Hardanger-kurssilla

Minulla on sellainen ihana entinen laulukaveri, joka seuraa aktiivisesti käsityökurssitoimintaa ja aina välillä vinkkaa minullekin, että lähtisinkö mukaan. Nyt päätin kerrankin olla se aloitteellinen osapuoli ja bongasin Ahjolan opistosta makrameekurssin ja pyysin kamua mukaan. Hän oli kuitenkin tuohon ajankohtaan jo kielikurssilla, mutta kertoi ilmottautuneensa hardangerkirjontakurssille. No minähän ilmottauduin saman tien mukaan. 

Kurssille mennessä ei ollut nimen lisäksi mitään hajua mihin olin pääni pistänyt, mutta se selvisi kyllä hyvin pian.

Tekniikka on saanut nimensä Norjan Hardangervuonosta, missä sitä on paljon käytetty. Varsinaiset alkujuuret lienevät kuitenkin aasian suunnalla. Tekniikasta on suomennettu aloittelijan opas, jonka tilasin Adlibriksen käsityökirjatarjouksesta, hiukan päälle kympin muistaakseni maksoi.

Kun kurssilla kerran oltiin, niin sitten alettiin harjoitella. Ihan ensimmäiseksi kirjottiin tällainen pieni neliö. Kuva on hiukan huono: siitä ei näy hardangerin perusajateus, eli leikatut reiät; parketti kuultaa niistä läpi, mutta sattuu olemaan niin hyvin työn sävyyn sopivaa, että näyttää enemmän joltain kankaalta :-)

Minulle oli järkytys, että en oikeasti meinannut nähdä mitään! Toki olen huomannut, että pikkuhiljaa ikänäkö alkaa hiipiä lähemmäs eikä kaikkien tuoteselosteiden pinintä pränttiä tahdo enää erottaa. Mutta nyt tuotti ongelmia kankaan lankojen erottaminen, mikä oli huono juttu, koska ne pitää laskea tarkasti. Onneksi kurssiluokassa oli muutama valolla varustettu pöytäsuurennuslasi, ja olipa muuten vallan erinomainen kapistus! (Ehkä sinne optikolle pitää kuitenkin jossain vaiheessa suunnata).

Pienen harjoitusneliön jälkeen sai tehdä mitä halusi. Jotkut kurssilaiset olivat harrastaneet hardangeria tai jotain muuta kirjontaa enemmänkin, ja heidän käsissään syntyi tosi hienoja juttuja. 

Minä käytin kolme jäljellä ollutta kurssi-iltaa yhden ja saman pikkupiperryksen tekemiseen, eikä se tullut edes valmiiksi. Saa nähdä tuleeko koskaan.

Mutta perustekniikka kuitenkin jotenkuten alkoi hahmottua. Ja tämä oli sen verran harvempaa kangasta, että pärjäsin ilman suurennuslasia :-)

 Työhön on käytetty jotain opettajan antamaa palttinakangasta, lanka on 8-numeroista helmilankaa, josta löytyi Ompelijan maailmasta yli 80 eri sävyä. Samalla ostosreissulla mukaan tarttuivat tuollaiset hauskan muotoiset ja äärimmäisen terävät lankasakset.

Minusta on kiva tutustua uusiin ja erilaisiin käsiyötekniikoihin, kuten nyt tähänkin. Tuo yksi reikäjono on täytetty paulapistoilla ja niiden teko oli yllättävän hauskaa, ja aloin heti miettiä, voisiko niitä käyttää jossain neule- tai virkkaustyössä.

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että neulat ja minä emme tule kovin hyvin juttuun. Minulta tuo kirjonta sujui niin hitaasti, että jos olisi pitänyt kapiot saada aikaan, niin vanhaksi piiaksi olisin jäänyt :-)
Onneksi kapioita ei ole tarvinnut tehdä, eikä meidän huushollissa hienoille liinoille oikein olisi käyttökään.

Tulppaanit ovat siipan hankinta naisten päivän kunniaksi.

kirjaili Nanna