Leopardi-sukat

 Muistatteko vielä Viru Valge-sukat parin vuoden takaa?

Samainen mieshenkilö palasi sukka-asiaan. Tällä kertaa ajatuksena oli leopardikuvio ja satiininyörit.

Keskustelu meni ihan mukavasti, aikaakin oli runsaasti, syyskuussa vasta tarvittaisiin. Lupasin toki sukat tehdä, koska haasteet ovat mukavia.

Kunnes yhtäkkiä kysymys kuuluikin "ehtiskö nää jo perjantaiksi postissa"? Tässä kohtaa alkoi vähän hirvittää, mutta ei muutakuin kuvion suunnitteluun ja langan ostoon. 

Sukanteko istessäänhän ei kauan kestä, mutta ei-toistuvan kirjoneulekuvion tekeminen sen sijaan kestää, kun jokainen kerros ja silmukka pitää laskea ja katsoa erikseen. Neuloin kaiken vapaa-ajan ja viimeiset kolme yötä kahteen saakka. Torstaiaamuna klo 2:40 sukat oli viimeistelty ja valmiina postitettavaiski ja ehtivät aamu kahdeksalta tyhjennettävään postilaatikkoon. 

Arvaatte varmaan, että olin tuon päivän töissä hieman hitaalla vaihteella :-)

Perjantaina sain mailia, että sukat olivat ehtineet ajoissa perille, ja olivat kuulemma vielä paljon hienommat kuin tilaaja oli uskaltanut odottaa. Seuraavat tehdään kuulemma sitten vastaväreissä, mutta löysemmällä aikataululla (toivottavasti!!!).

Ja toivottavasti myös sukkien saaja on ollut tyytyväinen.

Väliin meinasi usko loppua, mutta eivät nämä jalassa loppuviimein kovin pahalta näyttäneet :-)

Sukat on neulottu ylhäältä alaspäin kirjoneuleena kaventaen joka 10.krs pari silmukkaa.

Valmiista sukasta on poimittu edestä mustalla silmukat nauhakujia varten, neulottu muutama kerros sileää oikeaa ja sitten reikäkerros nauhojen pujottamista varten.

Sukat ovat Nalle-lankaa ja neulottu 3mm cubics-pyöröpuikolla.

Nämä ovat kokoa 40 ja varren pituus on 35cm.

Kapea satiininaru löytyi Eurokankaasta (2,90e 27m :-) riittää siis vielä toisiinkin sukkiin), ja ne on jätetty pitkiksi, jotta tuleva omistaja voi kiristellä sukat omaan pohkseeseen sopivaksi ja katkaista sitten turhat pätkät pois.

Väri on luonnossa vähän kirkkaamman pinkki, mutta yöllä kuvatessa ei ollut saatavilla kuin keinovaloa, joten kuva hieman valehtelee.

Jos haluat kokeilla kuviota, niin sen löydät täältä. 

Mallissa on 80s, mutta aloitin resorin 84 silmukalla ja kavensin nilkkaa kohden lopulta 66s:aan ja kantapään kavennusten jälkeen silmukoita on 63.

****

Nyt olen ollut kokonaista kaksi päivää kutomatta tai virkkaamatta ja koittanut varovasti venytellä kipeää niskaa ja jumittuneita hartioita. Mutta jospa tänään illalla taas tarttuisi varovasti puikkoihin ja jatkaisi keskeytyneitä tekeleitä :-)

Onnittelut kaikille valmistuneille, koulunsa päättäneille ja muuten vain ansaitun lomansa aloittaneille!

toivottelee Nanna

Villis tädille

Tätini pyysi tekemään itselleen villatakin tyyliin "kunhan on jonkinlainen" :-) Tällaisia pyyntöjä on jostain syystä paljon vaikeampi toteuttaa kuin tarkkaan määriteltyjä juttuja. Jonkin aikaa juteltuamme tuli sentään jotain vinkkejä: viininpunainen väri, pyöreä pääaukko, eteen jotain kivaa ja pituutta enemmän kuin vain napaan saakka.

Pidemmittä puheitta, tällainen tästä sitten tuli.

Etukappaleen kuvion poimin Dropsin mallista 160-17, muutoin säveltelin ja soveltelin. Hihat olisivat saaneet olla leveämmät, katsotaan, pitääkö ne tehdä uusiksi.

Mutta sainpahan ihanat ruusunapit vihdoin käyttöön. En muista yhtään mistä olen nämä ostanut; ne ovat olleet minulla vuosia odottamassa sopivaa kohdetta, mutta kun en ole mitään viininpunaista tehnyt, niin odotus on venynyt ja venynyt.

(Tunnustettakoon tähän väliin, että lankojen ohella myös napit kuuluvat hamstraamiini asioihin.)

Lanka on Viking Vilma (75% villa, 25% polyamidi, konepesu 40°) ja käytin 3,5mm puikkoa. Lankaa meni ehkä 600g, mutta en oikein pitänyt tämän langan neulomisesta: on vähän Maijan oloista. Ei nyt mitenkään tavattoman löysäkierteitsä, mutta jokin tässä esti rakkaussuhteen syntymisen. Valinta osui lankaan, koska muiden lankojen värikartoissa ei ollut tällä kaudella viininpunaista.

Täti jää hyvin ansaitulle eläkkeelle pitkän lastenhoitouran tehneenä, ja olen pienen aikaa itsekin ollut yksi hänen kymmenistä, ellei sadoista hoitolapsistaan. Tämän takin myötä toivottelen hänelle leppoisia eläkepäiviä.

***************

Viime maanantaina selailin Iltalehteä, ja siinä oli juttua parsakaalista, joka on kuulemma superruokaa. Artikkelin ohessa oli resepti paistettuun parsakaaliin. Ohje kuulosti niin eriskummalliselta että sitä oli pakko kokeilla. Tässä lainattuna (kuva jäi ottamatta).

Paistettu parsakaali a'la Iltalehti:

1rkl kasviöljyä

25g säilykeanjoviksia hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 punaista chiliä ohuina viipaleina

1 suuri parsakaali pestynä ja pieniksi osiksi paloiteltuna

1rkl kapriksia

1rkl kurpitsansiemeniä

1. Kuumenna öljy suuressa paistinpannussa tai wokissa, lisää anjovikset, valkosipulit ja chilit. Paista pari minuuttia sekoitellen.

2. Lisää parsakaali ja kaprikset, paista viitisen minuuttia. Paahda toisella pannulla kurpitsansiemeniä ilman öljyä kunnes ne ovat rapeita ja kullanruskeita.

3. Koristele paistos kurpitsansiemenillä ennen tarjoilua ja tarjoa lisukkeena tai sekoita pastan joukkoon.

Oma versioni: unohdin ostaa kurpitsansiemenet. Kaapissa oli Valion Crea-sarjan Paahdettu paprika -ruokakermaa. Lorautin sen paistoksen sekaan ja annoin vielä hieman hautua. Keitin kaveriksi nauhapastaa ja pinnalle ripoteltiin pastajuustoa.

Oli yllättävän hyvää, saa kuulemma tehdä toistekin.

kokkaili Nanna