sivulta, käy kurkkaamassa!

En ole ihan pysynyt projektin tahdissa, vaan sain tänään valmiiksi 12. lapun joka on nimeltään Kasvun ihme ja on sekä värillisessä että valkoisessa kasassa keskellä kuvaa. Sekin tässä projektissa on hienoa, että voi edetä omaan tahtiin, ja kun ohjeista on olemassa pdf-versiot, niin tallensin ne koneelle ja voin halutsessani tehdä uuden version vaikka vuosien päästä.
Tässähän kävi niin, että aloin parin valkoisen lapun jälkeen tehdä rinnalla myös värillistä versiota, kun projektin facebook sivulle alkoi ilmestyä muilta osanottajilta toinen toistaan hienompia väriyhdistelmiä, ja seiskaveikka-hyllyssäni on jos jonkinvärisiä keriä. Tummanharmaan ostin yhdistäväksi tekijäksi, mutta muuten käytän värejä sen mukaan mitä ennestään löytyy pysytellen kuitenkin aika lähellä projektin "Metsä" -lankapaketin värejä.

Luonnonvalkoinen peitto jää minulle itselleni, värillisen kohtalo ei ole vielä ihan selvillä. 

Laput ovat kuvissa vielä viimeistelemättä, joten siksi toistaiseki vain kasakuvat :-)

Kun projekti alkoi, en oikeastaan pohtinut sitä sen kummemmin muuta kuin että onpas kiva juttu. Mutta nyt kun se on edennyt, niin olen alkanut oivaltaa mitä kaikkea muuta tämä tuo mukanaan.
En ole kovin aktiivisesti seurannut faceryhmän keskusteluja, mutta ennen projektin alkua monet kyselivät että uskaltavatko aloittaa, kun virkkauskokemusta ei juurikaan ole. Projektin ideana kuitenkin on, että kun paloja virkataan yhdessä suunnilleen samassa aikataulussa, niin jokaiselle palalle on oma tekninen tukensa, jonka alla suunnittelijat vastaavat kysymyksiin ja koko ryhmä yrittää auttaa kinkkisiin kohtiin juuttuneita eteenpäin.
Kukaan ei varmaankaan tiedä kuinka moni peittoja virkkaa, mutta pelkästään suomenkieliesessä facebookin ryhmässä on jäseniä liki 3800, ja kun ohjeet on käännetty useille kielille ja moni ei tyydy tekemään vain yhtä yksilöä, niin valmistuvien peittojen määrää voi vain arvailla.

Olen pitänyt itseäni ihan keskivertovirkkaajana, vaikken vielä kovin pitkään ole virkannutkaan kun neulominen on ollut lähempänä sydäntä. Mutta tämä projekti on opettanut tähän mennessä jokaisen palan kohdalla jotain uutta: uusia silmukoita, uusia tapoja käyttää niitä, erilaisten ohjeiden tulkintataito on kasvanut, samoin kärsivällisyys :-) Ja jos edes osa tästä on yhteistä kaikille osallistujille, niin projekti on kohottanut suomalaisten virkkaustaitoa ja intoa ihan valtavasti. Ja todennäköisesti onnistuneet lopputulokset jatkavat ilosanoman leviämistä laajemmalle. Upea juttu siis kaikenkaikkiaan.

*******

Lisää kasvunihmettä löytyy ikkunapenkiltä: laitoin muutama kuukausi sitten avokadon kiven vesilasiin, ja nyt se oli sellaisessa vaiheessa, että uskalsin siirtää sen multaan.

Hedelmiä kotikasvatus ei kuulemma tuota, mutta hauska silti seurata millainen kasvi tästä kehkeytyy.

**********

Kuluneella viikolla Tampereellekin satoi ensilumi ja joku oli tehnyt hyväntuulisen ukkelin Tammerkosken rantaan ohikulkijoiden iloksi.
Nyt suurin osa lumesta on jo sulanut, mutta eiköhän sitä jossain kohtaa taas lisää saada ihan riesaksi asti.

-Nanna

Uunituore neulekirja

Sain Piia Marialta kutsun Porvoon Teetee-shopiin, jossa järjestettiin hänen tuoreen neulekirjansan julkkarit.

Mikäpä oli lähtiessä, kun sääkin oli mitä parhain!

Kirjassa on 20 erilaista neuleohjetta: löytyy jakkuja, huiveja, tumput jotka pelastavat somekansan näpit paleltumiselta ja upeat salonkikelpoiset villahousut. Itseäni kiehtoo erityisesti kansikuvan jakun mielenkiintoinen muoto sekä Pisara-sukkien erikoinen kantapää, joka istuu tosi hyvin jalkaan.

Tervetulopuheessaan kuten myös kirjan alkusanoissa Piia Maria avasi kauniisti neuleiden suunnitteluprosessiaan ja kirjan kuvituksessa ovatkin mukana ne valokuvat, jotka ovat kutakin neuletta olleet inspiroimassa. Piia toimii itse myös mallina, joten kirja on kaikella tapaa henkilökohtainen.

Illan kohokohta oli muotinäytösä, jossa olivat mukana kaikki kirjan neuleet ja Piia Maria kertoi samalla kunkin neuleen langoista ja rakenteesta. Kuvassa on yhtenä kappaleena neulottava harjattua alpakkaa oleva unelman kevyt neule, jonka pääsin toteuttamaan kirjaa varten.

Lilassa jakussa on mielenkiintoinen kaavoitus: kaksi puolipyöreää palloa, joiden välissä on selässä kapea kaitale.

Tarjolla oli myös kuohuvaa ja pikkusuolaista

ja tietysti toinen toistaan ihanampia lankoja.

Sorruin lopulta ostamaan vain pienen kasan lankaa sekä parsintasienen; elättelen toivoa että saisin jonain päivänä korjattua kaikki rikkinäiset villasukkani :-)

Kuvassa keskellä kirjan onnellinen äiti kainalossaan kolme apuneulojaa sekä vasemmalla Niina Teeteestä.

Kaikki tapahtumaan osallistuneet saivat vielä mukaansa yllätyspussit, joista löytyi neuelohjeita, puikot, lankaa, silmukkamerkkejä sekä karkkia. Nam.

Yöllä ilma kävi hieman pakkasen puolella ja aamu oli todella upea, kun kaikkialla oli sumua jonka läpi aurinko kuitenkin hieman paistoi. Teimme pitkän kävelyretken rantaa pitkin ja kävimme vielä ennen kotiin lähtöä herkkuostoksilla Brunbergin tehtaanmyymälässä.

Oli oikein mukava reissu, hotelli oli melkoinen back to 80's -kokemus, mutta kyllä siellä uni tuli :-)

Minilomaili 

Nanna

Seitinohut pitsihuivi

 Tämä huivi on jo aikaa sitten valmistunut Hayley Tsang Satherin QD_Shawl, jonka ohje löytyy englanninkielisenä Ravelrysta. 

Mulla oli tiestysti taas aivan liian ohut lanka ja 3mm cubics puikko, joten tehdessä ei ollut minkäälaista aavistusta minkä kokoisen lopputuloksen saan.

Eikä se selvinnyt vielä puikoilta pudotessakaan, kauhea myttykasa :-)

Sitten taas vain äärimmäiset keinot käyttöön: kastelu haaleassa vedessä ja tosi tiukka pingotus.

Hyvin lopulta aukesi 

eikä langatkaan katkenneet.

Lopputulos on todella kevyt ja ilmava: yli tuhannen helmen kera huivi painaa vain viitisenkymmentä grammaa

Aika läheltä ja tarkkaan pitää katsoa, että helmet näkyvät, kun ovat niin pieniä, mutta kyllä niitä siellä on.

Malli on aika työläs ja mukana on monenlaisia erilaisia silmukkayhdistelmiä, 

mutta kun vain sitkeästi seuraa kaavioita, niin kyllä niistä lopulta huivi syntyy.

Tämä oli kivan haastava tehdä, joten kuka tietää, jos kokeilisi tehdä toisen hieman paksummasta langasta.

Lankana tässä kuten monissa aiemmissakin helmiä sisältävissä huiveissani on Svarta Fåret'in Merilla (60% merinovilla, 40% akryyli), jota kului vajaa 50g, 3mm cubics pyöröpuikko, 0,5mm virkkuukoukku, jolla pujotin helmet silmukoihin, sekä yli tuhat vihreää siemenhelmeä.

Voimakkaasti pingotettuna valmiin huivin koko on 100x44cm ja se löytyy Putiikin hyllystä.

-Nanna