Birch Woods Jacket by Drops design

Olen varmaan usein ennenkin mainostanut Drops-lankojen valmistajan ilmaista ohjesivustoa, se on oikea aarreaitta. Ohjeet löytyvät useilla eri kielillä, myös suomeksi, ja sivustolla on myös erilaisia lyhyitä tekniikkavideoita ilman turhia jaaritteluita,

Sari oli bongannut sivustolta tämän Birch Woods -neuletakin, jonka hänelle neuloin.

Lanka on Novitan vanhempaa Tahiti-nauhalankaa (100% akryyli, pesu 40°C), käytin 5,5 ja 6mm cubics-pyöröjä, jolloin tiheys vastasi suunnilleen ohjeen villalangan tiheyttä.

Mallissa neulotaan ensin hihat ja alaosa erikseen ja kainaloista ylöspäin kaarroke neulotaan yhtenäisenä.

Lankaa S-kokoiseen takkiin kului 450g. Malli on yksinkertainen ja nopea neulottava.

En ihan heti malliin syttynyt, mutta valmiina se on niin kiva, että jos vain löydän sopivan välin, niin voisin tehdä tämän itsellenikin kun varastoon jäi valittavaksi sekä vihertävää Tahitia että tiheyttä vastaavaa samettimaista Samos-lankaa.

Heinäkuuterkuin Nanna

Naima -neuletakki

Viime vuonna minulle sattui moka. Olin tilannut Adlibriksestä 14 kerää sinistä puuvillalankaa ja huomasin vasta paketin saatuani, että kerät olivat 50g sijaan 100g. Sain siis tuplasti sen mitä luulin tilanneeni.

En ollut varsinaisesti suunnitellut mitä langasta tekisin, olipahan vaan Sulo-Vilen-moodi päällä, että ostin kun halvalla sain :-)

Tiedostoista löytyi kuitenkin aiemmin Ravelrystä ostamani Ankersrickin suunnittelema Naima neulejakun malli, ja kun neuletiheys osui ihan nappiin, niin päädyin sitten kokeilemaan sitä.

Naima neulotaan yhtenä kappaleena ylhäältä alas joten neuletta voi jo tekovaiheessa sovittaa ja esim. hihat saa juuri oikean mittaisiksi Ja ompelukammoiselle plussaa on, että kun neule on valmis, ei ole juuri muuta ommeltavaa kuin taskujen kiinnitys ja napit. 

Mutta niin vain sekin oli liian työlästä neulan käyttöä, ja takki lojui yli puoli vuotta viittä vailla valmiina ennen kuin lopulta maaliskuussa otin itseäni niskasta kiinni ja tein ompeluhommat loppuun.

Naima on periaatteessa yksinkertainen, mutta siinä on hauskoja yksityiskohtia.

Varsinaisia napinreikiä ei tehdä lainkaan vaan napit pujotetaan etureunan pitsikuvion reikiin. Voi siis vasta lopuksi päättää montako nappia takkiinsa haluaa.

Eniten tarkkuutta vaativat lisäykset ja kavennukset, joista takin hyvin istuva muoto johtuu.

Lopputulos oli ihan sopiva, mutta koska lanka oli aika paksua ja painavaa puuvillaa, takki varmaan venyy nopeasti. Lanka on myös melko pehmoista, joten oletan sen nyppyyntyvän.

Mutta malli on sen verran kiva, että voisin tehdä jossain vaiheessa toisen jostain kevyemmästä villalangasta. Ohjeessa on vaihtoehtoinen malli myös lyhyelle Naimalle, jossa on vyötäröllä tosi pitkä resori. Kaunis sekin jollekin hoikemmalle, mutta minä taidan pitäytyä tässä pitkässä mallissa.

L-kokoiseen Naimaan Adlibris cotton -lankaa kului 5mm cubikseilla hieman vajaa 1kg. Ohjeessa taskujen sisäpuolella on kirjoneulekuvio, mutta koska minulla ei ollut sopivaa lankaa, jätin sen pois.

Ohje on maksullinen ja englanninkielinen ja löytyy Ravelrysta.

-Nanna

Voihan Sylvi sentään

Vuodenvaihteen aikaan on yksi ikuisuusprojekti saatu päätökseen. 

Kaverini pyysi kolme vuotta sitten minua neulomaan itselleen villatakin. Lopulta päädyttiin Mari Muinosen suunnittelemaan upeaan Sylvi-neuletakkiin. Ohje hankittiin saman tien Ravelrysta ja sitten alettiin miettiä lankaa. Mutta ohjeen lankaa sai tuohon aikaan ilmeisesti vain yhdestä paikasta Kandasta, joten sitten alkoikin pähkäily ja pallottelu siitä, mikä olisi sopiva lanka korvaajaksi.

Jossain kohtaa kaveri toikin sitten jo lankoja koetilkkua varten, mutta ennenkuin päästiin ostoksille saakka, alkoi vauvan odotus, sitten imetys ja odottelu, että kamu olisi takaisin normaalimitoissaan, jotta voisi ottaa mitat takkia varten. Nyt syksyllä sitten lopulta oltiin siinä pisteessä, langaksi valikoitui lopulta Viking Odin (100% yksisäikeinen villa) ja sitten vain työhön.

 

 

Odin oli kuitenkin ilmeisesti paljon ohjeen lankaa ohuempaa, joten muokkasin ohjetta siten, että siitä tulisi mallitilkun mukaan mittojen mukainen. Juuri ennen kappaleiden yhdistämistä varmistin kaverilta, että haluaako hän saumat sisä- vai ulkopuolelle, kuten ohjeessa oli tehty. No sisäpuolelle, mikä ylipäätään järkevää onkin. Mutta olin neulonut kappaleet ulkopuolisia saumoja varten, ja kun käänsinkin reunat toisin päin, saumoista tuli tosi rumat. Takissa oli mielestäni monia muitakin rumia juttuja (kuten hihansuut ja lörpöttävät etureunat) ja harmitti ihan kauheasti. Neule lojui silmissäni useamman päivän, katselin sitä ahdistuneena ja ajattelin mielessäni kauhulla kuinka yksinkertainen helmineule tulee käyttäytymään märkänä.

.  

Lopulta tein päätöksen ja kysyin kaverilta luvan purkaa koko roskan ja tehdä siihen muutamia muutoksia. Onneksi sain luvan ja sitten tulikin valmista kohtuullisen joutuisaa tahtia.

 

Lehdykät tein jo alkuperäiseen takkiin, mutta kiinnitin onneksi vasta toiseen versioon kastelun ja kuivumisen jälkeen.

 

En ole koskaan ennen kastellut vaatteita, joten hirvitti vähän miten tässä käy. Väriä langasta lähti hurjasti.

Mittanauhan avulla venyttelin ja vanuttelin litimärän neuleen oikeisiin mittoihin, ja sitten vain odottelin pari vuorokautta kuivumista jännityksellä, koska takin koko idea eli takakappale oli luonnollisesi vielä piilossa.

 

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kuivunut takki oli siistimmän näköinen kuin uskalsin odottaa.

 

Ompelin terälehdet vielä kiinni, nekin olisi voinut tehdä uusiksi, kun noin suurina peittävät turhan paljon upeaa köynnöskuviota. Mutta näin tällä kertaa.

 

 

Kaveri oli tyytyväinen takkiinsa, se oli hänelle juuri sopiva. Napit hän joutuu vielä miettimään ja kiinnittämään.

**************

Muutokset jotka tein originaaliohjeeseen oli, että en tehnyt hihojen reunakaitaleita lainkaan vaan pelkästään helmineulosta käännettävin reunoin. Tein etu- ja takakappaleet saumattomina kainaloihin saakka ja siitä eteenpäin otin myös hihat mukaan. Sen sijaan hihoihin tuli kyllä sisäsaumat, kun taas ohjeessa ne oli tehty pyöröneuleena. Etureuhoihin en tehnyt lainkaan erillisiä "listoja", vaan ovat samaa neulosta kuin muukin takki. Ja terälehdet tein erillisinä, kostutin, pingotin ja kiinnitin vasta ihan lopuksi takkiin. Suurin muutos on kuitenkin varmaan helmineuleessa: vaihdoin inhokkini yksinkertaisen helmineuleen, joka venyy ja paukkuu käytössä kuin kuminauha paljon siistimpään kaksinkertaiseen helmineuleeseen. Se toi takille ryhtiä ja on mielestäni kaikenkaikkiaan kauniimpi kuin yksinkertainen.
Odin-langan kanssa en aio tämän enempää tuttavuutta tehdä, ellei joku muu siitä itselleen jotain teetä. Vaikka kesti hyvin purkamisen ja uudelleen neulomisen ja oli kyllä mukavan pehmeää,  kevyttä ja ilmavaa, niin näppituntuma ja hurja värin lähtö arveluttavat silti: kuinkakohan mahtaa käyttäytyä ajan kanssa: huopuuko vai pysyykö siistinä. Ja tosi paljon ohuempaa se lopulta vaikutti olevan: tein XL-koon silmukkamäärällä saadakseni M-koon takin. Ja sopiviin väleihin muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta pituutta tuli hieman lisää.

***********

Ihan heti en toista Sylviä tee. Toki toisella kerralla takki ei ollut edes työläs, kun posottelin menemään suunnilleen ohjeen mukaan, mutta toki aina on helpompaa jos langanpaksuuden takia ei joudu kikkailemaan.

Sylvin englanninkielinen ohje löytyy Ravelrystä ja Tikrun blogissa on suomeksi hauskaa tekstiä Sylvin synnystä.

-Nanna-

Villis tädille

Tätini pyysi tekemään itselleen villatakin tyyliin "kunhan on jonkinlainen" :-) Tällaisia pyyntöjä on jostain syystä paljon vaikeampi toteuttaa kuin tarkkaan määriteltyjä juttuja. Jonkin aikaa juteltuamme tuli sentään jotain vinkkejä: viininpunainen väri, pyöreä pääaukko, eteen jotain kivaa ja pituutta enemmän kuin vain napaan saakka.

Pidemmittä puheitta, tällainen tästä sitten tuli.

Etukappaleen kuvion poimin Dropsin mallista 160-17, muutoin säveltelin ja soveltelin. Hihat olisivat saaneet olla leveämmät, katsotaan, pitääkö ne tehdä uusiksi.

Mutta sainpahan ihanat ruusunapit vihdoin käyttöön. En muista yhtään mistä olen nämä ostanut; ne ovat olleet minulla vuosia odottamassa sopivaa kohdetta, mutta kun en ole mitään viininpunaista tehnyt, niin odotus on venynyt ja venynyt.

(Tunnustettakoon tähän väliin, että lankojen ohella myös napit kuuluvat hamstraamiini asioihin.)

Lanka on Viking Vilma (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°) ja käytin 3,5mm puikkoa. Lankaa meni ehkä 600g, mutta en oikein pitänyt tämän langan neulomisesta: on vähän Maijan oloista. Ei nyt mitenkään tavattoman löysäkierteitsä, mutta jokin tässä esti rakkaussuhteen syntymisen. Valinta osui lankaan, koska muiden lankojen värikartoissa ei ollut tällä kaudella viininpunaista.

Täti jää hyvin ansaitulle eläkkeelle pitkän lastenhoitouran tehneenä, ja olen pienen aikaa itsekin ollut yksi hänen kymmenistä, ellei sadoista hoitolapsistaan. Tämän takin myötä toivottelen hänelle leppoisia eläkepäiviä.

***************

Viime maanantaina selailin Iltalehteä, ja siinä oli juttua parsakaalista, joka on kuulemma superruokaa. Artikkelin ohessa oli resepti paistettuun parsakaaliin. Ohje kuulosti niin eriskummalliselta että sitä oli pakko kokeilla. Tässä lainattuna (kuva jäi ottamatta).

Paistettu parsakaali a'la Iltalehti:

1rkl kasviöljyä

25g säilykeanjoviksia hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 punaista chiliä ohuina viipaleina

1 suuri parsakaali pestynä ja pieniksi osiksi paloiteltuna

1rkl kapriksia

1rkl kurpitsansiemeniä

1. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa tai wokissa, lisää anjovikset, valkosipulit ja chilit. Paista pari minuuttia sekoitellen.

2. Lisää parsakaali ja kaprikset, paista viitisen minuuttia. Paahda toisella pannulla kurpitsansiemeniä ilman öljyä kunnes ne ovat rapeita ja kullanruskeita.

3. Koristele paistos kurpitsansiemenillä ennen tarjoilua ja tarjoa lisukkeena tai sekoita pastan joukkoon.

Oma versioni: unohdin ostaa kurpitsansiemenet. Kaapissa oli Valion Crea-sarjan Paahdettu paprika -ruokakermaa. Lorautin sen paistoksen sekaan ja annoin vielä hieman hautua. Keitin kaveriksi nauhapastaa ja pinnalle ripoteltiin pastajuustoa.

Oli yllättävän hyvää, saa kuulemma tehdä toistekin.

kokkaili Nanna

Vauvalle

 Vauvanvaatteet on aina jotenkin kauhean söpöjä, vaikkei itsellä olisikaan enää vauvaa saatikka hinkua saada sellaisia :-)
Ja vauvojen neuleisiin tarkoitetut langathan ovat aivan ihanan pehmoisia. Sitä kyllä aina ihmettelen, miksi niiden täytyy olla niin kertakaikkisen imelän värisiä. Vauvat itsehän eivät pastellisävyjä kärtä, joten ne ovat siis meitä aikuisia varten.
Tämä lanka, vaikka vauvalankaa onkin, teki minusta poikkeuksen parempaan suuntaan; tästä voisin kuvitella neulovani myös itselleni.
(Cewek Mini Marino, 100% akryyli, pesu 30°)

Baby clothing is always something really cute, even if one has no longer a baby or is not willing to have any :-)
And yarns made for baby knitwear feel so wonderful soft. I just often wonder why they have to be so syrup color. Babies themselves don't seek for pastel colors, so they are for us adults. 
This yarn, even if it's meant for babies, made an exception for better direction; I could imagine to use this for my own knitwear.
(Cewek Mini Marino, 100% acrylic, wash at 30°)

Neulejakku

Väliin taas jotain valmistakin eikä pelkkiä kokeiluja ja suunnitelmia...
Tämä on tilaustyö, joka on siinä mielessä mielenkiintoinen, että pinta näyttää pellavaiselta, mutta on itseasisssa neulottu kaksinkertaisella langalla: keltaisella Virkkauslangalla sekä beigellä Kotiväki -langalla. Molemmat siis Novitaa ja mallikin löytyy Novitan lehdestä kesä/2011.
Niin ja tässä pääsee samalla ensiesittelyyn yksi huutonetin löydöistä, mallinukke :-)

Something ready for a change, not just tests and plans...
This is ordered work and the interesting thing in this cardigan is that the surface looks like linen, but is in fact knitted with two different cotton yarns: yellow thin crochet yarn (Virkkauslanka) and beige Kotiväki -yarn (both from Novita as well as the pattern: magazine summer/2011)
And this is the public debut of my new dressing dummy :-)