Kalevala-peitto vol.1

Viime vuonna Suomen täyttäessa 100 vuotta muutama suunnittelija löi viisaat päänsä yhteen ja suunnitteli virkkausharrastajille upean haasteen. Kyseessä oli virallinen Suomi 100-tapahtuma ja siinä oli tarkoitus virkata Kalevala-aiheinen peitto. 

Kertoilin KalevalaCal-projektista parissa aiemmassa postauksessa, joten en lähde tässä enää uudelleen avaamaan peiton koko tarinaa. Jos haluta ne lukea, niin linkit löytyvät tästä:

alkuinnostus

puolivälipostaus

Virallinen sivu, josta löyvtä sekä ohjeet, että paloihin liittyvät runot ja suunnittelijoiden esittelyt, on Arteeni.fi

Itse aloin tehdä paloja kahteen peittoon: luonnonvalkoiseen sekä kirjavaan. Palat valmistuivat jo viime vuonna, mutta kasaaminen sitten jäi. Kunnes heinäkuussa serkkuni täytti pyöreitä, ja kun hän kertoi että lahjapeitto kiinnostaisi (näin isoa työtä ei halua antaa kysymättä onko mieleinen, ettei vain jää kaapin perälle pölyttymään), tartuin lopulta härkää sarvista.
 Olikin sitten paras mahdollinen aika istua vuosikymmenen pahimman yli 30°C helleaallon aikaan kuuma villakasa sylissä ja yrittää saada peitto ajoissa kasaan. Mutta ihan itseähän siinä sai syyttää, kun olin siirtänyt hommaa aina vain eteenpäin.

Viikko ennen synttäreitä kastelin kaikki palat (virkkasin joihinkin lisäkerroksia jotta olisivat saman kokoisia) ja kiinnitin ne alustoille. Kuvittelin, että äkkihän ne tuossa kuumuudessa kuivuvat. Vaan eivätpä kuivuneetkaan: kolme päivää kesti ennenkuin pääsin yhdistelyhommiin. 

Ja sitten tuli iloinen ylläri kun en tietenkää ollut lukenut ohjetta ennakkoon: kaikkien ruuutujen ympärille piti virkata yksi ylimääräinen kierros. Tämä olisi tietysti kannattanut tehdä ennen kastelua, koska nyt oli jo selvää, että valmista peittoa en enää ehtisi uudelleen kastella ja pingottaa, niin lopputulos olisi tullut hivenen siistimpi kuin nyt. Mutta jälkiviisaushan on sitä kaikkein parasta viisautta :-) Mutta kuivuvia paloja oli helppo kuvata ja alustoja pyöritellä ja miettiä valmiiksi mihin järjestykseen ne laittaisi. Tässäpä vielä kaikki palat nimineen ja suunnittelijoineen:

Neidon kehrä (Johanna Nuorela) Joukahaine suossa (Taina Ilvonen); Ahto (Anne Vierimaa); Kasvun ihme (Soile Olmari; Iso tammi (Maija-Leena Siuvatti).

Maailman synty (Soile Olmari); Sotkan pesä (Taina Tauschi); Marjatta (Taina Tauschi); Tapio (Milla Elo); Pohjan akka (Maarit Leinonen); Tellervo (Annika Yrjölä).

Lemminkäinen (Mirva Nikkanen); Sormet sormien lomahan (Seija Ervelius); Tuonelan joutsen (Arni Oksanen); Ilmatar (Sari Äström); Pohjolan häät (Taina Tauschi); Kalevalan meri (Tuula Kyrölä).

Kantele (Anne Vierimaa); Kätketty aurinko (Susku Öysti); Väinölän viljavat vainiot (Taina Tauschi); Nuotiovalkea (Heli Isoniemi); Lintukoto (Tuula Kyrölä), Sammon taonta (Marika Nordling).

Ei ole Vuoksen voittanutta
suunnittelija Seija Ervelius

Peitto valmistui ajoissa, ja ehdin vielä valmiista muutaman kuvankin ottaa.

Jokaisen neliön viimeinen kierros, yhdistäminen ja reunus virkattiin ohuemmalla langalla. Viimeistelin kiireessä vain höyryttämällä, siksi reunus ja välit eivät oikein pääse oikeuksiinsa :-(

Kaikenkaikkiaan tämä oli tosi hieno projekti; paljon oppi uutta ja lankavarastokin hieman hupeni.

Kunnon värisuunnittelulla peitosta olisi varmaan tullut tyylikkäämpi, mutta käytin paloihin vain hyllystä valmiina löytyneitä värejä; ainoastaan graffitin harmaat langat ovat erikseen tätä projektia varten ostettuja.
Lankoina käytin paloissa 7-veljestä ja yhdistämisessä sekä reunuksessa Nallea (molemmat 75% villa, 25% polyamidia, pesu 40°C), virkkuukoukut 4,5 ja 4. Johonkin sata-varmaan paikkaan olin pistänyt ylös valmiin peiton koon ja painon, mutta piilo on niin hyvä etten löydä sitä :-) Luulisin kuitenkin, että koko on suunnilleen 180x120cm koska pingotusalustat ovat 32cm.

Ja minullahan tosiaan on tehtynä myös luonnonvalkoiset neliöt, mutta ne odottavat siis edelleen yhdistämistä :-D Toivotaan kuitenkin, että jossain kohtaa saan aikaiseksi.

virkkaili Nanna