lauantai 11. toukokuuta 2013

Koskaan mitään valmista...


Väliin tulee sellainen olo, että mitään ei valmistu, eikä varsinkaan mitään näyttämisen arvoista.
Silti aina jotain pientä, kuten nyt vaikka kasa rannekoruja...

Indiana
Kansas
Hope
Hope

Ja ihastuin Zinnia-huivien virkkaamiseen-kutomiseen niin, että niitä syntyi kaikkiaan neljä kappaletta. Ja sitten lankaa jäi sen verran, että siitä ei enää täysikasvuista Zinniaa olisi saanut.

Mutta nyt paljastan yhden suurimmista syistä, miksi valmista tulee niin vähän.


Olen joskus aiemminkin tehnyt sukkia varpaista alkaen, ja nyt ajattelin sitten kokeilla loppulangasta kahta sukkaa yhtaikaa samalla puikolla. Terät meni vielä ihan ok levennyksineen kaikkineen...


...mutta levennysten jälkeen tuntui, että en saanut sukan ylä- ja alapuolen rajakohtaa siistiksi, joten purkasin ja aloitin levennysten jälkeen uudelleen, nyt kumpikin sukantekele omalla pyöröpuikollaan.
Ja pitihän siihen jotain pitsikuviotakin keksiä koristeeksi...


...etenee lupaavasti...


...tiimalasikantapäät...


...still on progress...

Kunnes sukat olivat päättelyä vaille valmiit. Kokeilin, ja totesin, etten tunne ketään, jonka jalka on kokoa 40. 
Purkasin sukat, kaivoin virkkuukoukun esiin ja aloin virkata... jotain. Purkasin.

 

Lopulta olin tyytyväinen tällaiseen yksinkertaiseen verkkohuiviin. 
Höyrytin. Enkä sitten ollutkaan tyytyväinen.


Hmmm. (lankavaraston vanhimmasta päästä)


Testailua... ja purkamista.


Lopulta päädyin virkkaamaan pystysuoraan vauhtiraitoja, ja sain kuin sainkin aikaan valmiin huivin :-)
Hip hip hurraa!






Mielenkiintoinen efekti oli, että vauhtiraitojen myötä aiemmin suorat päädyt "viistoutuivat". Mutta ei haittaa.


Nurja puolikin on ihan hauskan näköinen...

Virkkasin siis ensin 5,5 koukulla Janne -langasta 1p, 2 kjs -verkkoa niin kauan kuin lankaa riitti. Ja sen jälkeen Patons Firefly -langasta jokaiseen poikittaiseen kahden ketjusilmukan "palkkiin" kiinteän silmukan ja väliin yhden ketjusilmukan. Ja lopuksi vielä hapsut kiinni. Pituutta huiville tuli 170cm ja leveyttä 22cm.

(Janne 85%villa, 15% polyamidi, konepesu 40°) 
(Patons Firefly 45% viskoosi, 29% akryyli, 17% villa, 4,5% mohair, 3,5% polyamidi, käsinpesu) 

Ja huivi sai nimekseen "Ad astra" latinankielisen sananlaskun "Per aspera ad astra" (=vaikeuksien kautta voittoon)

-Nanna-

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Rannekorupäivä


Tänään innostuin katsomaan kaksi viimeisintä Voice of Finland -jaksoa, ja samalla väkertelin nipun rannerenkaita.

"Mommy":
Akryyli- ja metallihelmiä.


"Love":
Akryyli- ja metallihelmiä.


"Peace":
Akryyli- ja metallihelmiä.


"Moss":
Vaha- ja akryylihelmiä.


No niin, kahden jakson jälkeen harmittaa ihan kauheasti Ingan putoaminen, siinä olisi ollut taitoa ja karismaa koko kisan voittoon asti. Sen sijaan finaalissa laulaa Ike ilman aiempaa laulukokemusta ja niin nuotin vierestä, ettei sitä voi kuunnella ilman suurta myötähäpeää. Mutta kansa päättää ja mutinat pois.


Tässä työn tulokset yhteispotretissa. Akryyli-, metalli- ja vahahelmet on pujotettu joustinsiimaan, rannekorujen pituudet vaihtelevat 18-19,5cm välillä.
Ja Putiikin hyllyltä nämäkin löytyvät.

-Nanna-





sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Zinnia -shaalihuiveja kaksin kappalein


Luet parhaillaan Silmukoita -blogin sadatta postausta. Virstanpylväs kai tämäkin.
Ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä on vallalla boomi, jossa neulotaan Garnomeran suunnittelemaa Pyttipanna -huivia. Siinä on idana neuloa ensin kapea pitsireunus ja sen jälkeen varsinainen huiviosa halutun muotoiseksi. 
Päätin kokeilla vastaavaa tekniikka, mutta päädyin lopulta virkkaamaan vanhaa reunapitsikuviota.


Puolitoista metriä myöhemmin....


Ja tässä jo valmiina.
Pitsin yläreunasta siis poimitaan silmukat ja neulotaan lyhennetyin kerroksin keskeltä reunoja kohti, joka kerroksella muutama silmukka  enemmän kuin edellisellä. Näin huiviin tulee hieman kaarevuutta.


Lähis...


Kaverukset...


Itseasiassa tein tämän puuvillaisen ensin, ja ajattelin sitten kokeilla paksummasta langasta samanmoista. Hyvin toimii kummatkin ja näitä oli tosi hauska tehdä.



Mietiittin pojan kanssa nimeä huiville, jokin kukka noista kaarista tulee mieleen. Päädyttiin "Zinniaan", joka on oppineenkukan tieteellinen nimi :-)


Zinnia Natural
Lanka Gjestal As Janne (85% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°).
Virkkuukoukku 5,5mm, pyöröpuikko 6mm. 
Valmiin huivin koko on 145x24cm.


Zinnia Summerday
Lanka Schachenmayr Catania Fine Color (100% puuvilla, konepesu 40°)
Virkkuukoukku 2,5mm, pyöröpuikko 3mm.
Valmiin huivin koko 130x17cm.

Molemmat Zinniat löytyvät Putiikin huivihyllystä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ripaus silkkistä ylellisyyttä



Ostin reilu kuukausi sitten Lontoosta pari vyyhteä ylellistä merino-silkkilankaa. Ensimmäinen vyyhti on nyt käsitelty. Huivi/shaali siitä tietenkin tuli. Valitettasti hukkasin kuvan jossa työ oli vielä "vaiheessa", mutta tapani mukaan en viitsi vyyhtejä keriä, vaan neulon suoraan vihinpuulta. Kätevää, mutta rajoittaa neulomisen sellaiseen paikkaan, johon vihinpuun saa näppärästi asetettua. Minun tapauksessani se tarkoittaa alkerran sohvaa television edessä. 
Tämä on siis jälleen yksi TV-neuleistani. Shaalin tekemiseen kului monen monta leffaa ja vielä usempi sarjafilmi. Onneksi Elisa-viihteessä on mitä katsoa (tallennettujen leffojen määrä tällä hetkellä 400 ja sarjoja toinen mokoma!)


Kymmeniä tunteja myöhemmin...
Lopulta tuli kuitenkin valmista. Ja lankaa vielä jäikin kokonaista viisi kierrosta vihinpuulle :-) 


En ole koskaan ennen pingottanut käsitöitäni; langat joista normaalisti neulon tai virkkaan ovat sen verran kestävää tavaraa, että viimeistelen ne höyryraudalla. Tämä on kuitenkin herkempi tapaus. Joten tuumasta toimeen. Pingottamista silmälläpitäen ostin pari vuotta sitten Biltemasta kaksi lasten ruutuhyppelymattoa, joiden materiaali on tuollaista huokoista ja pehmeää (mitä-lie), johon nuppineula helposti uppoaa, mutta sen verran vahvaa, ettei taivu ainakaan näin kevyen huivin vaikutuksesta. Ja mikä parasta: nämä ovat koottavia, joten säilyttäminen ei suurta tilaa vie.


Kas näin. Ja kastelu suihkepullon avulla.


Pitiskuvio tulee pingotuksen jälkeen ihan eri tavalla esiin.


Olkkarin lattialla... (148x46cm)


Parvekkeella luonnon valossa huivi näyttää ihan eri väriseltä. Johtuu varmaan silkistä, joka tuo pientä kiiltoa ja heijastaa valoa monin eri tavoin.



Kaunis, vaikka itse sanonkin :-)

Lanka Fyberspates'n Scrumptious lace (45% silkkiä, 55% merinovillaa, käsinpesu haaleassa vedessä). 
Käytin 3mm puikkoja, ja huivilla on isosta koostaan huolimatta painoa alle 100g, vyyhdissä kun oli lankaa 1000 metriä. Tämäkin päätyy Putiikin hyllylle.

-nanna- 


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Tossusukat vai sukkatossut?


Tässä vinkki nopeisiin sukkatossuihin, tossusukkiin, nilkkasukkiin, tai miksi näitä nyt haluaisikaan nimittää... Rakkaalla lapsellahan niitä tunnetusti on useampia. Lanka seiskaveikkaa, kuinkas muuten. Lisäksi tarvitaan 4mm sukkapuikot ja virkkuukoukku (käytin alussa 4mm, reunan viimeistelyyn 3mm koukkua).


Tekniikka on sama kuin kärjestä varpaisiin tehdyt sukat, mutta nämä aloitetaan kantapään keskeltä.


Jos osaat jo tehdä kieputusaloituksen kahdelle puikolle, voit käyttää sitä. 
Toinen helppo tapa on virkata 8 löysää ketjusilmukkaa ja poimia sen molemmin puolin 8s sukkapuikoille...


...kas näin.


Sitten vaan jaetaan silmukat neljälle puikolle ja joka toinen kerros lisätään 1. ja 3. puikon alussa sekä 2. ja 4. puikon lopussa yksi silmukka kiertäen kahden reunimmaisen silmukan välisestä lankalenkistä.
Jatketaan lisäyksiä, kunnes jokaisella puikolla on 14s. Neulo vielä 1 krs oikein. 
(Jos ihmettelet tuota turkoosia merkkiä, niin se on indikoimassa kerroksen vaihtumiskohtaa.)


Neulo ensin 1. puikon alusta 1s sinisellä, ota sitten mukaan apulanka (joka lopuksi poistetaan), neulo sillä 26s ja nosta viimeinen sininen silmukka työhön. Palaa nyt saman puikon alkuun, nosta sinisellä neulottu s, ja neulo apulangan silmukoiden yli normaalisti oiken. (Kun apulanka lopuksi poistetaan, avautuva reikä on se, josta jalka työnnetään tossuun.)
Neulo sitten 2 kerrosta oikein ja jaa silmukat siten, että kahdella päällyspuolen puikolla on 12s ja alapuolen puikoilla 16s. Aloita kavennukset kuten jos olisit neulomassa tavallista sukkaa: kavenna joka toisella kerroksella 3. puikon alussa ja 4. puikon lopussa 1s kunnes kaikilla puikoilla on 12s (=48s).
Jatka sitten sileää neuletta, kunnes on aika kaventaa (esim. koossa 38 kavennukset aloitetaan, kun työn pituus on 20cm).
 Tee haluamasi kaltaiset kavennukset. Tässä on käytetty sädekavennusta, josta itse pidän eniten. 
1. kavennuskerros: *4o, 2o yhteen* 
neulo 4krs oikeaa
2. kavennukerros: *3o, 2o yhteen*
neulo 3 krs oikeaa
3. kavennuskerros: *2o, 2o yhteen*
neulo 2 krs oikeaa
4. kavennuskerros: *1o, 2o yhteen*
neulo 1 krs oikeaa
5. kavennuskerros: *2o yhteen*
katkaise lanka, vedä neulan avulla lanka kaksi kertaa kunkin silmukan läpi, kiristä, päättele nurjalle.


Poimi nyt apulangan ylä- ja alapuolelta 26 silmukkaa puikoille, poista apulanka.


Virkkaa jokaiseen silmukkaan kiinteä silmukka, virkkaa puikkojen välistä molemmilla puolilla 1ks.
Virkkaa vielä 2 kerrosta kiinteitä silmukoita, joista viimeisellä kerroksella puikkojen väli-kohdassa 3ks yhteen. (Muoto pysyy tiiviimpänä). Voit viimeistellä reunuksen rapuvirkkauksella, kuten kuvan tossuissa. (=virkataan kiinteitä silmukoita mutta väärään suuntaan, jolloin tulee tuollainen nyppymäinen reunus).


Tee toinen samanmoinen ja siinä sinulla on valmis pari jalkaan vedettäväksi. Päällyksen voi vielä kirjoa tai muutoin koristella mieleisekseen.
Nimikilpailun voittajaksi tupsahti Tossukka, yhdistelmä tossua ja sukkaa kuten itse objektikin on.

Mukavia neulontahektiä!

-nanna-