Lost In Time (over and over again)

Tämä Lost In Time -huivi on lajissaan jo kolmas. Se on valmistunut telkkua katsellessa jo aikaa sitten ja löytyi nyt myttynä sohvatyynyn alta viimeistelyä odottamasta.

Minulla oli sukkaprojektista jäänyt pari Kunstgarnin keränloppua ja mietiskelin mitä niistä tekisi. Ja kun Lost In Time on ollut mukava tehdä, niin mitäpä sitä suotta uutta mallia etsimään :-)

Niinhän siinä sitten kävi, että olemassa oleva lanka ei riittänyt, vaan piti hakea vielä yksi kerä lisää. Ja lopulta olisin tarvinnut vielä toisen, mutta totesin, että jos sellaisen ostan, niin sitten olen taas miettimässä että mitä jämästä tekisin. Virkkasin siis kaksi viimeistä kerrosta toisesta työstä yli jääneistä yksivärisistä baby-alpakkakeristä, ratkaisu toimi ihan hyvin.

Muutoin en ihan kauheasti lopputuloksesta pidä, mielestäni lanka ja malli eivät toimi keskenään. Tai sitten syynä on se, että sininen ei kuulu suosikkiväreihini.

Mutta tulipahan tehtyä. 

Malli on ihan valtava lankasyöppö, tähän meni vajaa 200g Kunstgarnia (75% villa, 25% nylon) sekä nöttöset Baby Alpacaa. Nelosen koukulla virkatulle huiville tuli kokoa 185 x 78 cm.
Vaikka Lost In Time on mukava malli virkata, niin ehkä kuitenkin seuraavaksi jotain muuta :-)

lupasi itselleen Nanna

Perustumput

Työkamu ilmoitti tarvitsevansa tumput sävysävyyn hänelle aiemmin lahjoittamani huivin kanssa. Ihmettelin hieman, että mikäs tumppukausi se enää on kun päivälämpötila oli jo pitkään ollut plussan puolella. Mutta kun nämä viime viikolla pääkaupungissa käydessäni luovutin, siellä oli pakkasta liki kymmenen astetta. Ehkä näille siis on käyttöä jo nyt eikä vasta ensi syksynä.

Tumput ovat ihan peuskamaa peukalokiilalla, selkämykseen tein valepalmikkoa.

Reiällisen peukalokiilan etu on se, että tumppua pystyy paremmin sovittamaan kesken työn ja siitä tulee todennäköisemmin tarpeeksi pitkä kuin umpinaisen kiilan kanssa.

Tumppuihin kului vajaa kerä 7-veljestä lankaa. Itse neuloin 4 mm cubics-pyöröpuikolla, joka vastaa noin 3,5 mm pyöreää sukkapuikkoa.

Loppuun vielä kuva siipan appivanhemmiltaan saamista nimpparikukkasista.

-Nanna

Hardanger-kurssilla

Minulla on sellainen ihana entinen laulukaveri, joka seuraa aktiivisesti käsityökurssitoimintaa ja aina välillä vinkkaa minullekin, että lähtisinkö mukaan. Nyt päätin kerrankin olla se aloitteellinen osapuoli ja bongasin Ahjolan opistosta makrameekurssin ja pyysin kamua mukaan. Hän oli kuitenkin tuohon ajankohtaan jo kielikurssilla, mutta kertoi ilmottautuneensa hardangerkirjontakurssille. No minähän ilmottauduin saman tien mukaan. 

Kurssille mennessä ei ollut nimen lisäksi mitään hajua mihin olin pääni pistänyt, mutta se selvisi kyllä hyvin pian.

Tekniikka on saanut nimensä Norjan Hardangervuonosta, missä sitä on paljon käytetty. Varsinaiset alkujuuret lienevät kuitenkin aasian suunnalla. Tekniikasta on suomennettu aloittelijan opas, jonka tilasin Adlibriksen käsityökirjatarjouksesta, hiukan päälle kympin muistaakseni maksoi.

Kun kurssilla kerran oltiin, niin sitten alettiin harjoitella. Ihan ensimmäiseksi kirjottiin tällainen pieni neliö. Kuva on hiukan huono: siitä ei näy hardangerin perusajateus, eli leikatut reiät; parketti kuultaa niistä läpi, mutta sattuu olemaan niin hyvin työn sävyyn sopivaa, että näyttää enemmän joltain kankaalta :-)

Minulle oli järkytys, että en oikeasti meinannut nähdä mitään! Toki olen huomannut, että pikkuhiljaa ikänäkö alkaa hiipiä lähemmäs eikä kaikkien tuoteselosteiden pinintä pränttiä tahdo enää erottaa. Mutta nyt tuotti ongelmia kankaan lankojen erottaminen, mikä oli huono juttu, koska ne pitää laskea tarkasti. Onneksi kurssiluokassa oli muutama valolla varustettu pöytäsuurennuslasi, ja olipa muuten vallan erinomainen kapistus! (Ehkä sinne optikolle pitää kuitenkin jossain vaiheessa suunnata).

Pienen harjoitusneliön jälkeen sai tehdä mitä halusi. Jotkut kurssilaiset olivat harrastaneet hardangeria tai jotain muuta kirjontaa enemmänkin, ja heidän käsissään syntyi tosi hienoja juttuja. 

Minä käytin kolme jäljellä ollutta kurssi-iltaa yhden ja saman pikkupiperryksen tekemiseen, eikä se tullut edes valmiiksi. Saa nähdä tuleeko koskaan.

Mutta perustekniikka kuitenkin jotenkuten alkoi hahmottua. Ja tämä oli sen verran harvempaa kangasta, että pärjäsin ilman suurennuslasia :-)

 Työhön on käytetty jotain opettajan antamaa palttinakangasta, lanka on 8-numeroista helmilankaa, josta löytyi Ompelijan maailmasta yli 80 eri sävyä. Samalla ostosreissulla mukaan tarttuivat tuollaiset hauskan muotoiset ja äärimmäisen terävät lankasakset.

Minusta on kiva tutustua uusiin ja erilaisiin käsiyötekniikoihin, kuten nyt tähänkin. Tuo yksi reikäjono on täytetty paulapistoilla ja niiden teko oli yllättävän hauskaa, ja aloin heti miettiä, voisiko niitä käyttää jossain neule- tai virkkaustyössä.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että neulat ja minä emme tule kovin hyvin juttuun. Minulta tuo kirjonta sujui niin hitaasti, että jos olisi pitänyt kapiot saada aikaan, niin vanhaksi piiaksi olisin jäänyt :-)
Onneksi kapioita ei ole tarvinnut tehdä, eikä meidän huushollissa hienoille liinoille oikein olisi käyttökään.

Tulppaanit ovat siipan hankinta naisten päivän kunniaksi.

kirjaili Nanna

Ninjago-sukat

Työkamu oli huomannut, että lapsenlapsen villasukat olivat kaikki jääneet pieniksi. Siispä hän pyysi minua apuun. Kyselin, että onko pojalla jotain erityisiä kiinnostuksen kohteita tai fanittaako jotain urheilujoukkuetta. On kuulemma kova Tappara-fani paitsi silloin jos Ilves sattuu voittamaan. Ja Lego Ninjagot ovat myös tosi in.
En uskaltanut ottaa sitä riskiä, että pojalla sattuisi olemaan tärkeällä hetkellä väärän joukkueen sukat jalassa, joten kurkkasin, josko Pinterestistä löytyisi jotain kivaa Ninjagoon liittyvää.

Ja löytyihän sieltä, kaikki sarjan hahmot ristipistomalleina.

Eipä siis muuta kuin sukat puikolle.

Päätin kirjoa kuviot silmukoita jäljitellen valmiin neuloksen päälle sitä mukaa kuin vartta syntyi. Tämä on mielestäni paras tapa: kun neulos on auki molemmista suunnista, niin on helpompi ommella.

Ja tällaiset sukista sitten tuli.

Toisen parin tein ihan vaan perusmallilla. Sininen lanka sattui olemaan sopivasti samaisen työkamun villatakin jämiä :-)

Luovutin sukat ja tyytyväisenä päätin siirtyä hiihtoloman viettoon.
Mutta samana iltana sain tekstarin, että nyt oli käynyt niin, että Ninjago-sukat olivat olleet niin mieluiset, että nyt pikkuveli haluaisi samanlaiset vaikkei hänellä varsinaista puutetta sukista olekaan.

Ei siinä sitten auttanut muu kuin ottaa puikko ja lankaa junamatkalle mukaan. Mutta kirjonnan päätin tehdä vasta palattua.

Tämä vaihtoehto osoittautui paljon huonommaksi ja hankalammaksi toteuttaa kuin avonaisen varren kirjominen. Myös resori venyi, kun kaikki ompelu tapahtui suuaukon kautta, ei onneksi kuitenkaan kovin pahasti.

Varmistin ennen aloitusta, että tehdäänkö ihan samanlaiset vaiko eriväriset. Pojan valinta oli eriväriset, että eivät sekoitu niin helposti ison veikan sukkiin.

Ukkeleille löytyy oikein nimetkin, vihreä on Lloyd, punainen on Kai, sininen Jay ja valkoinen Zane. Kaikki ukot ovat korkeudeltaan 33 kerrosta, ja muut ovat 24 silmukan levyisiä paitsi valkoinen, joka on 26 silmukkaa.
Koska neulottu silmukka ei ole ihan neliön muotoinen, valmis kuvio on hieman littanampi kuin mitä ristipistomallina. Mutta ei se varmaan paljoa tunnistusta haittaa.

Sukat on neulottu Nalle-langasta 3mm cubicks-pyöröllä, pohjaväriä kului 28 ja 30 koon sukkiin puolisen kerää. Ukkelit on kirjottu Nallella sekä saman vahvuisella Maijalla, jossa on paljon enemmän värejä kuin Nallessa. Kaikki kirjontalangat ovat jämiä värikkäistä peittoprojekteista.

Kuviot löytyvät esim. Pinterestistä hakusanalla "ninjago cross stitch".

Toivottavasti näitä ei tarvitse enempää tehdä: yhden ukkelin kirjomiseen kului suunnilleen kuusi tuntia :-)

silmukoi Nanna