Rastapipo ja riisiapua

Työkaverini Eija-Riitta oli pari vuotta sitten käynyt Gambiassa, ihastunut maahan ja sen ihmisiin ja tehnyt sen jälkeen jo useamman Gambian reissun. Nähtyään edellisen rastapiponi kuvan hän pyysi tekemään samanlaisen mutta Gambian lipun väreissä. 

Hän kertoi, että lipussa punainen väri kuvaa aurinkoa ja savannia, sininen Gambia-jokea, vihreä maata ja metsiä ja valkoinen rauhaa. Pipo oli menossa Eija-Riitan gambialaiselle ystävälle, jolla on oikeasti isot rastat.

Tein siis pipon puuvillasta samalla mallilla kuin edellisen, mutta paljon isommalla ympärysmitalla ja paljon isommalla pussilla. Meillä ei ollut juttua siitä oliko pipo sopiva vai ei, koska puhumista riitti paljon tärkeämmästä asiasta.

*************

Ensimmäisellä Gambian-reissullaan Eija-Riitta oli halunnut nähdä paikallisen koulun. Ystävä oli vienyt hänet muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kyläkouluun.

Koululuokka.  Kuva: Eija-Riitta

Koulussa on noin 800 oppilasta. Koulussa oli myös tarjolla ruokaa, mutta vain sellaiset lapset voivat syödä, joilla oli varaa maksaa ruoasta, jonka paikalliset naiset tulivat päivittäin koulun pihalle valmistamaan. Suomalaiseen kouluruokailuun verrattuna tämä kuulostaa tietysti järkyttävältä eikä Eija-Riitta toimen naisena voinut jättää asiaa näin. 

Riisisäkkejä. Kuva: Eija-Riitta

Hän lähti gambialaisystävänsä kanssa lähikaupunkiin riisiostoksille. Isoon maastoautoon mahtuu kerralla 400kg riisiä ja siitä riittää ruokaa koko koulun lapsille kahdeksi viikoksi, eikä yhdenkään lapsen tarvitse ateriastaan maksaa.

Kouluruokailua ulkosalla. Kuva: Eija-Riitta

Koulun keittiö. Kuva: Eija-Riitta

Koulun keittäjä työssään. Kuva: Eija-Riitta

Eija-Riitta näytti mainion kuvan "koulun keittiöstä". Keittiö oli iso pata ulkotulella, missä lähikylän naiset kävivät vuoroin koululaisille ruokaa laittamassa. Monelle koululaiselle tämä on päivän ainoa ateria ja sitä osataan myös arvostaa.

Arvokasta apua. Kuva: Eija-Riitta.

Eija-Riitalla on takanaan jo usemapi Gambian-matka, ja jokaisella reissulla hän on pyrkinyt viemään koululle riisikuorman. Hän kertoi, että kun auto kurvaa pihaan, oppilaat ovat innoissaan ottamassa riisilahjan vastaan.

Ruokahetki. Kuva: Eija-Riitta.

Yhden suomalaisen on kuitenkin mahdotonta kovin pitkään kokonaista koulullista oppilaita ruokkia. Eija-Riitta kertoi, että hänen ystävänsä Gambiassa käy ostamassa riisin ja toimittaa sen kouluun niin usein kuin rahaa vain saadaan tarpeeksi kokoon. Parasta olisi tietysti avustuksen turvattu jatkuvuus ja säännöllisyys. Riisi-avustusta varten on avattu tili, johon Eija-Riitan tuttavat ovat antaneet kertalahjoituksia ja jotkut lupautuneet kuukausittaiseen säännölliseen avustukseen.

Koululaisia. Kuva: Eija-Riitta.

 Hienoin juttu mikä jäi mieleen oli, että tämän Eija-Riitan projektin myötä kouluun on tullut lisää oppilaita: vanhemmat ovat kuulleet, että koulussa saa ilmaisen aterian, ja ovat siksi lähettäneet lapsensa opin tielle.
Lasten koulutus on paras sijoitus huomisen puolesta. Eija-Riitalle iso hatunnosto <3
 Ja kiitos siitä, että voi edes pienellä panoksella olla mukana näin hienossa toiminnassa.
Jos sinua kiinnostaa projektin avustaminen, niin voit minun kauttani saada Eija-Riitan yhteystiedot. Pienistä puroista kasvaa iso virta.

Kuvat ja kirjoitus Eija-Riitan luvalla.
-Nanna

Rastapipo ja tiskirätti sävy-sävyyn

Työkaverin ystävä oli sairastunut syöpään ja hoitojen seurauksena hiukset olivat lähteneet. Työkaveri halusi ilahduttaa ystäväänsä astetta räväkämmällä sytomyssyllä ja pyysi minua tekemään tälle rastapipon.

Langaksi valikoitui pehmoinen ja iholle mukavan tuntuinen Blend Bamboo, jossa on 70% bambua ja 30% puuvillaa.

Ylen Nettiä ikä kaikki -kampanjan haastattelussa eräs rouva totesi, että nykyään ei enää kannata kerätä reseptejä talteen, kun voi googlesta vain hakea mustikkapiirakan ohjeen kun leipomisvimma iskee. Käsityöohjeiden kanssa on vähän sama juttu: kun hieman jaksaa kaivella, niin lähes kaikkeen mahdolliseen (ja mahdottomaan) löytyy ohjeita. Kuten nyt vaikka rastapipoon. YouTubesta löytyi yli tunnin mittainen virkkausvideo, jossa rsatapipo virkattiin suunnilleen kokonaan alusta loppuun. Väliin teki jo mieli hoputtaa, että hyppää nyt joku rivi edes yli :-) En tiedä olisiko videossa ollut äänikin, mutta hyvin toimi mykkäelokuvanakin.
(Tässä linkki videoon, joka toimii nyt, mutta ei ehkä viikon päästä...)

Valitsin tämän nimenomaisen video-ohjeen hauskan virkatun resorin vuoksi. Ohjeesta poiketen tein resorin jälkeen lisäyksiä ja niiden vuoksi kavennukset hieman eri tavoin, koska piposta haluttiin pussimainen. Mutta normi käyttöön ohje olisi oikein hyvä sellaisenaankin.

Koska en omista mallipäätä, kukkaruukku sai toimittaa pään virkaa :-)

Toivottavasti pipo on passeli käyttäjälleen ja värit tuovat iloa ja antavat voimia kamppailussa sairautta vastaan.

**************

 Bambu itsessään on kuituna hieman antiseptinen ja siksi siitä tehdään paljon tiskirättejä. Ja kun lankaa kerran riitti, päätin kaivella lisää nettiä. Hauska kuviomalli löytyi Creativities-sivulta.

Yhteensä lankaa pipoon ja tiskirätti/patalappuun kului punaista, keltaista ja vihreää lankaa vajaa kerä kutakin, mustaa meni koko kerä, koska tein resorista pari kierrosta ohjetta korkeamman. 3,5mm koukku oli sopiva tähän hommaan. Sain loput langat itselleni ja heti aloin arpoa tehdäkö pitkästä aikaa lautanauhaa vai kokeilisiko uutta tuttavuutta kumihimoa (japanilainen nyöritekniikka), johon minulla on hankittuna jo kolme opusta, mutta en ole vielä ehtinyt lainkaan kokeilla. Tai jos tekisi molempia...

pohdiskelee Nanna