Lankahairahdus

Syyslomalla Kokkolassa sorruin ostamaan viisi kerää söpöistä lankaa, ihan vaan koska kerät tosiaan näyttivät ihan syötävän suloisilta. Eikä tietenkään aavistustakaan, mitä niistä tekisi.

Nämä muuten ovat kaikki samaa värjäyserää, vaikka yksi näyttää ihan siniseltä muihin verratuna!

Nyt epämääräisiä muovipusseja penkoessani langat tulivat vastaan, ja olihan näille jotain tehtävä... mitäpä siis muutakaan kuin huivia virkkaamaan. Sopivan simppeli malli löytyi Dropsin sivuilta 153-20.

Ensimmäisen kerän sisältä löytyi punaista, tässä ensimmäisen mallikerran jälkeen...

...ja tässä yhden kerän verran tehtynä.

... ja huivi numero kaksi pingotuksessa. 

Viidestä kerästä tuli siis kaksi huivia, kooltaan 155 x 65cm. Lumihanki ei ehkä ole paras mahdollinen kuvaustausta :-)

Lanka on nimeltään Rico design: Creative reflection. Materiaali on 46% villaa, 46% polyakryylia ja 8% polyesteria, käsinpesu. 50g:n kerässä metrejä löytyy 240 ja käytin 3,5mm koukkua. Kimallesäikeestä huolimatta lankaa oli helppo virkata. Mutta tämä oli hyvä osoitus siitä, että kaikki lanka ei sovi kaikkeen: kun huivi aloitetaan ylhäätlä keskeltä, niin lanka raidoittuu vielä ihan kivasti, mutta mitä ulommaksi mennään ja mitä pidemmiksi kerrokset muodostuvat, sitä levottomammalta lopputulos näyttää. Mutta eivät nämä nyt niin pahaltakaan näytä, blin bling tuo kivan efektin. 

Näille pitäisi vielä löytää jokin hyvä loppusijoituspaikka.

pohdiskeli Nanna

Pakkasta vastaan

Olin toissakesänä hamstrannut muutaman kerän Tuva-tweed -lankaa, josta viime keväänä aloin neuloa "jotakin kivaa ja simppeliä".

Mutta niinhän siinä sitten taas kävi, että kyllästyin ennen puoliväliä, ja kun puikkokin sanoi vielä sopimuksensa irti, niin otin sen selvänä purkuvinkkinä.

Ja eikun purkamaan ja uutta mallia kehiin. Neuloin ensin etu- ja takakappaleet sekä kauluksen, ja sitten huomasin, että lanka ei riitäkään hihoihin, kun palmikkokuvio söi lankaa odotettua enemmän.

Lankamaailmassa, josta olin edellisenä kesänä langat hankkinut, oli sopivasti juhannusalet, mutta kauhukseni Tuva-lankaa ei enää ollutkaan saatavana muuta kuin yksivärisenä!

Etsin kaikki suomalaiset verkkokaupat ja aloin olla jo epätoivon partaalla, kunnes pienestä ruotsalaisesta Violas Garn -verkkoputiikista tärppäsi. Tilasin neljä kerää ja opin, että ruotsiksi arvonlisävero on "moms" :-). Ilmeisesti heillä ei ollut tarkoitusta myydä ulkomaille, mutta hienosti toimi silti tilaus ja paketti oli vajaassa viikossa perillä.

 Ja eikun neulomaan. Mutta olin silti tilannut lankaa sen verran naftisti, että hihojen päättelyyn jouduin katkaisemaan aloitukessa jääneet langanpäät (joita yleensä käytän lopussa kappaleiden yhteenompeluun) kaikista neljästä kappaleesta. 

Sitten osat hautautuivat pikkuhiljaa sedimentteihin ja unohtuivat sinne. 

Kunnes viime sunnuntaina huomasin, että ulkona on yli 20 astetta pakkasta. Eikä minulla ollut kuin yksi vanha seiskaveikasta tehty villatakki, jota käytin jo edellisen pakkasviikon. 

Ei auttanut kuin kaivella pusseja ja laatikoita, ja sieltä sitten tuli vastaan tämä murheen kryyni. Pakko oli ottaa neula käteen, etsiä väriin sopivaa seiskaveikkaa ja hammasta purren ommella paita kasaan.

Ja tätä sitten käytin kuluneen viikon, ja lämmin oli! Kauluskin on kivan käytännöllinen: kun sen nostaa ulos mennessä pystyyn niin se yltää suojaamaan leuan, muttei kuitenkaan ihan mene suun eteen.

Malli löytyy punaisena Moda lehdestä 2/2012, lankana käytin siis Tuva -tweed lankaa, joka on 100% villaa, kestää vain käsinpesun :-/ ja neuloin puikoilla 5 ja 6.Mallineule on tuollaista hiukan epämääräistä palmikkoa.

Sen verran langasta on pakko sanoa, että viikon käytön jälkeen alkaa jo kyljen ja hihan saumojen kohdalla näkyä nöyhtääntymistä, kun ovat hankaukselle alttiita. Mutta toisaalta niinhän kai kaikille pehmoisille langoille käy, ja saahan nöyhtät nypittyä pois jos ja kun alkavat häiritä :-)

-Nanna

Raitaa, raitaa ja... raitaa

Sain syksyllä 11-vuotiaalta pojaltani synttärilahjaksi kolme kerää seiska veikka raitaa. Sinistä. Ja saatteeksi, että ei saa tehdä myyntiin.

No, ei muuta kuin kimppuun. Ensimmäiseksi pojalle sukat. Kuten kuvasta näkyy, näitä on käytetty ahkerasti :-)

Ja lanka ei kyllä ainakaan parane vanhetessaan :-/ 

Ensimmäisen sukat jalassa nukutun yön jälkeen niissä oli reikä. Ei auttanut muutakuin ottaa parsinneula käteen ja ehjätä sukka.

Seuraavat sukat tuli omiin jalkoihin... usein harrastamaani neljän kerroksen helppoa kuvioneuletta ja vahvistettu kantapää.

Ohjeeksi väännettynä tästä, sormikkaiden varressa ja tumppujen selkämyksessä.

(Arvatkaa onko helppo toimia samaan aikaan sekä kuvaajana että mallina!)

Työporukan pikkujouluristeily myrskyisellä Suomenlahdella (niin, se syksyn pahin 35m/sek) toimi alkusoittona näille broken seed -sukille, joiden helppo mallineuleohje löytyy täältä.

Tässä samassa kuvassa kaikki neljä erilaista sukassa käytettyä mallineuletta: 2o2n resori, neljän kerroksen vahvistetty kantapää, varsinainen broken seed -mallineule sekä tällä  kertaa sukan pohja perus oikeaa raitaa. 

Sitten ei enää sukanteko maistunut, joten siirryin yläraaja-osatolle.

Ensin kämmekkäät, vilukissa kun olen.

Näiden ongelma vain on se, että ahneuksissani (ja viluissani) neuloin sekä kämmenosan että peukut niin pitkiksi, että nämä kädessä ei voi tehdä juuri muuta kuin katsella telkkua ja lukea :-) Mutta eipähän palele.

Sitten pojalle vielä tumput. Ja juuri kreivin aikaan, lämpötila putosi 15 asteella. Tumput on siksi niin pulleat, kun niissä on topparukkaset sisällä :-).

Ja tämän verran vielä jäikin. Mutta olen niin kypsä siniseen raitalankaan, että tämä saa mennä jämälankakoppaan tulevaisuutta odottamaan.

Vielä lopuksi ryhmäpotretissa.

-Nanna

Pikkuinen pöytäliina

Tässä jälleen Facebookin kirpparipalstalta tehty löytö: soma pikku lipasto vaihtui kahteen pyykinpesuainepakettiin. Alun perin ajattelin tälle jotain tehdä, mutta itseasiassa sehän on ihan kaunis näinkin.

Joulun aikaan vaihdoin lipaston paikkaa, sehän sopi täydellisesti eteiseen peilin alle. Mutta näyttää jotenkin alastomalta, vai mitä?

No eipä hätää, lankaahan riittää kymmeniä kiloja...

Kuka nyt aloitussilmukoita laskee? 

(Minä. 115kpl.) 

Mittaus...

Talouspaperiteline pääsi hetkeksi toisenlaiseen hyötykäyttöön.

Puolivälissä. Ja tarkkasilmäiset huomasivatkin, että malli vaihtui lennossa toiseen.

Vanhassa vara parempi :-) Tämän monikäyttöisen mallikerran kaaviokuvan löydät vanhemmasta postauksesta. 

Valmista tuli. 32x22cm 1,5mm virkkuukoukulla.

Jos ihmettelet noita metallisia häkkyröitä, niin ne ovat veivattavia soittorasioita. Toinen soittaa Vivaldin Vuodenajoista "Kevät" -osan alkutahteja ja toinen Hannaa ja Niiloa :-)

Vielä ruusumaljakko paikalleen.

Fiilisteli Nanna

Huivitesti

Törmäsin joskus aikoja sitten Netissä videoon, jossa tyttö leikkeli T-paitojen selkämykset viilloille ja palmikoi ne sitten hauskan näköiseksi struktuuriksi. Siitä jäi mielen perukoille ajatus, että voisikohan tekniikkaa kokeilla neulomalla tai virkkaamalla. Nyt jouluna on vihdoin aikaa taas kokeilla kaikenlaista, joten eikun tuumasta toimeen. Langaksi löytyi vajaa kerä Cevecin Baby Marino -akyyylilankaa ja koukku 4.

Ensin virkkasin aloitusketjuun 51kjs + 4kjs (= seuraavan krs:n 1.pylväs+1kjs). 

1.krs: 1 pylväs 6.kjs:aan, 5x*1kjs, 1p 2. kjs:aan*, 25ks jokaiseen kjs:aan, 1p, 6x*1kjs, 1p 2.kjs:aan*. 

(nyt sinulla pitäisi olla 25ks:n molemmin puolin 6 "ruutua"). Käännä.

2.krs: 4kjs, 1p edellisen kerroksen 2. p:n päälle, 5x*1kjs, 1p ed. krs:n pylvään päälle*, 25ks, 1p, 6x*1kjs, 1p ed.krs:n pylvään päälle. Käännä.

3.krs: 4kjs, 1p edellisen kerroksen 2. p:n päälle, 5x*1kjs, 1p ed. krs:n pylvään päälle*, 25kjs, 1p, 6x*1kjs, 1p ed.krs:n pylvään päälle.

Toista kerroksia 1-3 kunnes huivisi on halutun mittainen ja näyttää jokseenkin tikapuilta :-)

Ota sitten alimmainen tikapuun puola ja kiepauta se lenkiksi.

Vedä seuraava tikapuun puola lenkin läpi kuin tekisit sormivirkkausta, ja kiepauta se taas lenkiksi.

Jatka kunnes olet "virkannut" koko huivin ylös asti. Tuon voisi pienen tasoittelun jälkeen päätellä vaikka virkkaamalla vielä yläreunaan yhden kerroksen niin, että viimeinen lenksun pää kiinnittyisi sivureunoihin eikä palmikko pääsisi purkautumaan. 

Mutta koska tämä oli vain kokeilu, eikä lopputulos kovin kummoinen, päätin purkaa sekä palmikon että koko huivin alun ja vaihtaa koukun 4½mm:n  pyöröpuikkoon :-)

Lanka riitti pieneen kaulahuiviin, joka on ihanan pehmeä eikä varmasti kutita.

Mallineuleena tässä perus tunturipatentti: silmukkaluku jaollinen 4:llä +1s (minulla oli tässä 45s).

Neulo joka kerroksella 3o, 1n. 

Tämä yltää kerran kaulan ympäri, ja saa vielä solmullekin :-)

Pituutta 110cm, leveyttä venyttämättä 15cm.

Ja onhan tuo lanka ihan syötävän somaa.

-Nanna-

Tänä Jouluna...

... vihertää. Lumesta ei siis ole Tampereen seudulla tietoakaan. Siitä huolimatta lähilammikon veden peittämällä jäällä on jo näkynyt muutama uhkarohkea pilkkijä. Saaliista ei ole tietoa.

Edellisestä postauksesta on aikaa taas vaikka kuinka. Käsityörintamalla en silti ole ollut toimettonana. Lankakorissa on lukuisia UFOja (unfinished object = keskeneräinen työ). 

Joulun alla Paulan äiti halusi samanlaisen tunikan kuin tyttärensä (ja jota kirosin muutama postaus aiemmin hankalaksi työksi. Toinen kappale oli jo helpompi toteuttaa, mutta edelleenkään en suosittele tekemään bambusta, ohje kun on villalangalle.) 

Lanka tässäkin siis Blend Bamboo, puikot 4, 3½ ja 3, ohje Ravelrysta, tässä noin 20 senttiä alkuperäistä pidempänä ja pidemmillä hihoilla.

*****

Paulan mies sai joululahjaksi (vaimoltaan, ei siis minulta :-) ) tällaisen jättineuleen. (Ohje Novitan sivulta) Hiukan hirvitti, kun hihan mitaksi ilmoitettiin 89cm... Mutta jos edellisessä paidassa on sen pituiset hihat, niin tuskin käsivarret on ainakaan kutistuneet. Lankana Janne (85% villa, 15% polyamidi), puikot 5, ja Paula oli jostain löytänyt aivan ihanat metallinapit.

*****

Syyslomalla Kokkolassa ostin paikallisesta lankakauppa Katariinasta ensimmäiset hiilikuitupuikkoni. Ja kun samalla reissulla kummipojan pikkuveli Milo pisti tilaukseen lapaset, niin pääsin kokeilemaan noitakin. 

Ihan hyvät ja kevyet, mutta en tiedä kuvittelinko vain, vai kuivattavatko puikot käsiä. 

Näissä lankana siis Seiskaveikka ja puikot 3½. Varmuuden vuoksi vielä nimikointi (vapaalla kädellä, kuten näkyy), etteivät mene sekaisin :-) Eihän siis kummipoikaa voinut jättää ilman omaa paria...

*****

Työkaverini Leila halusi pipoonsa sopivat tumput. Mutta koska Seiskaveikkaa ei tänä vuonna ollut tummansininisenä, tumput on toteutettu kaksinkertaisesta Nallesta puikoilla 4. Melkoisen jämäkät siis, mutta kuulemma lämpöiset.

*****

Ja lopuksi vielä Mirjan tilaus sukulaistytölle: sormikkaat Maija-langasta (85%villa, 15% polyamidi) puikoilla 3. Nämä olivat ensimmäiset sormikkaani, kun jopa tumppujen peukalot meinaavat jäädä tekemättä. (Olen suurten pintojen ihminen, väkertäminen ei oikein sovellu luonteeseeni.) Mutta ei tuo niin paha rasti ollutkaan. Ehkä teen joskus toisetkin. Ehkä.

Molemmissa käsineissä mallineule on tosi helppoa viiden silmukan ja neljän kerroksen valepalmikkoa:

1.– 3.krs: neulo 3o, 2n

4.krs: siirrä 3s oikealle puikolle. Nosta vasemman puikon avulla ensimmäisenä siirretty silmukka kahden muun yli (vasemmalle).

Siirrä 2 jäljellä olevaa silmukkaa takaisin vasemmalle puikolle, neulo 1o,lk,1o,2n.

*****

Oikein rauhallista joulua sinulle!

toivottelee Nanna